Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/7

Koniugacja typu 7.

Bez wymiany

tylne

zakończone na -skea, -mea, -tkea

Przykład poniżej: bezokolicznik koskea, temat kosk-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kosk‧en	kosk‧emme	en kosk‧e	emme kosk‧e	1.	olen kosk‧enut	olemme kosk‧eneet	en ole kosk‧enut	emme ole kosk‧eneet
2.	kosk‧et	kosk‧ette	et kosk‧e	ette kosk‧e	2.	olet kosk‧enut	olette kosk‧eneet	et ole kosk‧enut	ette ole kosk‧eneet
3.	kosk‧ee	kosk‧evat	ei kosk‧e	eivät kosk‧e	3.	on kosk‧enut	ovat kosk‧eneet	ei ole kosk‧enut	eivät ole kosk‧eneet
str. bierna	kosk‧etaan		ei kosk‧eta		str. bierna	on kosk‧ettu		ei ole kosk‧ettu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kosk‧in	kosk‧imme	en kosk‧enut	emme kosk‧eneet	1.	olin kosk‧enut	olimme kosk‧eneet	en ollut kosk‧enut	emme olleet kosk‧eneet
2.	kosk‧it	kosk‧itte	et kosk‧enut	ette kosk‧eneet	2.	olit kosk‧enut	olitte kosk‧eneet	et ollut kosk‧enut	ette olleet kosk‧eneet
3.	kosk‧i	kosk‧ivat	ei kosk‧enut	eivät kosk‧eneet	3.	oli kosk‧enut	olivat kosk‧eneet	ei ollut kosk‧enut	eivät olleet kosk‧eneet
str. bierna	kosk‧ettiin		ei kosk‧ettu		str. bierna	oli kosk‧ettu		ei ollut kosk‧ettu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kosk‧isin	kosk‧isimme	en kosk‧isi	emme kosk‧isi	1.	olisin kosk‧enut	olisimme kosk‧eneet	en olisi kosk‧enut	emme olisi kosk‧eneet
2.	kosk‧isit	kosk‧isitte	et kosk‧isi	ette kosk‧isi	2.	olisit kosk‧enut	olisitte kosk‧eneet	et olisi kosk‧enut	ette olisi kosk‧eneet
3.	kosk‧isi	kosk‧isivat	ei kosk‧isi	eivät kosk‧isi	3.	olisi kosk‧enut	olisivat kosk‧eneet	ei olisi kosk‧enut	eivät olisi kosk‧eneet
str. bierna	kosk‧ettaisiin		ei kosk‧ettaisi		str. bierna	olisi kosk‧ettu		ei olisi kosk‧ettu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kosk‧ekaamme	–	älkäämme kosk‧eko	1.	–	olkaamme kosk‧eneet	–	älkäämme olko kosk‧eneet
2.	kosk‧e	kosk‧ekaa	älä kosk‧e	älkää kosk‧eko	2.	ole kosk‧enut	olkaa kosk‧eneet	älä ole kosk‧enut	älkää olko kosk‧eneet
3.	kosk‧ekoon	kosk‧ekoot	älköön kosk‧eko	älkööt kosk‧eko	3.	olkoon kosk‧enut	olkoot kosk‧eneet	älköön olko kosk‧enut	älkööt ole kosk‧eneet
str. bierna	kosk‧ettakoon		älköön kosk‧ettako		str. bierna	olkoon kosk‧ettu		älköön olko kosk‧ettu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kosk‧enen	kosk‧enemme	en kosk‧ene	emme kosk‧ene	1.	lienen kosk‧enut	lienemme kosk‧eneet	en liene kosk‧enut	emme liene kosk‧eneet
2.	kosk‧enet	kosk‧enette	et kosk‧ene	ette kosk‧ene	2.	lienet kosk‧enut	lienette kosk‧eneet	et liene kosk‧enut	ette liene kosk‧eneet
3.	kosk‧enee	kosk‧enevat	ei kosk‧ene	eivät kosk‧ene	3.	lienee kosk‧enut	lienevät kosk‧eneet	ei liene kosk‧enut	eivät liene kosk‧eneet
str. bierna	kosk‧ettaneen		ei kosk‧ettane		str. bierna	lienee kosk‧ettu		ei liene kosk‧ettu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kosk‧aa		cz. teraźniejszego	kosk‧eva	kosk‧ettava
rozszerzony I		kosk‧aakseen²		cz. przeszłego	kosk‧enut	kosk‧ettu
II	inessivus	kosk‧iessa¹	kosk‧ettaessa	sprawcy	kosk‧ema^1, 3
II	instructivus	kosk‧ien	–	przeczący	kosk‧ematon
III	inessivus	kosk‧emassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kosk‧emasta	–
	illativus	kosk‧emaan	–
	adessivus	kosk‧emalla	–
	abessivus	kosk‧ematta	–
	instructivus	kosk‧eman	kosk‧ettaman
IV	mianownik	kosk‧eminen
IV	partitivus	kosk‧emista
V		kosk‧emaisillan²

przednie

zakończone na -skeä, -meä, -tkeä

Przykład poniżej: bezokolicznik iskeä, temat isk-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	isk‧en	isk‧emme	en isk‧e	emme isk‧e	1.	olen isk‧enyt	olemme lask‧eneet	en ole isk‧enyt	emme ole lask‧eneet
2.	isk‧et	isk‧ette	et isk‧e	ette isk‧e	2.	olet isk‧enyt	olette lask‧eneet	et ole isk‧enyt	ette ole lask‧eneet
3.	isk‧ee	isk‧evät	ei isk‧e	eivät isk‧e	3.	on isk‧enyt	ovat lask‧eneet	ei ole isk‧enyt	eivät ole lask‧eneet
str. bierna	isk‧etään		ei isk‧etä		str. bierna	on isk‧etty		ei ole isk‧etty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	isk‧in	isk‧imme	en isk‧enyt	emme lask‧eneet	1.	olin isk‧enyt	olimme lask‧eneet	en ollut isk‧enyt	emme olleet lask‧eneet
2.	isk‧it	isk‧itte	et isk‧enyt	ette lask‧eneet	2.	olit isk‧enyt	olitte lask‧eneet	et ollut isk‧enyt	ette olleet lask‧eneet
3.	isk‧i	isk‧ivät	ei isk‧enyt	eivät lask‧eneet	3.	oli isk‧enyt	olivat lask‧eneet	ei ollut isk‧enyt	eivät olleet lask‧eneet
str. bierna	isk‧ettiin		ei isk‧etty		str. bierna	oli isk‧etty		ei ollut isk‧etty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	isk‧isin	isk‧isimme	en isk‧isi	emme isk‧isi	1.	olisin isk‧enyt	olisimme lask‧eneet	en olisi isk‧enyt	emme olisi lask‧eneet
2.	isk‧isit	isk‧isitte	et isk‧isi	ette isk‧isi	2.	olisit isk‧enyt	olisitte lask‧eneet	et olisi isk‧enyt	ette olisi lask‧eneet
3.	isk‧isi	isk‧isivät	ei isk‧isi	eivät isk‧isi	3.	olisi isk‧enyt	olisivat lask‧eneet	ei olisi isk‧enyt	eivät olisi lask‧eneet
str. bierna	isk‧ettäisiin		ei isk‧ettäisi		str. bierna	olisi isk‧etty		ei olisi isk‧etty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	isk‧ekäämme	–	älkäämme isk‧ekö	1.	–	olkaamme lask‧eneet	–	älkäämme olko lask‧eneet
2.	isk‧e	isk‧ekää	älä isk‧e	älkää isk‧ekö	2.	ole isk‧enyt	olkaa lask‧eneet	älä ole isk‧enyt	älkää olko lask‧eneet
3.	isk‧eköön	isk‧ekööt	älköön isk‧ekö	älkööt isk‧ekö	3.	olkoon isk‧enyt	olkoot lask‧eneet	älköön olko isk‧enyt	älkööt ole lask‧eneet
str. bierna	isk‧ettäköön		älköön isk‧ettäkö		str. bierna	olkoon isk‧etty		älköön olko isk‧etty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	isk‧enen	isk‧enemme	en isk‧ene	emme isk‧ene	1.	lienen isk‧enyt	lienemme lask‧eneet	en liene isk‧enyt	emme liene lask‧eneet
2.	isk‧enet	isk‧enette	et isk‧ene	ette isk‧ene	2.	lienet isk‧enyt	lienette lask‧eneet	et liene isk‧enyt	ette liene lask‧eneet
3.	isk‧enee	isk‧enevät	ei isk‧ene	eivät isk‧ene	3.	lienee isk‧enyt	lienevät lask‧eneet	ei liene isk‧enyt	eivät liene lask‧eneet
str. bierna	isk‧ettäneen		ei isk‧ettäne		str. bierna	lienee isk‧etty		ei liene isk‧etty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		isk‧ää		cz. teraźniejszego	isk‧evä	isk‧ettävä
rozszerzony I		isk‧ääkseen²		cz. przeszłego	isk‧enyt	isk‧etty
II	inessivus	isk‧iessä¹	isk‧ettäessä	sprawcy	isk‧emä^1, 3
II	instructivus	isk‧ien	–	przeczący	isk‧emätön
III	inessivus	isk‧emässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	isk‧emästä	–
	illativus	isk‧emään	–
	adessivus	isk‧emällä	–
	abessivus	isk‧emättä	–
	instructivus	isk‧emän	isk‧ettämän
IV	mianownik	isk‧eminen
IV	partitivus	isk‧emistä
V		isk‧emäisillän²

D, E, F

zobacz

G, L

zobacz