Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/7b

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/7

G[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -nkea (nk → ng) [ŋk → ŋ:]

Przykład poniżej: bezokolicznik tunkea, temat tun-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tun‧ge‧n	tun‧ge‧mme	en tun‧ge	emme tun‧ge	1.	olen tun‧ke‧nut	olemme tun‧ke‧neet	en ole tun‧ke‧nut	emme ole tun‧ke‧neet
2.	tun‧ge‧t	tun‧ge‧tte	et tun‧ge	ette tun‧ge	2.	olet tun‧ke‧nut	olette tun‧ke‧neet	et ole tun‧ke‧nut	ette ole tun‧ke‧neet
3.	tun‧ke‧e	tun‧ke‧vat	ei tun‧ge	eivät tun‧ge	3.	on tun‧ke‧nut	ovat tun‧ke‧neet	ei ole tun‧ke‧nut	eivät ole tun‧ke‧neet
str. bierna	tun‧ge‧taan		ei tun‧ge‧ta		str. bierna	on tun‧ge‧ttu		ei ole tun‧ge‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tun‧gi‧n	tun‧gi‧mme	en tun‧ke‧nut	emme tun‧ke‧neet	1.	olin tun‧ke‧nut	olimme tun‧ke‧neet	en ollut tun‧ke‧nut	emme olleet tun‧ke‧neet
2.	tun‧gi‧t	tun‧gi‧tte	et tun‧ke‧nut	ette tun‧ke‧neet	2.	olit tun‧ke‧nut	olitte tun‧ke‧neet	et ollut tun‧ke‧nut	ette olleet tun‧ke‧neet
3.	tun‧ki	tun‧ki‧vat	ei tun‧ke‧nut	eivät tun‧ke‧neet	3.	oli tun‧ke‧nut	olivat tun‧ke‧neet	ei ollut tun‧ke‧nut	eivät olleet tun‧ke‧neet
str. bierna	tun‧ge‧ttiin		ei tun‧ge‧ttu		str. bierna	oli tun‧ge‧ttu		ei ollut tun‧ge‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tun‧ki‧sin	tun‧ki‧simme	en tun‧ki‧si	emme tun‧ki‧si	1.	olisin tun‧ke‧nut	olisimme tun‧ke‧neet	en olisi tun‧ke‧nut	emme olisi tun‧ke‧neet
2.	tun‧ki‧sit	tun‧ki‧sitte	et tun‧ki‧si	ette tun‧ki‧si	2.	olisit tun‧ke‧nut	olisitte tun‧ke‧neet	et olisi tun‧ke‧nut	ette olisi tun‧ke‧neet
3.	tun‧ki‧si	tun‧ki‧sivat	ei tun‧ki‧si	eivät tun‧ki‧si	3.	olisi tun‧ke‧nut	olisivat tun‧ke‧neet	ei olisi tun‧ke‧nut	eivät olisi tun‧ke‧neet
str. bierna	tun‧ge‧ttaisiin		ei tun‧ge‧ttaisi		str. bierna	olisi tun‧ge‧ttu		ei olisi tun‧ge‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	tun‧ke‧kaamme	–	älkäämme tun‧ke‧ko	1.	–	olkaamme tun‧ke‧neet	–	älkäämme olko tun‧ke‧neet
2.	tun‧ge	tun‧ke‧kaa	älä tun‧ge	älkää tun‧ke‧ko	2.	ole tun‧ke‧nut	olkaa tun‧ke‧neet	älä ole tun‧ke‧nut	älkää olko tun‧ke‧neet
3.	tun‧ke‧koon	tun‧ke‧koot	älköön tun‧ke‧ko	älkööt tun‧ke‧ko	3.	olkoon tun‧ke‧nut	olkoot tun‧ke‧neet	älköön olko tun‧ke‧nut	älkööt ole tun‧ke‧neet
str. bierna	tun‧ge‧ttakoon		älköön tun‧ge‧ttako		str. bierna	olkoon tun‧ge‧ttu		älköön olko tun‧ge‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tun‧ke‧nen	tun‧ke‧nemme	en tun‧ke‧ne	emme tun‧ke‧ne	1.	lienen tun‧ke‧nut	lienemme tun‧ke‧neet	en liene tun‧ke‧nut	emme liene tun‧ke‧neet
2.	tun‧ke‧net	tun‧ke‧nette	et tun‧ke‧ne	ette tun‧ke‧ne	2.	lienet tun‧ke‧nut	lienette tun‧ke‧neet	et liene tun‧ke‧nut	ette liene tun‧ke‧neet
3.	tun‧ke‧nee	tun‧ke‧nevat	ei tun‧ke‧ne	eivät tun‧ke‧ne	3.	lienee tun‧ke‧nut	lienevät tun‧ke‧neet	ei liene tun‧ke‧nut	eivät liene tun‧ke‧neet
str. bierna	tun‧ge‧ttaneen		ei tun‧ge‧ttane		str. bierna	lienee tun‧ge‧ttu		ei liene tun‧ge‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		tun‧kea		cz. teraźniejszego	tun‧ke‧va	tun‧ge‧ttava
rozszerzony I		tun‧keakseen²		cz. przeszłego	tun‧ke‧nut	tun‧ge‧ttu
II	inessivus	tun‧kie‧ssa¹	tun‧ge‧ttaessa	sprawcy	tun‧ke‧ma^1, 3
II	instructivus	tun‧kie‧n	–	przeczący	tun‧ke‧maton
III	inessivus	tun‧ke‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	tun‧ke‧masta	–
	illativus	tun‧ke‧maan	–
	adessivus	tun‧ke‧malla	–
	abessivus	tun‧ke‧matta	–
	instructivus	tun‧ke‧man	tun‧ge‧ttaman
IV	mianownik	tun‧ke‧minen
IV	partitivus	tun‧ke‧mista
V		tun‧ke‧maisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -nkeä (nk → ng) [ŋk → ŋ:]

Przykład poniżej: bezokolicznik änkeä, temat än-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	än‧ge‧n	än‧ge‧mme	en än‧ge	emme än‧ge	1.	olen än‧ke‧nyt	olemme än‧ke‧neet	en ole än‧ke‧nyt	emme ole än‧ke‧neet
2.	än‧ge‧t	än‧ge‧tte	et än‧ge	ette än‧ge	2.	olet än‧ke‧nyt	olette än‧ke‧neet	et ole än‧ke‧nyt	ette ole än‧ke‧neet
3.	än‧ke‧e	än‧ke‧vät	ei än‧ge	eivät än‧ge	3.	on än‧ke‧nyt	ovat än‧ke‧neet	ei ole än‧ke‧nyt	eivät ole än‧ke‧neet
str. bierna	än‧ge‧tän		ei än‧ge‧tä		str. bierna	on än‧ge‧tty		ei ole än‧ge‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	än‧gi‧n	än‧gi‧mme	en än‧ke‧nyt	emme än‧ke‧neet	1.	olin än‧ke‧nyt	olimme än‧ke‧neet	en ollut än‧ke‧nyt	emme olleet än‧ke‧neet
2.	än‧gi‧t	än‧gi‧tte	et än‧ke‧nyt	ette än‧ke‧neet	2.	olit än‧ke‧nyt	olitte än‧ke‧neet	et ollut än‧ke‧nyt	ette olleet än‧ke‧neet
3.	än‧ki	än‧ki‧vät	ei än‧ke‧nyt	eivät än‧ke‧neet	3.	oli än‧ke‧nyt	olivat än‧ke‧neet	ei ollut än‧ke‧nyt	eivät olleet än‧ke‧neet
str. bierna	än‧ge‧ttiin		ei än‧ge‧tty		str. bierna	oli än‧ge‧tty		ei ollut än‧ge‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	än‧ki‧sin	än‧ki‧simme	en än‧ki‧si	emme än‧ki‧si	1.	olisin än‧ke‧nyt	olisimme än‧ke‧neet	en olisi än‧ke‧nyt	emme olisi än‧ke‧neet
2.	än‧ki‧sit	än‧ki‧sitte	et än‧ki‧si	ette än‧ki‧si	2.	olisit än‧ke‧nyt	olisitte än‧ke‧neet	et olisi än‧ke‧nyt	ette olisi än‧ke‧neet
3.	än‧ki‧si	än‧ki‧sivät	ei än‧ki‧si	eivät än‧ki‧si	3.	olisi än‧ke‧nyt	olisivat än‧ke‧neet	ei olisi än‧ke‧nyt	eivät olisi än‧ke‧neet
str. bierna	än‧ge‧ttäisiin		ei än‧ge‧ttäisi		str. bierna	olisi än‧ge‧tty		ei olisi än‧ge‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	än‧ke‧käämme	–	älkäämme än‧ke‧kö	1.	–	olkaamme än‧ke‧neet	–	älkäämme olko än‧ke‧neet
2.	än‧ge	än‧ke‧kää	älä än‧ge	älkää än‧ke‧kö	2.	ole än‧ke‧nyt	olkaa än‧ke‧neet	älä ole än‧ke‧nyt	älkää olko än‧ke‧neet
3.	än‧ke‧köön	än‧ke‧kööt	älköön än‧ke‧kö	älkööt än‧ke‧kö	3.	olkoon än‧ke‧nyt	olkoot än‧ke‧neet	älköön olko än‧ke‧nyt	älkööt ole än‧ke‧neet
str. bierna	än‧ge‧ttäköön		älköön än‧ge‧ttäkö		str. bierna	olkoon än‧ge‧tty		älköön olko än‧ge‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	än‧ke‧nen	än‧ke‧nemme	en än‧ke‧ne	emme än‧ke‧ne	1.	lienen än‧ke‧nyt	lienemme än‧ke‧neet	en liene än‧ke‧nyt	emme liene än‧ke‧neet
2.	än‧ke‧net	än‧ke‧nette	et än‧ke‧ne	ette än‧ke‧ne	2.	lienet än‧ke‧nyt	lienette än‧ke‧neet	et liene än‧ke‧nyt	ette liene än‧ke‧neet
3.	än‧ke‧nee	än‧ke‧nevät	ei än‧ke‧ne	eivät än‧ke‧ne	3.	lienee än‧ke‧nyt	lienevät än‧ke‧neet	ei liene än‧ke‧nyt	eivät liene än‧ke‧neet
str. bierna	än‧ge‧ttäneen		ei än‧ge‧ttäne		str. bierna	lienee än‧ge‧tty		ei liene än‧ge‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		än‧keä		cz. teraźniejszego	än‧ke‧vä	än‧ge‧ttävä
rozszerzony I		än‧keäkseen²		cz. przeszłego	än‧ke‧nyt	än‧ge‧tty
II	inessivus	än‧kie‧ssä¹	än‧ge‧ttäessä	sprawcy	än‧ke‧mä^1, 3
II	instructivus	än‧kie‧n	–	przeczący	än‧ke‧mätön
III	inessivus	än‧ke‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	än‧ke‧mästä	–
	illativus	än‧ke‧mään	–
	adessivus	än‧ke‧mällä	–
	abessivus	än‧ke‧mättä	–
	instructivus	än‧ke‧män	än‧ge‧ttämän
IV	mianownik	än‧ke‧minen
IV	partitivus	än‧ke‧mistä
V		än‧ke‧mäisillän²

L[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -lkea (k → j)

Przykład poniżej: bezokolicznik kulkea, temat kul-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kul‧je‧n	kul‧je‧mme	en kul‧je	emme kul‧je	1.	olen kul‧ke‧nut	olemme kul‧ke‧neet	en ole kul‧ke‧nut	emme ole kul‧ke‧neet
2.	kul‧je‧t	kul‧je‧tte	et kul‧je	ette kul‧je	2.	olet kul‧ke‧nut	olette kul‧ke‧neet	et ole kul‧ke‧nut	ette ole kul‧ke‧neet
3.	kul‧ke‧e	kul‧ke‧vat	ei kul‧je	eivät kul‧je	3.	on kul‧ke‧nut	ovat kul‧ke‧neet	ei ole kul‧ke‧nut	eivät ole kul‧ke‧neet
str. bierna	kul‧je‧taan		ei kul‧je‧ta		str. bierna	on kul‧je‧ttu		ei ole kul‧je‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kul‧ji‧n	kul‧ji‧mme	en kul‧ke‧nut	emme kul‧ke‧neet	1.	olin kul‧ke‧nut	olimme kul‧ke‧neet	en ollut kul‧ke‧nut	emme olleet kul‧ke‧neet
2.	kul‧ji‧t	kul‧ji‧tte	et kul‧ke‧nut	ette kul‧ke‧neet	2.	olit kul‧ke‧nut	olitte kul‧ke‧neet	et ollut kul‧ke‧nut	ette olleet kul‧ke‧neet
3.	kul‧ki	kul‧ki‧vat	ei kul‧ke‧nut	eivät kul‧ke‧neet	3.	oli kul‧ke‧nut	olivat kul‧ke‧neet	ei ollut kul‧ke‧nut	eivät olleet kul‧ke‧neet
str. bierna	kul‧je‧ttiin		ei kul‧je‧ttu		str. bierna	oli kul‧je‧ttu		ei ollut kul‧je‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kul‧ki‧sin	kul‧ki‧simme	en kul‧ki‧si	emme kul‧ki‧si	1.	olisin kul‧ke‧nut	olisimme kul‧ke‧neet	en olisi kul‧ke‧nut	emme olisi kul‧ke‧neet
2.	kul‧ki‧sit	kul‧ki‧sitte	et kul‧ki‧si	ette kul‧ki‧si	2.	olisit kul‧ke‧nut	olisitte kul‧ke‧neet	et olisi kul‧ke‧nut	ette olisi kul‧ke‧neet
3.	kul‧ki‧si	kul‧ki‧sivat	ei kul‧ki‧si	eivät kul‧ki‧si	3.	olisi kul‧ke‧nut	olisivat kul‧ke‧neet	ei olisi kul‧ke‧nut	eivät olisi kul‧ke‧neet
str. bierna	kul‧je‧ttaisiin		ei kul‧je‧ttaisi		str. bierna	olisi kul‧je‧ttu		ei olisi kul‧je‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kul‧ke‧kaamme	–	älkäämme kul‧ke‧ko	1.	–	olkaamme kul‧ke‧neet	–	älkäämme olko kul‧ke‧neet
2.	kul‧je	kul‧ke‧kaa	älä kul‧je	älkää kul‧ke‧ko	2.	ole kul‧ke‧nut	olkaa kul‧ke‧neet	älä ole kul‧ke‧nut	älkää olko kul‧ke‧neet
3.	kul‧ke‧koon	kul‧ke‧koot	älköön kul‧ke‧ko	älkööt kul‧ke‧ko	3.	olkoon kul‧ke‧nut	olkoot kul‧ke‧neet	älköön olko kul‧ke‧nut	älkööt ole kul‧ke‧neet
str. bierna	kul‧je‧ttakoon		älköön kul‧je‧ttako		str. bierna	olkoon kul‧je‧ttu		älköön olko kul‧je‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kul‧ke‧nen	kul‧ke‧nemme	en kul‧ke‧ne	emme kul‧ke‧ne	1.	lienen kul‧ke‧nut	lienemme kul‧ke‧neet	en liene kul‧ke‧nut	emme liene kul‧ke‧neet
2.	kul‧ke‧net	kul‧ke‧nette	et kul‧ke‧ne	ette kul‧ke‧ne	2.	lienet kul‧ke‧nut	lienette kul‧ke‧neet	et liene kul‧ke‧nut	ette liene kul‧ke‧neet
3.	kul‧ke‧nee	kul‧ke‧nevat	ei kul‧ke‧ne	eivät kul‧ke‧ne	3.	lienee kul‧ke‧nut	lienevät kul‧ke‧neet	ei liene kul‧ke‧nut	eivät liene kul‧ke‧neet
str. bierna	kul‧je‧ttaneen		ei kul‧je‧ttane		str. bierna	lienee kul‧je‧ttu		ei liene kul‧je‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kul‧kea		cz. teraźniejszego	kul‧ke‧va	kul‧je‧ttava
rozszerzony I		kul‧keakseen²		cz. przeszłego	kul‧ke‧nut	kul‧je‧ttu
II	inessivus	kul‧kie‧ssa¹	kul‧je‧ttaessa	sprawcy	kul‧ke‧ma^1, 3
II	instructivus	kul‧kie‧n	–	przeczący	kul‧ke‧maton
III	inessivus	kul‧ke‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kul‧ke‧masta	–
	illativus	kul‧ke‧maan	–
	adessivus	kul‧ke‧malla	–
	abessivus	kul‧ke‧matta	–
	instructivus	kul‧ke‧man	kul‧je‧ttaman
IV	mianownik	kul‧ke‧minen
IV	partitivus	kul‧ke‧mista
V		kul‧ke‧maisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -lkeä, -rkeä (k → j)

Przykład poniżej: bezokolicznik särkeä, temat sär-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sär‧je‧n	sär‧je‧mme	en sär‧je	emme sär‧je	1.	olen sär‧ke‧nyt	olemme sär‧ke‧neet	en ole sär‧ke‧nyt	emme ole sär‧ke‧neet
2.	sär‧je‧t	sär‧je‧tte	et sär‧je	ette sär‧je	2.	olet sär‧ke‧nyt	olette sär‧ke‧neet	et ole sär‧ke‧nyt	ette ole sär‧ke‧neet
3.	sär‧ke‧e	sär‧ke‧vät	ei sär‧je	eivät sär‧je	3.	on sär‧ke‧nyt	ovat sär‧ke‧neet	ei ole sär‧ke‧nyt	eivät ole sär‧ke‧neet
str. bierna	sär‧je‧tään		ei sär‧je‧tä		str. bierna	on sär‧je‧tty		ei ole sär‧je‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sär‧ji‧n	sär‧ji‧mme	en sär‧ke‧nyt	emme sär‧ke‧neet	1.	olin sär‧ke‧nyt	olimme sär‧ke‧neet	en ollut sär‧ke‧nyt	emme olleet sär‧ke‧neet
2.	sär‧ji‧t	sär‧ji‧tte	et sär‧ke‧nyt	ette sär‧ke‧neet	2.	olit sär‧ke‧nyt	olitte sär‧ke‧neet	et ollut sär‧ke‧nyt	ette olleet sär‧ke‧neet
3.	sär‧ki	sär‧ki‧vät	ei sär‧ke‧nyt	eivät sär‧ke‧neet	3.	oli sär‧ke‧nyt	olivat sär‧ke‧neet	ei ollut sär‧ke‧nyt	eivät olleet sär‧ke‧neet
str. bierna	sär‧je‧ttiin		ei sär‧je‧tty		str. bierna	oli sär‧je‧tty		ei ollut sär‧je‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sär‧ki‧sin	sär‧ki‧simme	en sär‧ki‧si	emme sär‧ki‧si	1.	olisin sär‧ke‧nyt	olisimme sär‧ke‧neet	en olisi sär‧ke‧nyt	emme olisi sär‧ke‧neet
2.	sär‧ki‧sit	sär‧ki‧sitte	et sär‧ki‧si	ette sär‧ki‧si	2.	olisit sär‧ke‧nyt	olisitte sär‧ke‧neet	et olisi sär‧ke‧nyt	ette olisi sär‧ke‧neet
3.	sär‧ki‧si	sär‧ki‧sivät	ei sär‧ki‧si	eivät sär‧ki‧si	3.	olisi sär‧ke‧nyt	olisivat sär‧ke‧neet	ei olisi sär‧ke‧nyt	eivät olisi sär‧ke‧neet
str. bierna	sär‧je‧ttäisiin		ei sär‧je‧ttäisi		str. bierna	olisi sär‧je‧tty		ei olisi sär‧je‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	sär‧ke‧käämme	–	älkäämme sär‧ke‧kö	1.	–	olkaamme sär‧ke‧neet	–	älkäämme olko sär‧ke‧neet
2.	sär‧je	sär‧ke‧kää	älä sär‧je	älkää sär‧ke‧kö	2.	ole sär‧ke‧nyt	olkaa sär‧ke‧neet	älä ole sär‧ke‧nyt	älkää olko sär‧ke‧neet
3.	sär‧ke‧köön	sär‧ke‧kööt	älköön sär‧ke‧kö	älkööt sär‧ke‧kö	3.	olkoon sär‧ke‧nyt	olkoot sär‧ke‧neet	älköön olko sär‧ke‧nyt	älkööt ole sär‧ke‧neet
str. bierna	sär‧je‧ttäköön		älköön sär‧je‧ttäkö		str. bierna	olkoon sär‧je‧tty		älköön olko sär‧je‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sär‧ke‧nen	sär‧ke‧nemme	en sär‧ke‧ne	emme sär‧ke‧ne	1.	lienen sär‧ke‧nyt	lienemme sär‧ke‧neet	en liene sär‧ke‧nyt	emme liene sär‧ke‧neet
2.	sär‧ke‧net	sär‧ke‧nette	et sär‧ke‧ne	ette sär‧ke‧ne	2.	lienet sär‧ke‧nyt	lienette sär‧ke‧neet	et liene sär‧ke‧nyt	ette liene sär‧ke‧neet
3.	sär‧ke‧nee	sär‧ke‧nevät	ei sär‧ke‧ne	eivät sär‧ke‧ne	3.	lienee sär‧ke‧nyt	lienevät sär‧ke‧neet	ei liene sär‧ke‧nyt	eivät liene sär‧ke‧neet
str. bierna	sär‧je‧ttäneen		ei sär‧je‧ttäne		str. bierna	lienee sär‧je‧tty		ei liene sär‧je‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		sär‧keä		cz. teraźniejszego	sär‧ke‧vä	sär‧je‧ttävä
rozszerzony I		sär‧keäkseen²		cz. przeszłego	sär‧ke‧nyt	sär‧je‧tty
II	inessivus	sär‧kie‧ssä¹	sär‧je‧ttäessä	sprawcy	sär‧ke‧mä^1, 3
II	instructivus	sär‧kie‧n	–	przeczący	sär‧ke‧mätön
III	inessivus	sär‧ke‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	sär‧ke‧mästä	–
	illativus	sär‧ke‧mään	–
	adessivus	sär‧ke‧mällä	–
	abessivus	sär‧ke‧mättä	–
	instructivus	sär‧ke‧män	sär‧je‧ttämän
IV	mianownik	sär‧ke‧minen
IV	partitivus	sär‧ke‧mistä
V		sär‧ke‧mäisillän²