Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/3a

Z Wikisłownika – wolnego słownika wielojęzycznego
Przejdź do nawigacji Przejdź do wyszukiwania

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/3

J[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -ntaa (nt → nn/ns)

Przykład poniżej: bezokolicznik parantaa, temat paran-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. paran‧na‧n paran‧na‧mme en paran‧na emme paran‧na 1. olen paran‧ta‧nut olemme paran‧ta‧neet en ole paran‧ta‧nut emme ole paran‧ta‧neet
2. paran‧na‧t paran‧na‧tte et paran‧na ette paran‧na 2. olet paran‧ta‧nut olette paran‧ta‧neet et ole paran‧ta‧nut ette ole paran‧ta‧neet
3. paran‧ta‧a paran‧ta‧vat ei paran‧na eivät paran‧na 3. on paran‧ta‧nut ovat paran‧ta‧neet ei ole paran‧ta‧nut eivät ole paran‧ta‧neet
str. bierna paran‧ne‧taan ei paran‧ne‧ta str. bierna on paran‧ne‧ttu ei ole paran‧ne‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. paran‧si‧n paran‧si‧mme en paran‧ta‧nut emme paran‧ta‧neet 1. olin paran‧ta‧nut olimme paran‧ta‧neet en ollut paran‧ta‧nut emme olleet paran‧ta‧neet
2. paran‧si‧t paran‧si‧tte et paran‧ta‧nut ette paran‧ta‧neet 2. olit paran‧ta‧nut olitte paran‧ta‧neet et ollut paran‧ta‧nut ette olleet paran‧ta‧neet
3. paran‧si
paran‧ti1
paran‧si‧vat ei paran‧ta‧nut eivät paran‧ta‧neet 3. oli paran‧ta‧nut olivat paran‧ta‧neet ei ollut paran‧ta‧nut eivät olleet paran‧ta‧neet
str. bierna paran‧ne‧ttiin ei paran‧ne‧ttu str. bierna oli paran‧ne‧ttu ei ollut paran‧ne‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. paran‧ta‧isin paran‧ta‧isimme en paran‧ta‧isi emme paran‧ta‧isi 1. olisin paran‧ta‧nut olisimme paran‧ta‧neet en olisi paran‧ta‧nut emme olisi paran‧ta‧neet
2. paran‧ta‧isit paran‧ta‧isitte et paran‧ta‧isi ette paran‧ta‧isi 2. olisit paran‧ta‧nut olisitte paran‧ta‧neet et olisi paran‧ta‧nut ette olisi paran‧ta‧neet
3. paran‧ta‧isi paran‧ta‧isivat ei paran‧ta‧isi eivät paran‧ta‧isi 3. olisi paran‧ta‧nut olisivat paran‧ta‧neet ei olisi paran‧ta‧nut eivät olisi paran‧ta‧neet
str. bierna paran‧ne‧ttaisiin ei paran‧ne‧ttaisi str. bierna olisi paran‧ne‧ttu ei olisi paran‧ne‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. paran‧ta‧kaamme älkäämme paran‧ta‧ko 1. olkaamme paran‧ta‧neet älkäämme olko paran‧ta‧neet
2. paran‧na paran‧ta‧kaa älä paran‧na älkää paran‧ta‧ko 2. ole paran‧ta‧nut olkaa paran‧ta‧neet älä ole paran‧ta‧nut älkää olko paran‧ta‧neet
3. paran‧ta‧koon paran‧ta‧koot älköön paran‧ta‧ko älkööt paran‧ta‧ko 3. olkoon paran‧ta‧nut olkoot paran‧ta‧neet älköön olko paran‧ta‧nut älkööt ole paran‧ta‧neet
str. bierna paran‧ne‧ttakoon älköön paran‧ne‧ttako str. bierna olkoon paran‧ne‧ttu älköön olko paran‧ne‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. paran‧ta‧nen paran‧ta‧nemme en paran‧ta‧ne emme paran‧ta‧ne 1. lienen paran‧ta‧nut lienemme paran‧ta‧neet en liene paran‧ta‧nut emme liene paran‧ta‧neet
2. paran‧ta‧net paran‧ta‧nette et paran‧ta‧ne ette paran‧ta‧ne 2. lienet paran‧ta‧nut lienette paran‧ta‧neet et liene paran‧ta‧nut ette liene paran‧ta‧neet
3. paran‧ta‧nee paran‧ta‧nevat ei paran‧ta‧ne eivät paran‧ta‧ne 3. lienee paran‧ta‧nut lienevät paran‧ta‧neet ei liene paran‧ta‧nut eivät liene paran‧ta‧neet
str. bierna paran‧ne‧ttaneen ei paran‧ne‧ttane str. bierna lienee paran‧ne‧ttu ei liene paran‧ne‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I paran‧taa cz. teraźniejszego paran‧ta‧va paran‧ne‧ttava
rozszerzony I paran‧taakseen2 cz. przeszłego paran‧ta‧nut paran‧ne‧ttu
II inessivus paran‧ta‧essa1 paran‧ne‧ttaessa sprawcy paran‧ta‧ma1, 3
instructivus paran‧ta‧en przeczący paran‧ta‧maton
III inessivus paran‧ta‧massa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus paran‧ta‧masta
illativus paran‧ta‧maan
adessivus paran‧ta‧malla
abessivus paran‧ta‧matta
instructivus paran‧ta‧man paran‧ne‧ttaman
IV mianownik paran‧ta‧minen
partitivus paran‧ta‧mista
V paran‧ta‧maisillan2

1) przestarzałe lub dialektalne

przednie[edytuj]

zakończone na -ntää (nt → nn/ns)

Przykład poniżej: bezokolicznik vähentää, temat vähen-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. vähen‧nän vähen‧nämme en vähen‧nä emme vähen‧nä 1. olen vähen‧tä‧nyt olemme vähen‧tä‧neet en ole vähen‧tä‧nyt emme ole vähen‧tä‧neet
2. vähen‧nät vähen‧nätte et vähen‧nä ette vähen‧nä 2. olet vähen‧tä‧nyt olette vähen‧tä‧neet et ole vähen‧tä‧nyt ette ole vähen‧tä‧neet
3. vähen‧tä‧ä vähen‧tä‧vät ei vähen‧nä eivät vähen‧nä 3. on vähen‧tä‧nyt ovat vähen‧tä‧neet ei ole vähen‧tä‧nyt eivät ole vähen‧tä‧neet
str. bierna vähen‧ne‧tä‧än ei vähen‧ne‧tä‧ str. bierna on vähen‧ne‧tty ei ole vähen‧ne‧tty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. vähen‧si‧n vähen‧si‧mme en vähen‧tä‧nyt emme vähen‧tä‧neet 1. olin vähen‧tä‧nyt olimme vähen‧tä‧neet en ollut vähen‧tä‧nyt emme olleet vähen‧tä‧neet
2. vähen‧si‧t vähen‧si‧tte et vähen‧tä‧nyt ette vähen‧tä‧neet 2. olit vähen‧tä‧nyt olitte vähen‧tä‧neet et ollut vähen‧tä‧nyt ette olleet vähen‧tä‧neet
3. vähen‧si
vähen‧ti1
vähen‧si‧vät ei vähen‧tä‧nyt eivät vähen‧tä‧neet 3. oli vähen‧tä‧nyt olivat vähen‧tä‧neet ei ollut vähen‧tä‧nyt eivät olleet vähen‧tä‧neet
str. bierna vähen‧ne‧ttiin ei vähen‧ne‧tty str. bierna oli vähen‧ne‧tty ei ollut vähen‧ne‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. vähen‧tä‧isin vähen‧tä‧isimme en vähen‧tä‧isi emme vähen‧tä‧isi 1. olisin vähen‧tä‧nyt olisimme vähen‧tä‧neet en olisi vähen‧tä‧nyt emme olisi vähen‧tä‧neet
2. vähen‧tä‧isit vähen‧tä‧isitte et vähen‧tä‧isi ette vähen‧tä‧isi 2. olisit vähen‧tä‧nyt olisitte vähen‧tä‧neet et olisi vähen‧tä‧nyt ette olisi vähen‧tä‧neet
3. vähen‧tä‧isi vähen‧tä‧isivät ei vähen‧tä‧isi eivät vähen‧tä‧isi 3. olisi vähen‧tä‧nyt olisivat vähen‧tä‧neet ei olisi vähen‧tä‧nyt eivät olisi vähen‧tä‧neet
str. bierna vähen‧ne‧ttäisiin ei vähen‧ne‧ttäisi str. bierna olisi vähen‧ne‧tty ei olisi vähen‧ne‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. vähen‧tä‧käämme älkäämme vähen‧tä‧kö 1. olkaamme vähen‧tä‧neet älkäämme olko vähen‧tä‧neet
2. vähen‧nä vähen‧tä‧kää älä vähen‧nä älkää vähen‧tä‧kö 2. ole vähen‧tä‧nyt olkaa vähen‧tä‧neet älä ole vähen‧tä‧nyt älkää olko vähen‧tä‧neet
3. vähen‧tä‧köön vähen‧tä‧kööt älköön vähen‧tä‧kö älkööt vähen‧tä‧kö 3. olkoon vähen‧tä‧nyt olkoot vähen‧tä‧neet älköön olko vähen‧tä‧nyt älkööt ole vähen‧tä‧neet
str. bierna vähen‧ne‧ttäköön älköön vähen‧ne‧ttäkö str. bierna olkoon vähen‧ne‧tty älköön olko vähen‧ne‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. vähen‧tä‧nen vähen‧tä‧nemme en vähen‧tä‧ne emme vähen‧tä‧ne 1. lienen vähen‧tä‧nyt lienemme vähen‧tä‧neet en liene vähen‧tä‧nyt emme liene vähen‧tä‧neet
2. vähen‧tä‧net vähen‧tä‧nette et vähen‧tä‧ne ette vähen‧tä‧ne 2. lienet vähen‧tä‧nyt lienette vähen‧tä‧neet et liene vähen‧tä‧nyt ette liene vähen‧tä‧neet
3. vähen‧tä‧nee vähen‧tä‧nevät ei vähen‧tä‧ne eivät vähen‧tä‧ne 3. lienee vähen‧tä‧nyt lienevät vähen‧tä‧neet ei liene vähen‧tä‧nyt eivät liene vähen‧tä‧neet
str. bierna vähen‧ne‧ttäneen ei vähen‧ne‧ttäne str. bierna lienee vähen‧ne‧tty ei liene vähen‧ne‧tty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I vähen‧tää cz. teraźniejszego vähen‧tä‧vä vähen‧ne‧ttävä
rozszerzony I vähen‧tääkseen2 cz. przeszłego vähen‧tä‧nyt vähen‧ne‧tty
II inessivus vähen‧tä‧essä1 vähen‧ne‧ttäessä sprawcy vähen‧tä‧mä1, 3
instructivus vähen‧tä‧en przeczący vähen‧tä‧mätön
III inessivus vähen‧tä‧mässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus vähen‧tä‧mästä
illativus vähen‧tä‧mään
adessivus vähen‧tä‧mällä
abessivus vähen‧tä‧mättä
instructivus vähen‧tä‧män vähen‧ne‧ttämän
IV mianownik vähen‧tä‧minen
partitivus vähen‧tä‧mistä
V vähen‧tä‧mäisillän2

1) przestarzałe lub dialektalne

K[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -rtaa (rt → rr/rs)

Przykład poniżej: bezokolicznik murtaa, temat mur-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. mur‧ran mur‧ramme en mur‧ra emme mur‧ra 1. olen mur‧tanut olemme mur‧taneet en ole mur‧tanut emme ole mur‧taneet
2. mur‧rat mur‧ratte et mur‧ra ette mur‧ra 2. olet mur‧tanut olette mur‧taneet et ole mur‧tanut ette ole mur‧taneet
3. mur‧taa mur‧tavat ei mur‧ra eivät mur‧ra 3. on mur‧tanut ovat mur‧taneet ei ole mur‧tanut eivät ole mur‧taneet
str. bierna mur‧retaan ei mur‧reta str. bierna on mur‧rettu ei ole mur‧rettu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. mur‧sin mur‧simme en mur‧tanut emme mur‧taneet 1. olin mur‧tanut olimme mur‧taneet en ollut mur‧tanut emme olleet mur‧taneet
2. mur‧sit mur‧sitte et mur‧tanut ette mur‧taneet 2. olit mur‧tanut olitte mur‧taneet et ollut mur‧tanut ette olleet mur‧taneet
3. mur‧si
mur‧ti1
mur‧sivat ei mur‧tanut eivät mur‧taneet 3. oli mur‧tanut olivat mur‧taneet ei ollut mur‧tanut eivät olleet mur‧taneet
str. bierna mur‧rettiin ei mur‧rettu str. bierna oli mur‧rettu ei ollut mur‧rettu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. mur‧taisin mur‧taisimme en mur‧taisi emme mur‧taisi 1. olisin mur‧tanut olisimme mur‧taneet en olisi mur‧tanut emme olisi mur‧taneet
2. mur‧taisit mur‧taisitte et mur‧taisi ette mur‧taisi 2. olisit mur‧tanut olisitte mur‧taneet et olisi mur‧tanut ette olisi mur‧taneet
3. mur‧taisi mur‧taisivat ei mur‧taisi eivät mur‧taisi 3. olisi mur‧tanut olisivat mur‧taneet ei olisi mur‧tanut eivät olisi mur‧taneet
str. bierna mur‧rettaisiin ei mur‧rettaisi str. bierna olisi mur‧rettu ei olisi mur‧rettu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. mur‧takaamme älkäämme mur‧tako 1. olkaamme mur‧taneet älkäämme olko mur‧taneet
2. mur‧ra mur‧takaa älä mur‧ra älkää mur‧tako 2. ole mur‧tanut olkaa mur‧taneet älä ole mur‧tanut älkää olko mur‧taneet
3. mur‧takoon mur‧takoot älköön mur‧tako älkööt mur‧tako 3. olkoon mur‧tanut olkoot mur‧taneet älköön olko mur‧tanut älkööt ole mur‧taneet
str. bierna mur‧rettakoon älköön mur‧rettako str. bierna olkoon mur‧rettu älköön olko mur‧rettu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. mur‧tanen mur‧tanemme en mur‧tane emme mur‧tane 1. lienen mur‧tanut lienemme mur‧taneet en liene mur‧tanut emme liene mur‧taneet
2. mur‧tanet mur‧tanette et mur‧tane ette mur‧tane 2. lienet mur‧tanut lienette mur‧taneet et liene mur‧tanut ette liene mur‧taneet
3. mur‧tanee mur‧tanevat ei mur‧tane eivät mur‧tane 3. lienee mur‧tanut lienevät mur‧taneet ei liene mur‧tanut eivät liene mur‧taneet
str. bierna mur‧rettaneen ei mur‧rettane str. bierna lienee mur‧rettu ei liene mur‧rettu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I mur‧taa cz. teraźniejszego mur‧ta‧va mur‧re‧ttava
rozszerzony I mur‧taakseen2 cz. przeszłego mur‧tanut mur‧rettu
II inessivus mur‧ta‧essa1 mur‧re‧ttaessa sprawcy mur‧ta‧ma1, 3
instructivus mur‧ta‧en przeczący mur‧ta‧maton
III inessivus mur‧ta‧massa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus mur‧ta‧masta
illativus mur‧ta‧maan
adessivus mur‧ta‧malla
abessivus mur‧ta‧matta
instructivus mur‧ta‧man mur‧re‧ttaman
IV mianownik mur‧ta‧minen
partitivus mur‧ta‧mista
V mur‧ta‧maisillan2

1) przestarzałe lub dialektalne

przednie[edytuj]

zakończone na -rtää (rt → rr/rs)

Przykład poniżej: bezokolicznik kiertää, temat kier-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kier‧rän kier‧rämme en kier‧rä emme kier‧rä 1. olen kier‧tänyt olemme kier‧täneet en ole kier‧tänyt emme ole kier‧täneet
2. kier‧rät kier‧rätte et kier‧rä ette kier‧rä 2. olet kier‧tänyt olette kier‧täneet et ole kier‧tänyt ette ole kier‧täneet
3. kier‧tää kier‧tävät ei kier‧rä eivät kier‧rä 3. on kier‧tänyt ovat kier‧täneet ei ole kier‧tänyt eivät ole kier‧täneet
str. bierna kier‧retään ei kier‧retä str. bierna on kier‧retty ei ole kier‧retty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kier‧sin kier‧simme en kier‧tänyt emme kier‧täneet 1. olin kier‧tänyt olimme kier‧täneet en ollut kier‧tänyt emme olleet kier‧täneet
2. kier‧sit kier‧sitte et kier‧tänyt ette kier‧täneet 2. olit kier‧tänyt olitte kier‧täneet et ollut kier‧tänyt ette olleet kier‧täneet
3. kier‧si
kier‧ti1
kier‧sivät ei kier‧tänyt eivät kier‧täneet 3. oli kier‧tänyt olivat kier‧täneet ei ollut kier‧tänyt eivät olleet kier‧täneet
str. bierna kier‧rettiin ei kier‧retty str. bierna oli kier‧retty ei ollut kier‧retty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kier‧täisin kier‧täisimme en kier‧täisi emme kier‧täisi 1. olisin kier‧tänyt olisimme kier‧täneet en olisi kier‧tänyt emme olisi kier‧täneet
2. kier‧täisit kier‧täisitte et kier‧täisi ette kier‧täisi 2. olisit kier‧tänyt olisitte kier‧täneet et olisi kier‧tänyt ette olisi kier‧täneet
3. kier‧täisi kier‧täisivät ei kier‧täisi eivät kier‧täisi 3. olisi kier‧tänyt olisivat kier‧täneet ei olisi kier‧tänyt eivät olisi kier‧täneet
str. bierna kier‧rettäisiin ei kier‧rettäisi str. bierna olisi kier‧retty ei olisi kier‧retty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kier‧täkäämme älkäämme kier‧täkö 1. olkaamme kier‧täneet älkäämme olko kier‧täneet
2. kier‧rä kier‧täkää älä kier‧rä älkää kier‧täkö 2. ole kier‧tänyt olkaa kier‧täneet älä ole kier‧tänyt älkää olko kier‧täneet
3. kier‧täköön kier‧täkööt älköön kier‧täkö älkööt kier‧täkö 3. olkoon kier‧tänyt olkoot kier‧täneet älköön olko kier‧tänyt älkööt ole kier‧täneet
str. bierna kier‧rettäköön älköön kier‧rettäkö str. bierna olkoon kier‧retty älköön olko kier‧retty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kier‧tänen kier‧tänemme en kier‧täne emme kier‧täne 1. lienen kier‧tänyt lienemme kier‧täneet en liene kier‧tänyt emme liene kier‧täneet
2. kier‧tänet kier‧tänette et kier‧täne ette kier‧täne 2. lienet kier‧tänyt lienette kier‧täneet et liene kier‧tänyt ette liene kier‧täneet
3. kier‧tänee kier‧tänevät ei kier‧täne eivät kier‧täne 3. lienee kier‧tänyt lienevät kier‧täneet ei liene kier‧tänyt eivät liene kier‧täneet
str. bierna kier‧rettäneen ei kier‧rettäne str. bierna lienee kier‧retty ei liene kier‧retty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I kier‧tää cz. teraźniejszego kier‧tä‧vä kier‧re‧ttävä
rozszerzony I kier‧tääkseen2 cz. przeszłego kier‧tänyt kier‧retty
II inessivus kier‧tä‧essä1 kier‧re‧ttäessä sprawcy kier‧tä‧mä1, 3
instructivus kier‧tä‧en przeczący kier‧tä‧mätön
III inessivus kier‧tä‧mässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus kier‧tä‧mästä
illativus kier‧tä‧mään
adessivus kier‧tä‧mällä
abessivus kier‧tä‧mättä
instructivus kier‧tä‧män kier‧re‧ttämän
IV mianownik kier‧tä‧minen
partitivus kier‧tä‧mistä
V kier‧tä‧mäisillän2

1) przestarzałe lub dialektalne