Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/3

Koniugacja typu 3.[edytuj]

F[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -taa (t → d/s)

Przykład poniżej: bezokolicznik huutaa, temat huu-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	huu·da·n	huu·da·mme	en huu·da	emme huu·da	1.	olen huu·ta·nut	olemme huu·ta·neet	en ole huu·ta·nut	emme ole huu·ta·neet
2.	huu·da·t	huu·da·tte	et huu·da	ette huu·da	2.	olet huu·ta·nut	olette huu·ta·neet	et ole huu·ta·nut	ette ole huu·ta·neet
3.	huu·ta·a	huu·ta·vat	ei huu·da	eivät huu·da	3.	on huu·ta·nut	ovat huu·ta·neet	ei ole huu·ta·nut	eivät ole huu·ta·neet
str. bierna	huu·de·taan		ei huu·deta		str. bierna	on huu·dettu		ei ole huu·dettu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	huu·si·n	huu·si·mme	en huu·ta·nut	emme huu·ta·neet	1.	olin huu·ta·nut	olimme huu·ta·neet	en ollut huu·ta·nut	emme olleet huu·ta·neet
2.	huu·si·t	huu·si·tte	et huu·ta·nut	ette huu·ta·neet	2.	olit huu·ta·nut	olitte huu·ta·neet	et ollut huu·ta·nut	ette olleet huu·ta·neet
3.	huu·si huu·ti¹	huu·si·vat	ei huu·ta·nut	eivät huu·ta·neet	3.	oli huu·ta·nut	olivat huu·ta·neet	ei ollut huu·ta·nut	eivät olleet huu·ta·neet
str. bierna	huu·dettiin		ei huu·dettu		str. bierna	oli huu·dettu		ei ollut huu·dettu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	huu·ta·isin	huu·ta·isimme	en huu·ta·isi	emme huu·ta·isi	1.	olisin huu·ta·nut	olisimme huu·ta·neet	en olisi huu·ta·nut	emme olisi huu·ta·neet
2.	huu·ta·isit	huu·ta·isitte	et huu·ta·isi	ette huu·ta·isi	2.	olisit huu·ta·nut	olisitte huu·ta·neet	et olisi huu·ta·nut	ette olisi huu·ta·neet
3.	huu·ta·isi	huu·ta·isivat	ei huu·ta·isi	eivät huu·ta·isi	3.	olisi huu·ta·nut	olisivat huu·ta·neet	ei olisi huu·ta·nut	eivät olisi huu·ta·neet
str. bierna	huu·dettaisiin		ei huu·dettaisi		str. bierna	olisi huu·dettu		ei olisi huu·dettu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	huu·ta·kaamme	–	älkäämme huu·ta·ko	1.	–	olkaamme huu·ta·neet	–	älkäämme olko huu·ta·neet
2.	huu·da	huu·ta·kaa	älä huu·da	älkää huu·ta·ko	2.	ole huu·ta·nut	olkaa huu·ta·neet	älä ole huu·ta·nut	älkää olko huu·ta·neet
3.	huu·ta·koon	huu·ta·koot	älköön huu·ta·ko	älkööt huu·ta·ko	3.	olkoon huu·ta·nut	olkoot huu·ta·neet	älköön olko huu·ta·nut	älkööt ole huu·ta·neet
str. bierna	huu·dettakoon		älköön huu·dettako		str. bierna	olkoon huu·dettu		älköön olko huu·dettu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	huu·ta·nen	huu·ta·nemme	en huu·ta·ne	emme huu·ta·ne	1.	lienen huu·ta·nut	lienemme huu·ta·neet	en liene huu·ta·nut	emme liene huu·ta·neet
2.	huu·ta·net	huu·ta·nette	et huu·ta·ne	ette huu·ta·ne	2.	lienet huu·ta·nut	lienette huu·ta·neet	et liene huu·ta·nut	ette liene huu·ta·neet
3.	huu·ta·nee	huu·ta·nevat	ei huu·ta·ne	eivät huu·ta·ne	3.	lienee huu·ta·nut	lienevät huu·ta·neet	ei liene huu·ta·nut	eivät liene huu·ta·neet
str. bierna	huu·dettaneen		ei huu·dettane		str. bierna	lienee huu·dettu		ei liene huu·dettu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		huutaa		cz. teraźniejszego	huu‧ta‧va	huu‧de‧ttava
rozszerzony I		huutaakseen²		cz. przeszłego	huu·ta·nut	huu·dettu
II	inessivus	huu‧ta‧essa¹	huu‧de‧ttaessa	sprawcy	huu‧ta‧ma^1, 3
II	instructivus	huu‧ta‧en	–	przeczący	huu‧ta‧maton
III	inessivus	huu‧ta‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	huu‧ta‧masta	–
	illativus	huu‧ta‧maan	–
	adessivus	huu‧ta‧malla	–
	abessivus	huu‧ta‧matta	–
	instructivus	huu‧ta‧man	huu‧de‧ttaman
IV	mianownik	huu‧ta‧minen
IV	partitivus	huu‧ta‧mista
V		huu‧ta‧maisillaan²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

przednie[edytuj]

zakończone na -tää (t → d/s)

Przykład poniżej: bezokolicznik löytää, temat löy-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧dä‧n	löy‧dä‧mme	en löy‧dä	emme löy‧dä	1.	olen löy‧tä‧nyt	olemme löy‧tä‧neet	en ole löy‧tä‧nyt	emme ole löy‧tä‧neet
2.	löy‧dä‧t	löy‧dä‧tte	et löy‧dä	ette löy‧dä	2.	olet löy‧tä‧nyt	olette löy‧tä‧neet	et ole löy‧tä‧nyt	ette ole löy‧tä‧neet
3.	löy‧tä‧ä	löy‧tä‧vät	ei löy‧dä	eivät löy‧dä	3.	on löy‧tä‧nyt	ovat löy‧tä‧neet	ei ole löy‧tä‧nyt	eivät ole löy‧tä‧neet
str. bierna	löy‧de‧tään		ei löy‧de‧tä		str. bierna	on löy‧de‧tty		ei ole löy‧de‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧sin	löy‧simme	en löy‧tä‧nyt	emme löy‧tä‧neet	1.	olin löy‧tä‧nyt	olimme löy‧tä‧neet	en ollut löy‧tä‧nyt	emme olleet löy‧tä‧neet
2.	löy‧sit	löy‧sitte	et löy‧tä‧nyt	ette löy‧tä‧neet	2.	olit löy‧tä‧nyt	olitte löy‧tä‧neet	et ollut löy‧tä‧nyt	ette olleet löy‧tä‧neet
3.	löy‧si löy‧ti¹	löy‧sivät	ei löy‧tä‧nyt	eivät löy‧tä‧neet	3.	oli löy‧tä‧nyt	olivat löy‧tä‧neet	ei ollut löy‧tä‧nyt	eivät olleet löy‧tä‧neet
str. bierna	löy‧de‧ttiin		ei löy‧de‧tty		str. bierna	oli löy‧de‧tty		ei ollut löy‧de‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧tä‧isin	löy‧tä‧isimme	en löy‧tä‧isi	emme löy‧tä‧isi	1.	olisin löy‧tä‧nyt	olisimme löy‧tä‧neet	en olisi löy‧tä‧nyt	emme olisi löy‧tä‧neet
2.	löy‧tä‧isit	löy‧tä‧isitte	et löy‧tä‧isi	ette löy‧tä‧isi	2.	olisit löy‧tä‧nyt	olisitte löy‧tä‧neet	et olisi löy‧tä‧nyt	ette olisi löy‧tä‧neet
3.	löy‧tä‧isi	löy‧tä‧isivat	ei löy‧tä‧isi	eivät löy‧tä‧isi	3.	olisi löy‧tä‧nyt	olisivat löy‧tä‧neet	ei olisi löy‧tä‧nyt	eivät olisi löy‧tä‧neet
str. bierna	löy‧de‧ttäisiin		ei löy‧de‧ttäisi		str. bierna	olisi löy‧de‧tty		ei olisi löy‧de‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	löy‧tä‧käämme	–	älkäämme löy‧tä‧kö	1.	–	olkaamme löy‧tä‧neet	–	älkäämme olko löy‧tä‧neet
2.	löy‧dä	löy‧tä‧kää	älä löy‧dä	älkää löy‧tä‧kö	2.	ole löy‧tä‧nyt	olkaa löy‧tä‧neet	älä ole löy‧tä‧nyt	älkää olko löy‧tä‧neet
3.	löy‧tä‧köön	löy‧tä‧kööt	älköön löy‧tä‧kö	älkööt löy‧tä‧kö	3.	olkoon löy‧tä‧nyt	olkoot löy‧tä‧neet	älköön olko löy‧tä‧nyt	älkööt ole löy‧tä‧neet
str. bierna	löy‧de‧ttäköön		älköön löy‧de‧ttäkö		str. bierna	olkoon löy‧de‧tty		älköön olko löy‧de‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧tä‧nen	löy‧tä‧nemme	en löy‧tä‧ne	emme löy‧tä‧ne	1.	lienen löy‧tä‧nyt	lienemme löy‧tä‧neet	en liene löy‧tä‧nyt	emme liene löy‧tä‧neet
2.	löy‧tä‧net	löy‧tä‧nette	et löy‧tä‧ne	ette löy‧tä‧ne	2.	lienet löy‧tä‧nyt	lienette löy‧tä‧neet	et liene löy‧tä‧nyt	ette liene löy‧tä‧neet
3.	löy‧tä‧nee	löy‧tä‧nevät	ei löy‧tä‧ne	eivät löy‧tä‧ne	3.	lienee löy‧tä‧nyt	lienevät löy‧tä‧neet	ei liene löy‧tä‧nyt	eivät liene löy‧tä‧neet
str. bierna	löy‧de‧ttäneen		ei löy‧de‧ttäne		str. bierna	lienee löy‧de‧tty		ei liene löy‧de‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		löytää		cz. teraźniejszego	löy‧tä‧vä	löy‧de‧ttävä
rozszerzony I		löytääkseen²		cz. przeszłego	löy‧tä‧nyt	löy‧de‧tty
II	inessivus	löy‧tä‧essä¹	löy‧de‧ttäessä	sprawcy	löy‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	löy‧tä‧en	–	przeczący	löy‧tä‧mätön
III	inessivus	löy‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	löy‧tä‧mästä	–
	illativus	löy‧tä‧mään	–
	adessivus	löy‧tä‧mällä	–
	abessivus	löy‧tä‧mättä	–
	instructivus	löy‧tä‧män	löy‧de‧ttämän
IV	mianownik	löy‧tä‧minen
IV	partitivus	löy‧tä‧mistä
V		löy‧tä‧mäisillään²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

I[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -ltaa (lt → ll/ls)

Przykład poniżej: bezokolicznik uskaltaa, temat uskal-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	uskal‧la‧n	uskal‧la‧mme	en uskal‧la	emme uskal‧la	1.	olen uskal‧ta‧nut	olemme uskal‧ta‧neet	en ole uskal‧ta‧nut	emme ole uskal‧ta‧neet
2.	uskal‧la‧t	uskal‧la‧tte	et uskal‧la	ette uskal‧la	2.	olet uskal‧ta‧nut	olette uskal‧ta‧neet	et ole uskal‧ta‧nut	ette ole uskal‧ta‧neet
3.	uskal‧ta‧a	uskal‧ta‧vat	ei uskal‧la	eivät uskal‧la	3.	on uskal‧ta‧nut	ovat uskal‧ta‧neet	ei ole uskal‧ta‧nut	eivät ole uskal‧ta‧neet
str. bierna	uskal‧le‧taan		ei uskal‧le‧ta		str. bierna	on uskal‧le‧ttu		ei ole uskal‧le‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	uskal‧si‧n	uskal‧si‧mme	en uskal‧ta‧nut	emme uskal‧ta‧neet	1.	olin uskal‧ta‧nut	olimme uskal‧ta‧neet	en ollut uskal‧ta‧nut	emme olleet uskal‧ta‧neet
2.	uskal‧si‧t	uskal‧si‧tte	et uskal‧ta‧nut	ette uskal‧ta‧neet	2.	olit uskal‧ta‧nut	olitte uskal‧ta‧neet	et ollut uskal‧ta‧nut	ette olleet uskal‧ta‧neet
3.	uskal‧si uskal‧ti¹	uskal‧si‧vat	ei uskal‧ta‧nut	eivät uskal‧ta‧neet	3.	oli uskal‧ta‧nut	olivat uskal‧ta‧neet	ei ollut uskal‧ta‧nut	eivät olleet uskal‧ta‧neet
str. bierna	uskal‧le‧ttiin		ei uskal‧le‧ttu		str. bierna	oli uskal‧le‧ttu		ei ollut uskal‧le‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	uskal‧ta‧isin	uskal‧ta‧isimme	en uskal‧ta‧isi	emme uskal‧ta‧isi	1.	olisin uskal‧ta‧nut	olisimme uskal‧ta‧neet	en olisi uskal‧ta‧nut	emme olisi uskal‧ta‧neet
2.	uskal‧ta‧isit	uskal‧ta‧isitte	et uskal‧ta‧isi	ette uskal‧ta‧isi	2.	olisit uskal‧ta‧nut	olisitte uskal‧ta‧neet	et olisi uskal‧ta‧nut	ette olisi uskal‧ta‧neet
3.	uskal‧ta‧isi	uskal‧ta‧isivat	ei uskal‧ta‧isi	eivät uskal‧ta‧isi	3.	olisi uskal‧ta‧nut	olisivat uskal‧ta‧neet	ei olisi uskal‧ta‧nut	eivät olisi uskal‧ta‧neet
str. bierna	uskal‧le‧ttaisiin		ei uskal‧le‧ttaisi		str. bierna	olisi uskal‧le‧ttu		ei olisi uskal‧le‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	uskal‧ta‧kaamme	–	älkäämme uskal‧ta‧ko	1.	–	olkaamme uskal‧ta‧neet	–	älkäämme olko uskal‧ta‧neet
2.	uskal‧la	uskal‧ta‧kaa	älä uskal‧la	älkää uskal‧ta‧ko	2.	ole uskal‧ta‧nut	olkaa uskal‧ta‧neet	älä ole uskal‧ta‧nut	älkää olko uskal‧ta‧neet
3.	uskal‧ta‧koon	uskal‧ta‧koot	älköön uskal‧ta‧ko	älkööt uskal‧ta‧ko	3.	olkoon uskal‧ta‧nut	olkoot uskal‧ta‧neet	älköön olko uskal‧ta‧nut	älkööt ole uskal‧ta‧neet
str. bierna	uskal‧le‧ttakoon		älköön uskal‧le‧ttako		str. bierna	olkoon uskal‧le‧ttu		älköön olko uskal‧le‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	uskal‧ta‧nen	uskal‧ta‧nemme	en uskal‧ta‧ne	emme uskal‧ta‧ne	1.	lienen uskal‧ta‧nut	lienemme uskal‧ta‧neet	en liene uskal‧ta‧nut	emme liene uskal‧ta‧neet
2.	uskal‧ta‧net	uskal‧ta‧nette	et uskal‧ta‧ne	ette uskal‧ta‧ne	2.	lienet uskal‧ta‧nut	lienette uskal‧ta‧neet	et liene uskal‧ta‧nut	ette liene uskal‧ta‧neet
3.	uskal‧ta‧nee	uskal‧ta‧nevat	ei uskal‧ta‧ne	eivät uskal‧ta‧ne	3.	lienee uskal‧ta‧nut	lienevät uskal‧ta‧neet	ei liene uskal‧ta‧nut	eivät liene uskal‧ta‧neet
str. bierna	uskal‧le‧ttaneen		ei uskal‧le‧ttane		str. bierna	lienee uskal‧le‧ttu		ei liene uskal‧le‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		uskaltaa		cz. teraźniejszego	uskal‧ta‧va	uskal‧le‧ttava
rozszerzony I		uskaltaakseen²		cz. przeszłego	uskal‧ta‧nut	uskal‧le‧ttu
II	inessivus	uskal‧ta‧essa¹	uskal‧le‧ttaessa	sprawcy	uskal‧ta‧ma^1, 3
II	instructivus	uskal‧ta‧en	–	przeczący	uskal‧ta‧maton
III	inessivus	uskal‧ta‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	uskal‧ta‧masta	–
	illativus	uskal‧ta‧maan	–
	adessivus	uskal‧ta‧malla	–
	abessivus	uskal‧ta‧matta	–
	instructivus	uskal‧ta‧man	uskal‧le‧ttaman
IV	mianownik	uskal‧ta‧minen
IV	partitivus	uskal‧ta‧mista
V		uskal‧ta‧maisillan²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

przednie[edytuj]

zakończone na -ltää (lt → ll/ls)

Przykład poniżej: bezokolicznik sisältää, temat sisäl-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sisäl‧lä‧n	sisäl‧lä‧mme	en sisäl‧lä	emme sisäl‧lä	1.	olen sisäl‧tä‧nyt	olemme sisäl‧tä‧neet	en ole sisäl‧tä‧nyt	emme ole sisäl‧tä‧neet
2.	sisäl‧lä‧t	sisäl‧lä‧tte	et sisäl‧lä	ette sisäl‧lä	2.	olet sisäl‧tä‧nyt	olette sisäl‧tä‧neet	et ole sisäl‧tä‧nyt	ette ole sisäl‧tä‧neet
3.	sisäl‧tä‧ä	sisäl‧tä‧vät	ei sisäl‧lä	eivät sisäl‧lä	3.	on sisäl‧tä‧nyt	ovat sisäl‧tä‧neet	ei ole sisäl‧tä‧nyt	eivät ole sisäl‧tä‧neet
str. bierna	sisäl‧le‧tään		ei sisäl‧le‧tä		str. bierna	on sisäl‧le‧tty		ei ole sisäl‧le‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sisäl‧si‧n	sisäl‧si‧mme	en sisäl‧tä‧nyt	emme sisäl‧tä‧neet	1.	olin sisäl‧tä‧nyt	olimme sisäl‧tä‧neet	en ollut sisäl‧tä‧nyt	emme olleet sisäl‧tä‧neet
2.	sisäl‧si‧t	sisäl‧si‧tte	et sisäl‧tä‧nyt	ette sisäl‧tä‧neet	2.	olit sisäl‧tä‧nyt	olitte sisäl‧tä‧neet	et ollut sisäl‧tä‧nyt	ette olleet sisäl‧tä‧neet
3.	sisäl‧si sisäl‧ti¹	sisäl‧si‧vät	ei sisäl‧tä‧nyt	eivät sisäl‧tä‧neet	3.	oli sisäl‧tä‧nyt	olivat sisäl‧tä‧neet	ei ollut sisäl‧tä‧nyt	eivät olleet sisäl‧tä‧neet
str. bierna	sisäl‧le‧ttiin		ei sisäl‧le‧tty		str. bierna	oli sisäl‧le‧tty		ei ollut sisäl‧le‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sisäl‧tä‧isin	sisäl‧tä‧isimme	en sisäl‧tä‧isi	emme sisäl‧tä‧isi	1.	olisin sisäl‧tä‧nyt	olisimme sisäl‧tä‧neet	en olisi sisäl‧tä‧nyt	emme olisi sisäl‧tä‧neet
2.	sisäl‧tä‧isit	sisäl‧tä‧isitte	et sisäl‧tä‧isi	ette sisäl‧tä‧isi	2.	olisit sisäl‧tä‧nyt	olisitte sisäl‧tä‧neet	et olisi sisäl‧tä‧nyt	ette olisi sisäl‧tä‧neet
3.	sisäl‧tä‧isi	sisäl‧tä‧isivät	ei sisäl‧tä‧isi	eivät sisäl‧tä‧isi	3.	olisi sisäl‧tä‧nyt	olisivat sisäl‧tä‧neet	ei olisi sisäl‧tä‧nyt	eivät olisi sisäl‧tä‧neet
str. bierna	sisäl‧le‧ttäisiin		ei sisäl‧le‧ttäisi		str. bierna	olisi sisäl‧le‧tty		ei olisi sisäl‧le‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	sisäl‧tä‧käämme	–	älkäämme sisäl‧tä‧kö	1.	–	olkaamme sisäl‧tä‧neet	–	älkäämme olko sisäl‧tä‧neet
2.	sisäl‧lä	sisäl‧tä‧kää	älä sisäl‧lä	älkää sisäl‧tä‧kö	2.	ole sisäl‧tä‧nyt	olkaa sisäl‧tä‧neet	älä ole sisäl‧tä‧nyt	älkää olko sisäl‧tä‧neet
3.	sisäl‧tä‧köön	sisäl‧tä‧kööt	älköön sisäl‧tä‧kö	älkööt sisäl‧tä‧kö	3.	olkoon sisäl‧tä‧nyt	olkoot sisäl‧tä‧neet	älköön olko sisäl‧tä‧nyt	älkööt ole sisäl‧tä‧neet
str. bierna	sisäl‧le‧ttäköön		älköön sisäl‧le‧ttäkö		str. bierna	olkoon sisäl‧le‧tty		älköön olko sisäl‧le‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sisäl‧tä‧nen	sisäl‧tä‧nemme	en sisäl‧tä‧ne	emme sisäl‧tä‧ne	1.	lienen sisäl‧tä‧nyt	lienemme sisäl‧tä‧neet	en liene sisäl‧tä‧nyt	emme liene sisäl‧tä‧neet
2.	sisäl‧tä‧net	sisäl‧tä‧nette	et sisäl‧tä‧ne	ette sisäl‧tä‧ne	2.	lienet sisäl‧tä‧nyt	lienette sisäl‧tä‧neet	et liene sisäl‧tä‧nyt	ette liene sisäl‧tä‧neet
3.	sisäl‧tä‧nee	sisäl‧tä‧nevät	ei sisäl‧tä‧ne	eivät sisäl‧tä‧ne	3.	lienee sisäl‧tä‧nyt	lienevät sisäl‧tä‧neet	ei liene sisäl‧tä‧nyt	eivät liene sisäl‧tä‧neet
str. bierna	sisäl‧le‧ttäneen		ei sisäl‧le‧ttäne		str. bierna	lienee sisäl‧le‧tty		ei liene sisäl‧le‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		sisältää		cz. teraźniejszego	sisäl‧tä‧vä	sisäl‧le‧ttävä
rozszerzony I		sisältääkseen²		cz. przeszłego	sisäl‧tä‧nyt	sisäl‧le‧tty
II	inessivus	sisäl‧tä‧essä¹	sisäl‧le‧ttäessä	sprawcy	sisäl‧tä‧mä^1, 3
II	instructivus	sisäl‧tä‧en	–	przeczący	sisäl‧tä‧mätön
III	inessivus	sisäl‧tä‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	sisäl‧tä‧mästä	–
	illativus	sisäl‧tä‧mään	–
	adessivus	sisäl‧tä‧mällä	–
	abessivus	sisäl‧tä‧mättä	–
	instructivus	sisäl‧tä‧män	sisäl‧le‧ttämän
IV	mianownik	sisäl‧tä‧minen
IV	partitivus	sisäl‧tä‧mistä
V		sisäl‧tä‧mäisillän²

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

J, K[edytuj]

zobacz