Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/1b

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/1

F

tylne

zakończone na -taa, -htaa (t → d) Przykład poniżej: bezokolicznik hoitaa, temat hoi-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hoi·da·n hoi·da·mme en hoi·da emme hoi·da 1. olen hoi·ta·nut olemme hoi·ta·neet en ole hoi·ta·nut emme ole hoi·ta·neet 2. hoi·da·t hoi·da·tte et hoi·da ette hoi·da 2. olet hoi·ta·nut olette hoi·ta·neet et ole hoi·ta·nut ette ole hoi·ta·neet 3. hoi·ta·a hoi·ta·vat ei hoi·da eivät hoi·da 3. on hoi·ta·nut ovat hoi·ta·neet ei ole hoi·ta·nut eivät ole hoi·ta·neet str. bierna hoi·de·taan ei hoi·de·ta str. bierna on hoi·de·ttu ei ole hoi·de·ttu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hoi·di·n hoi·di·mme en hoi·ta·nut emme hoi·ta·neet 1. olin hoi·ta·nut olimme hoi·ta·neet en ollut hoi·ta·nut emme olleet hoi·ta·neet 2. hoi·di·t hoi·di·tte et hoi·ta·nut ette hoi·ta·neet 2. olit hoi·ta·nut olitte hoi·ta·neet et ollut hoi·ta·nut ette olleet hoi·ta·neet 3. hoi·ti hoi·ti·vat ei hoi·ta·nut eivät hoi·ta·neet 3. oli hoi·ta·nut olivat hoi·ta·neet ei ollut hoi·ta·nut eivät olleet hoi·ta·neet str. bierna hoi·de·ttiin ei hoi·de·ttu str. bierna oli hoi·de·ttu ei ollut hoi·de·ttu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hoi·ta·isin hoi·ta·isimme en hoi·ta·isi emme hoi·ta·isi 1. olisin hoi·ta·nut olisimme hoi·ta·neet en olisi hoi·ta·nut emme olisi hoi·ta·neet 2. hoi·ta·isit hoi·ta·isitte et hoi·ta·isi ette hoi·ta·isi 2. olisit hoi·ta·nut olisitte hoi·ta·neet et olisi hoi·ta·nut ette olisi hoi·ta·neet 3. hoi·ta·isi hoi·ta·isivat ei hoi·ta·isi eivät hoi·ta·isi 3. olisi hoi·ta·nut olisivat hoi·ta·neet ei olisi hoi·ta·nut eivät olisi hoi·ta·neet str. bierna hoi·de·ttaisiin ei hoi·de·ttaisi str. bierna olisi hoi·de·ttu ei olisi hoi·de·ttu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – hoi·ta·kaamme – älkäämme hoi·ta·ko 1. – olkaamme hoi·ta·neet – älkäämme olko hoi·ta·neet 2. hoi·da hoi·ta·kaa älä hoi·da älkää hoi·ta·ko 2. ole hoi·ta·nut olkaa hoi·ta·neet älä ole hoi·ta·nut älkää olko hoi·ta·neet 3. hoi·ta·koon hoi·ta·koot älköön hoi·ta·ko älkööt hoi·ta·ko 3. olkoon hoi·ta·nut olkoot hoi·ta·neet älköön olko hoi·ta·nut älkööt ole hoi·ta·neet str. bierna hoi·de·ttakoon älköön hoi·de·ttako str. bierna olkoon hoi·de·ttu älköön olko hoi·de·ttu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hoi·ta·nen hoi·ta·nemme en hoi·ta·ne emme hoi·ta·ne 1. lienen hoi·ta·nut lienemme hoi·ta·neet en liene hoi·ta·nut emme liene hoi·ta·neet 2. hoi·ta·net hoi·ta·nette et hoi·ta·ne ette hoi·ta·ne 2. lienet hoi·ta·nut lienette hoi·ta·neet et liene hoi·ta·nut ette liene hoi·ta·neet 3. hoi·ta·nee hoi·ta·nevat ei hoi·ta·ne eivät hoi·ta·ne 3. lienee hoi·ta·nut lienevät hoi·ta·neet ei liene hoi·ta·nut eivät liene hoi·ta·neet str. bierna hoi·de·ttaneen ei hoi·de·ttane str. bierna lienee hoi·de·ttu ei liene hoi·de·ttu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I hoitaa cz. teraźniejszego hoi‧ta‧va hoi‧de‧ttava rozszerzony I hoitaakseen2 cz. przeszłego hoi·ta·nut hoi·de·ttu II inessivus hoi‧ta‧essa1 hoi‧de‧ttaessa sprawcy hoi‧ta‧ma1, 3 instructivus hoi‧ta‧en – przeczący hoi‧ta‧maton III inessivus hoi‧ta‧massa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus hoi‧ta‧masta – illativus hoi‧ta‧maan – adessivus hoi‧ta‧malla – abessivus hoi‧ta‧matta – instructivus hoi‧ta‧man hoi‧de‧ttaman IV mianownik hoi‧ta‧minen partitivus hoi‧ta‧mista V hoi‧ta‧maisillaan2

przednie

zakończone na -tää, -htää (t → d) Przykład poniżej: bezokolicznik hiihtää, temat hiih-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hiih·dä·n hiih·dä·mme en hiih·dä emme hiih·dä 1. olen hiih·tä·nyt olemme hiih·tä·neet en ole hiih·tä·nyt emme ole hiih·tä·neet 2. hiih·dä·t hiih·dä·tte et hiih·dä ette hiih·dä 2. olet hiih·tä·nyt olette hiih·tä·neet et ole hiih·tä·nyt ette ole hiih·tä·neet 3. hiih·tä·ä hiih·tä·vät ei hiih·dä eivät hiih·dä 3. on hiih·tä·nyt ovat hiih·tä·neet ei ole hiih·tä·nyt eivät ole hiih·tä·neet str. bierna hiih·de·tään ei hiih·de·tä str. bierna on hiih·de·tty ei ole hiih·de·tty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hiih·di·n hiih·di·mme en hiih·tä·nyt emme hiih·tä·neet 1. olin hiih·tä·nyt olimme hiih·tä·neet en ollut hiih·tä·nyt emme olleet hiih·tä·neet 2. hiih·di·t hiih·di·tte et hiih·tä·nyt ette hiih·tä·neet 2. olit hiih·tä·nyt olitte hiih·tä·neet et ollut hiih·tä·nyt ette olleet hiih·tä·neet 3. hiih·ti hiih·ti·vät ei hiih·tä·nyt eivät hiih·tä·neet 3. oli hiih·tä·nyt olivat hiih·tä·neet ei ollut hiih·tä·nyt eivät olleet hiih·tä·neet str. bierna hiih·de·ttiin ei hiih·de·tty str. bierna oli hiih·de·tty ei ollut hiih·de·tty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hiih·tä·isin hiih·tä·isimme en hiih·tä·isi emme hiih·tä·isi 1. olisin hiih·tä·nyt olisimme hiih·tä·neet en olisi hiih·tä·nyt emme olisi hiih·tä·neet 2. hiih·tä·isit hiih·tä·isitte et hiih·tä·isi ette hiih·tä·isi 2. olisit hiih·tä·nyt olisitte hiih·tä·neet et olisi hiih·tä·nyt ette olisi hiih·tä·neet 3. hiih·tä·isi hiih·tä·isivät ei hiih·tä·isi eivät hiih·tä·isi 3. olisi hiih·tä·nyt olisivat hiih·tä·neet ei olisi hiih·tä·nyt eivät olisi hiih·tä·neet str. bierna hiih·de·ttäisiin ei hiih·de·ttäisi str. bierna olisi hiih·de·tty ei olisi hiih·de·tty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – hiih·tä·käämme – älkäämme hiih·tä·kö 1. – olkaamme hiih·tä·neet – älkäämme olko hiih·tä·neet 2. hiih·dä hiih·tä·kää älä hiih·dä älkää hiih·tä·kö 2. ole hiih·tä·nyt olkaa hiih·tä·neet älä ole hiih·tä·nyt älkää olko hiih·tä·neet 3. hiih·tä·köön hiih·tä·kööt älköön hiih·tä·kö älkööt hiih·tä·kö 3. olkoon hiih·tä·nyt olkoot hiih·tä·neet älköön olko hiih·tä·nyt älkööt ole hiih·tä·neet str. bierna hiih·de·ttäköön älköön hiih·de·ttäkö str. bierna olkoon hiih·de·tty älköön olko hiih·de·tty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hiih·tä·nen hiih·tä·nemme en hiih·tä·ne emme hiih·tä·ne 1. lienen hiih·tä·nyt lienemme hiih·tä·neet en liene hiih·tä·nyt emme liene hiih·tä·neet 2. hiih·tä·net hiih·tä·nette et hiih·tä·ne ette hiih·tä·ne 2. lienet hiih·tä·nyt lienette hiih·tä·neet et liene hiih·tä·nyt ette liene hiih·tä·neet 3. hiih·tä·nee hiih·tä·nevät ei hiih·tä·ne eivät hiih·tä·ne 3. lienee hiih·tä·nyt lienevät hiih·tä·neet ei liene hiih·tä·nyt eivät liene hiih·tä·neet str. bierna hiih·de·ttäneen ei hiih·de·ttäne str. bierna lienee hiih·de·tty ei liene hiih·de·tty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I hiihtää cz. teraźniejszego hiih‧tä‧vä hiih‧de‧ttävä rozszerzony I hiihtääkseen2 cz. przeszłego hiih·tä·nyt hiih·de·tty II inessivus hiih‧tä‧essä1 hiih‧de‧ttäessä sprawcy hiih‧tä‧mä1, 3 instructivus hiih‧tä‧en – przeczący hiih‧tä‧mätön III inessivus hiih‧tä‧mässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus hiih‧tä‧mästä – illativus hiih‧tä‧mään – adessivus hiih‧tä‧mällä – abessivus hiih‧tä‧mättä – instructivus hiih‧tä‧män hiih‧de‧ttämän IV mianownik hiih‧tä‧minen partitivus hiih‧tä‧mistä V hiih‧tä‧mäisillään2

J

zakończone na -ntää (nt → nn) Przykład poniżej: bezokolicznik kyntää, temat kyn-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kyn‧n‧än kyn‧n‧ämme en kyn‧n‧ä emme kyn‧n‧ä 1. olen kyn‧t‧änyt olemme kyn‧t‧äneet en ole kyn‧t‧änyt emme ole kyn‧t‧äneet 2. kyn‧n‧ät kyn‧n‧ätte et kyn‧n‧ä ette kyn‧n‧ä 2. olet kyn‧t‧änyt olette kyn‧t‧äneet et ole kyn‧t‧änyt ette ole kyn‧t‧äneet 3. kyn‧t‧ää kyn‧t‧ävät ei kyn‧n‧ä eivät kyn‧n‧ä 3. on kyn‧t‧änyt ovat kyn‧t‧äneet ei ole kyn‧t‧änyt eivät ole kyn‧t‧äneet str. bierna kyn‧n‧etään ei kyn‧n‧etä str. bierna on kyn‧n‧etty ei ole kyn‧n‧etty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kyn‧n‧in kyn‧n‧imme en kyn‧t‧änyt emme kyn‧t‧äneet 1. olin kyn‧t‧änyt olimme kyn‧t‧äneet en ollut kyn‧t‧änyt emme olleet kyn‧t‧äneet 2. kyn‧n‧it kyn‧n‧itte et kyn‧t‧änyt ette kyn‧t‧äneet 2. olit kyn‧t‧änyt olitte kyn‧t‧äneet et ollut kyn‧t‧änyt ette olleet kyn‧t‧äneet 3. kyn‧t‧i kyn‧si1 kyn‧t‧ivät ei kyn‧t‧änyt eivät kyn‧t‧äneet 3. oli kyn‧t‧änyt olivat kyn‧t‧äneet ei ollut kyn‧t‧änyt eivät olleet kyn‧t‧äneet str. bierna kyn‧n‧ettiin ei kyn‧n‧etty str. bierna oli kyn‧n‧etty ei ollut kyn‧n‧etty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kyn‧t‧äisin kyn‧t‧äisimme en kyn‧t‧äisi emme kyn‧t‧äisi 1. olisin kyn‧t‧änyt olisimme kyn‧t‧äneet en olisi kyn‧t‧änyt emme olisi kyn‧t‧äneet 2. kyn‧t‧äisit kyn‧t‧äisitte et kyn‧t‧äisi ette kyn‧t‧äisi 2. olisit kyn‧t‧änyt olisitte kyn‧t‧äneet et olisi kyn‧t‧änyt ette olisi kyn‧t‧äneet 3. kyn‧t‧äisi kyn‧t‧äisivät ei kyn‧t‧äisi eivät kyn‧t‧äisi 3. olisi kyn‧t‧änyt olisivat kyn‧t‧äneet ei olisi kyn‧t‧änyt eivät olisi kyn‧t‧äneet str. bierna kyn‧n‧ettäisiin ei kyn‧n‧ettäisi str. bierna olisi kyn‧n‧etty ei olisi kyn‧n‧etty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – kyn‧t‧äkäämme – älkäämme kyn‧t‧äkö 1. – olkaamme kyn‧t‧äneet – älkäämme olko kyn‧t‧äneet 2. kyn‧n‧ä kyn‧t‧äkää älä kyn‧n‧ä älkää kyn‧t‧äkö 2. ole kyn‧t‧änyt olkaa kyn‧t‧äneet älä ole kyn‧t‧änyt älkää olko kyn‧t‧äneet 3. kyn‧t‧äköön kyn‧t‧äkööt älköön kyn‧t‧äkö älkööt kyn‧t‧äkö 3. olkoon kyn‧t‧änyt olkoot kyn‧t‧äneet älköön olko kyn‧t‧änyt älkööt ole kyn‧t‧äneet str. bierna kyn‧n‧ettäköön älköön kyn‧n‧ettäkö str. bierna olkoon kyn‧n‧etty älköön olko kyn‧n‧etty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kyn‧t‧änen kyn‧t‧änemme en kyn‧t‧äne emme kyn‧t‧äne 1. lienen kyn‧t‧änyt lienemme kyn‧t‧äneet en liene kyn‧t‧änyt emme liene kyn‧t‧äneet 2. kyn‧t‧änet kyn‧t‧änette et kyn‧t‧äne ette kyn‧t‧äne 2. lienet kyn‧t‧änyt lienette kyn‧t‧äneet et liene kyn‧t‧änyt ette liene kyn‧t‧äneet 3. kyn‧t‧änee kyn‧t‧änevät ei kyn‧t‧äne eivät kyn‧t‧äne 3. lienee kyn‧t‧änyt lienevät kyn‧t‧äneet ei liene kyn‧t‧änyt eivät liene kyn‧t‧äneet str. bierna kyn‧n‧ettäneen ei kyn‧n‧ettäne str. bierna lienee kyn‧n‧etty ei liene kyn‧n‧etty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I kyn‧tää cz. teraźniejszego kyn‧tä‧vä kyn‧ne‧ttävä rozszerzony I kyn‧tääkseen2 cz. przeszłego kyn‧t‧änyt kyn‧n‧etty II inessivus kyn‧tä‧essä1 kyn‧ne‧ttäessä sprawcy kyn‧tä‧mä1, 3 instructivus kyn‧tä‧en – przeczący kyn‧tä‧mätön III inessivus kyn‧tä‧mässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus kyn‧tä‧mästä – illativus kyn‧tä‧mään – adessivus kyn‧tä‧mällä – abessivus kyn‧tä‧mättä – instructivus kyn‧tä‧män kyn‧ne‧ttämän IV mianownik kyn‧tä‧minen partitivus kyn‧tä‧mistä V kyn‧tä‧mäisillään2

^{1) przestarzałe lub dialektalne}

K

zakończone na -rtaa (rt → rr) Przykład poniżej: bezokolicznik sortaa, temat sor-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sor‧ra‧n sor‧ra‧mme en sor‧ra emme sor‧ra 1. olen sor‧ta‧nut olemme sor‧ta‧neet en ole sor‧ta‧nut emme ole sor‧ta‧neet 2. sor‧ra‧t sor‧ra‧tte et sor‧ra ette sor‧ra 2. olet sor‧ta‧nut olette sor‧ta‧neet et ole sor‧ta‧nut ette ole sor‧ta‧neet 3. sor‧ta‧a sor‧ta‧vat ei sor‧ra eivät sor‧ra 3. on sor‧ta‧nut ovat sor‧ta‧neet ei ole sor‧ta‧nut eivät ole sor‧ta‧neet str. bierna sor‧re‧taan ei sor‧re‧ta str. bierna on sor‧re‧ttu ei ole sor‧re‧ttu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sor‧ri‧n sor‧ri‧mme en sor‧ta‧nut emme sor‧ta‧neet 1. olin sor‧ta‧nut olimme sor‧ta‧neet en ollut sor‧ta‧nut emme olleet sor‧ta‧neet 2. sor‧ri‧t sor‧ri‧tte et sor‧ta‧nut ette sor‧ta‧neet 2. olit sor‧ta‧nut olitte sor‧ta‧neet et ollut sor‧ta‧nut ette olleet sor‧ta‧neet 3. sor‧ti sor‧si1 sor‧ti‧vat ei sor‧ta‧nut eivät sor‧ta‧neet 3. oli sor‧ta‧nut olivat sor‧ta‧neet ei ollut sor‧ta‧nut eivät olleet sor‧ta‧neet str. bierna sor‧re‧ttiin ei sor‧re‧ttu str. bierna oli sor‧re‧ttu ei ollut sor‧re‧ttu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sor‧ta‧isin sor‧ta‧isimme en sor‧ta‧isi emme sor‧ta‧isi 1. olisin sor‧ta‧nut olisimme sor‧ta‧neet en olisi sor‧ta‧nut emme olisi sor‧ta‧neet 2. sor‧ta‧isit sor‧ta‧isitte et sor‧ta‧isi ette sor‧ta‧isi 2. olisit sor‧ta‧nut olisitte sor‧ta‧neet et olisi sor‧ta‧nut ette olisi sor‧ta‧neet 3. sor‧ta‧isi sor‧ta‧isivat ei sor‧ta‧isi eivät sor‧ta‧isi 3. olisi sor‧ta‧nut olisivat sor‧ta‧neet ei olisi sor‧ta‧nut eivät olisi sor‧ta‧neet str. bierna sor‧re‧ttaisiin ei sor‧re‧ttaisi str. bierna olisi sor‧re‧ttu ei olisi sor‧re‧ttu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – sor‧ta‧kaamme – älkäämme sor‧ta‧ko 1. – olkaamme sor‧ta‧neet – älkäämme olko sor‧ta‧neet 2. sor‧ra sor‧ta‧kaa älä sor‧ra älkää sor‧ta‧ko 2. ole sor‧ta‧nut olkaa sor‧ta‧neet älä ole sor‧ta‧nut älkää olko sor‧ta‧neet 3. sor‧ta‧koon sor‧ta‧koot älköön sor‧ta‧ko älkööt sor‧ta‧ko 3. olkoon sor‧ta‧nut olkoot sor‧ta‧neet älköön olko sor‧ta‧nut älkööt ole sor‧ta‧neet str. bierna sor‧re‧ttakoon älköön sor‧re‧ttako str. bierna olkoon sor‧re‧ttu älköön olko sor‧re‧ttu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. sor‧ta‧nen sor‧ta‧nemme en sor‧ta‧ne emme sor‧ta‧ne 1. lienen sor‧ta‧nut lienemme sor‧ta‧neet en liene sor‧ta‧nut emme liene sor‧ta‧neet 2. sor‧ta‧net sor‧ta‧nette et sor‧ta‧ne ette sor‧ta‧ne 2. lienet sor‧ta‧nut lienette sor‧ta‧neet et liene sor‧ta‧nut ette liene sor‧ta‧neet 3. sor‧ta‧nee sor‧ta‧nevat ei sor‧ta‧ne eivät sor‧ta‧ne 3. lienee sor‧ta‧nut lienevät sor‧ta‧neet ei liene sor‧ta‧nut eivät liene sor‧ta‧neet str. bierna sor‧re‧ttaneen ei sor‧re‧ttane str. bierna lienee sor‧re‧ttu ei liene sor‧re‧ttu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I sor‧taa cz. teraźniejszego sor‧ta‧va sor‧re‧ttava rozszerzony I sor‧taakseen2 cz. przeszłego sor‧ta‧nut sor‧re‧ttu II inessivus sor‧ta‧essa1 sor‧re‧ttaessa sprawcy sor‧ta‧ma1, 3 instructivus sor‧ta‧en – przeczący sor‧ta‧maton III inessivus sor‧ta‧massa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus sor‧ta‧masta – illativus sor‧ta‧maan – adessivus sor‧ta‧malla – abessivus sor‧ta‧matta – instructivus sor‧ta‧man sor‧re‧ttaman IV mianownik sor‧ta‧minen partitivus sor‧ta‧mista V sor‧ta‧maisillan2

^{1) przestarzałe lub dialektalne}