Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/18b

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/18

D

zakończone na -aella (— → k)

Przykład poniżej: bezokolicznik jaella, temat ja-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ja‧ke‧len	ja‧ke‧lemme	en ja‧ke‧le	emme ja‧ke‧le	1.	olen ja‧e‧llut	olemme ja‧e‧lleet	en ole ja‧e‧llut	emme ole ja‧e‧lleet
2.	ja‧ke‧let	ja‧ke‧lette	et ja‧ke‧le	ette ja‧ke‧le	2.	olet ja‧e‧llut	olette ja‧e‧lleet	et ole ja‧e‧llut	ette ole ja‧e‧lleet
3.	ja‧ke‧lee	ja‧ke‧levat	ei ja‧ke‧le	eivät ja‧ke‧le	3.	on ja‧e‧llut	ovat ja‧e‧lleet	ei ole ja‧e‧llut	eivät ole ja‧e‧lleet
str. bierna	ja‧e‧llaan		ei ja‧e‧lla		str. bierna	on ja‧e‧ltu		ei ole ja‧e‧ltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ja‧ke‧lin	ja‧ke‧limme	en ja‧e‧llut	emme ja‧e‧lleet	1.	olin ja‧e‧llut	olimme ja‧e‧lleet	en ollut ja‧e‧llut	emme olleet ja‧e‧lleet
2.	ja‧ke‧lit	ja‧ke‧litte	et ja‧e‧llut	ette ja‧e‧lleet	2.	olit ja‧e‧llut	olitte ja‧e‧lleet	et ollut ja‧e‧llut	ette olleet ja‧e‧lleet
3.	ja‧ke‧li	ja‧ke‧livat	ei ja‧e‧llut	eivät ja‧e‧lleet	3.	oli ja‧e‧llut	olivat ja‧e‧lleet	ei ollut ja‧e‧llut	eivät olleet ja‧e‧lleet
str. bierna	ja‧e‧ltiin		ei ja‧e‧ltu		str. bierna	oli ja‧e‧ltu		ei ollut ja‧e‧ltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ja‧ke‧lisin	ja‧ke‧lisimme	en ja‧ke‧lisi	emme ja‧ke‧lisi	1.	olisin ja‧e‧llut	olisimme ja‧e‧lleet	en olisi ja‧e‧llut	emme olisi ja‧e‧lleet
2.	ja‧ke‧lisit	ja‧ke‧lisitte	et ja‧ke‧lisi	ette ja‧ke‧lisi	2.	olisit ja‧e‧llut	olisitte ja‧e‧lleet	et olisi ja‧e‧llut	ette olisi ja‧e‧lleet
3.	ja‧ke‧lisi	ja‧ke‧lisivat	ei ja‧ke‧lisi	eivät ja‧ke‧lisi	3.	olisi ja‧e‧llut	olisivat ja‧e‧lleet	ei olisi ja‧e‧llut	eivät olisi ja‧e‧lleet
str. bierna	ja‧e‧ltaisiin		ei ja‧e‧ltaisi		str. bierna	olisi ja‧e‧ltu		ei olisi ja‧e‧ltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	ja‧e‧lkaamme	–	älkäämme ja‧e‧lko	1.	–	olkaamme ja‧e‧lleet	–	älkäämme olko ja‧e‧lleet
2.	ja‧ke‧le	ja‧e‧lkaa	älä ja‧ke‧le	älkää ja‧e‧lko	2.	ole ja‧e‧llut	olkaa ja‧e‧lleet	älä ole ja‧e‧llut	älkää olko ja‧e‧lleet
3.	ja‧e‧lkoon	ja‧e‧lkoot	älköön ja‧e‧lko	älkööt ja‧e‧lko	3.	olkoon ja‧e‧llut	olkoot ja‧e‧lleet	älköön olko ja‧e‧llut	älkööt ole ja‧e‧lleet
str. bierna	ja‧e‧ltakoon		älköön ja‧e‧ltako		str. bierna	olkoon ja‧e‧ltu		älköön olko ja‧e‧ltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	ja‧e‧llen	ja‧e‧llemme	en ja‧e‧lle	emme ja‧e‧lle	1.	lienen ja‧e‧llut	lienemme ja‧e‧lleet	en liene ja‧e‧llut	emme liene ja‧e‧lleet
2.	ja‧e‧llet	ja‧e‧llette	et ja‧e‧lle	ette ja‧e‧lle	2.	lienet ja‧e‧llut	lienette ja‧e‧lleet	et liene ja‧e‧llut	ette liene ja‧e‧lleet
3.	ja‧e‧llee	ja‧e‧llevat	ei ja‧e‧lle	eivät ja‧e‧lle	3.	lienee ja‧e‧llut	lienevät ja‧e‧lleet	ei liene ja‧e‧llut	eivät liene ja‧e‧lleet
str. bierna	ja‧e‧ltaneen		ei ja‧e‧ltane		str. bierna	lienee ja‧e‧ltu		ei liene ja‧e‧ltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		ja‧e‧lla		cz. teraźniejszego	ja‧e‧leva	ja‧e‧ltava
rozszerzony I		ja‧e‧llakseen²		cz. przeszłego	ja‧e‧llut	ja‧e‧ltu
II	inessivus	ja‧e‧llessa¹	ja‧e‧ltaessa	sprawcy	ja‧ke‧lema^1, 3
II	instructivus	ja‧e‧llen	–	przeczący	ja‧ke‧lematon
III	inessivus	ja‧ke‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	ja‧ke‧lemasta	–
	illativus	ja‧ke‧lemaan	–
	adessivus	ja‧ke‧lemalla	–
	abessivus	ja‧ke‧lematta	–
	instructivus	ja‧ke‧leman	ja‧e‧ltaman
IV	mianownik	ja‧ke‧leminen
IV	partitivus	ja‧ke‧lemista
V		ja‧ke‧lemaisillan²

F

tylne

zakończone na -della (d → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik suudella, temat suu-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suu‧te‧len	suu‧te‧lemme	en suu‧te‧le	emme suu‧te‧le	1.	olen suu‧de‧llut	olemme suu‧de‧lleet	en ole suu‧de‧llut	emme ole suu‧de‧lleet
2.	suu‧te‧let	suu‧te‧lette	et suu‧te‧le	ette suu‧te‧le	2.	olet suu‧de‧llut	olette suu‧de‧lleet	et ole suu‧de‧llut	ette ole suu‧de‧lleet
3.	suu‧te‧lee	suu‧te‧levat	ei suu‧te‧le	eivät suu‧te‧le	3.	on suu‧de‧llut	ovat suu‧de‧lleet	ei ole suu‧de‧llut	eivät ole suu‧de‧lleet
str. bierna	suu‧de‧llaan		ei suu‧de‧lla		str. bierna	on suu‧de‧ltu		ei ole suu‧de‧ltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suu‧te‧lin	suu‧te‧limme	en suu‧de‧llut	emme suu‧de‧lleet	1.	olin suu‧de‧llut	olimme suu‧de‧lleet	en ollut suu‧de‧llut	emme olleet suu‧de‧lleet
2.	suu‧te‧lit	suu‧te‧litte	et suu‧de‧llut	ette suu‧de‧lleet	2.	olit suu‧de‧llut	olitte suu‧de‧lleet	et ollut suu‧de‧llut	ette olleet suu‧de‧lleet
3.	suu‧te‧li	suu‧te‧livat	ei suu‧de‧llut	eivät suu‧de‧lleet	3.	oli suu‧de‧llut	olivat suu‧de‧lleet	ei ollut suu‧de‧llut	eivät olleet suu‧de‧lleet
str. bierna	suu‧de‧ltiin		ei suu‧de‧ltu		str. bierna	oli suu‧de‧ltu		ei ollut suu‧de‧ltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suu‧te‧lisin	suu‧te‧lisimme	en suu‧te‧lisi	emme suu‧te‧lisi	1.	olisin suu‧de‧llut	olisimme suu‧de‧lleet	en olisi suu‧de‧llut	emme olisi suu‧de‧lleet
2.	suu‧te‧lisit	suu‧te‧lisitte	et suu‧te‧lisi	ette suu‧te‧lisi	2.	olisit suu‧de‧llut	olisitte suu‧de‧lleet	et olisi suu‧de‧llut	ette olisi suu‧de‧lleet
3.	suu‧te‧lisi	suu‧te‧lisivat	ei suu‧te‧lisi	eivät suu‧te‧lisi	3.	olisi suu‧de‧llut	olisivat suu‧de‧lleet	ei olisi suu‧de‧llut	eivät olisi suu‧de‧lleet
str. bierna	suu‧de‧ltaisiin		ei suu‧de‧ltaisi		str. bierna	olisi suu‧de‧ltu		ei olisi suu‧de‧ltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	suu‧de‧lkaamme	–	älkäämme suu‧de‧lko	1.	–	olkaamme suu‧de‧lleet	–	älkäämme olko suu‧de‧lleet
2.	suu‧te‧le	suu‧de‧lkaa	älä suu‧te‧le	älkää suu‧de‧lko	2.	ole suu‧de‧llut	olkaa suu‧de‧lleet	älä ole suu‧de‧llut	älkää olko suu‧de‧lleet
3.	suu‧de‧lkoon	suu‧de‧lkoot	älköön suu‧de‧lko	älkööt suu‧de‧lko	3.	olkoon suu‧de‧llut	olkoot suu‧de‧lleet	älköön olko suu‧de‧llut	älkööt ole suu‧de‧lleet
str. bierna	suu‧de‧ltakoon		älköön suu‧de‧ltako		str. bierna	olkoon suu‧de‧ltu		älköön olko suu‧de‧ltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	suu‧de‧llen	suu‧de‧llemme	en suu‧de‧lle	emme suu‧de‧lle	1.	lienen suu‧de‧llut	lienemme suu‧de‧lleet	en liene suu‧de‧llut	emme liene suu‧de‧lleet
2.	suu‧de‧llet	suu‧de‧llette	et suu‧de‧lle	ette suu‧de‧lle	2.	lienet suu‧de‧llut	lienette suu‧de‧lleet	et liene suu‧de‧llut	ette liene suu‧de‧lleet
3.	suu‧de‧llee	suu‧de‧llevat	ei suu‧de‧lle	eivät suu‧de‧lle	3.	lienee suu‧de‧llut	lienevät suu‧de‧lleet	ei liene suu‧de‧llut	eivät liene suu‧de‧lleet
str. bierna	suu‧de‧ltaneen		ei suu‧de‧ltane		str. bierna	lienee suu‧de‧ltu		ei liene suu‧de‧ltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		suu‧de‧lla		cz. teraźniejszego	suu‧te‧leva	suu‧de‧ltava
rozszerzony I		suu‧de‧llakseen²		cz. przeszłego	suu‧de‧llut	suu‧de‧ltu
II	inessivus	suu‧de‧llessa¹	suu‧de‧ltaessa	sprawcy	suu‧te‧lema^1, 3
II	instructivus	suu‧de‧llen	–	przeczący	suu‧te‧lematon
III	inessivus	suu‧te‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	suu‧te‧lemasta	–
	illativus	suu‧te‧lemaan	–
	adessivus	suu‧te‧lemalla	–
	abessivus	suu‧te‧lematta	–
	instructivus	suu‧te‧leman	suu‧de‧ltaman
IV	mianownik	suu‧te‧leminen
IV	partitivus	suu‧te‧lemista
V		suu‧te‧lemaisillan²

przednie

zakończone na -dellä (d → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik säädellä, temat sää-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sää‧te‧len	sää‧te‧lemme	en sää‧te‧le	emme sää‧te‧le	1.	olen sää‧de‧llyt	olemme sää‧de‧lleet	en ole sää‧de‧llyt	emme ole sää‧de‧lleet
2.	sää‧te‧let	sää‧te‧lette	et sää‧te‧le	ette sää‧te‧le	2.	olet sää‧de‧llyt	olette sää‧de‧lleet	et ole sää‧de‧llyt	ette ole sää‧de‧lleet
3.	sää‧te‧lee	sää‧te‧levät	ei sää‧te‧le	eivät sää‧te‧le	3.	on sää‧de‧llyt	ovat sää‧de‧lleet	ei ole sää‧de‧llyt	eivät ole sää‧de‧lleet
str. bierna	sää‧de‧llään		ei sää‧de‧llä		str. bierna	on sää‧de‧lty		ei ole sää‧de‧lty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sää‧te‧lin	sää‧te‧limme	en sää‧de‧llyt	emme sää‧de‧lleet	1.	olin sää‧de‧llyt	olimme sää‧de‧lleet	en ollut sää‧de‧llyt	emme olleet sää‧de‧lleet
2.	sää‧te‧lit	sää‧te‧litte	et sää‧de‧llyt	ette sää‧de‧lleet	2.	olit sää‧de‧llyt	olitte sää‧de‧lleet	et ollut sää‧de‧llyt	ette olleet sää‧de‧lleet
3.	sää‧te‧li	sää‧te‧livät	ei sää‧de‧llyt	eivät sää‧de‧lleet	3.	oli sää‧de‧llyt	olivat sää‧de‧lleet	ei ollut sää‧de‧llyt	eivät olleet sää‧de‧lleet
str. bierna	sää‧de‧ltiin		ei sää‧de‧lty		str. bierna	oli sää‧de‧lty		ei ollut sää‧de‧lty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sää‧te‧lisin	sää‧te‧lisimme	en sää‧te‧lisi	emme sää‧te‧lisi	1.	olisin sää‧de‧llyt	olisimme sää‧de‧lleet	en olisi sää‧de‧llyt	emme olisi sää‧de‧lleet
2.	sää‧te‧lisit	sää‧te‧lisitte	et sää‧te‧lisi	ette sää‧te‧lisi	2.	olisit sää‧de‧llyt	olisitte sää‧de‧lleet	et olisi sää‧de‧llyt	ette olisi sää‧de‧lleet
3.	sää‧te‧lisi	sää‧te‧lisivät	ei sää‧te‧lisi	eivät sää‧te‧lisi	3.	olisi sää‧de‧llyt	olisivat sää‧de‧lleet	ei olisi sää‧de‧llyt	eivät olisi sää‧de‧lleet
str. bierna	sää‧de‧ltäisiin		ei sää‧de‧ltäisi		str. bierna	olisi sää‧de‧lty		ei olisi sää‧de‧lty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	sää‧de‧lkäämme	–	älkäämme sää‧de‧lkö	1.	–	olkaamme sää‧de‧lleet	–	älkäämme olko sää‧de‧lleet
2.	sää‧te‧le	sää‧de‧lkää	älä sää‧te‧le	älkää sää‧de‧lkö	2.	ole sää‧de‧llyt	olkaa sää‧de‧lleet	älä ole sää‧de‧llyt	älkää olko sää‧de‧lleet
3.	sää‧de‧lköön	sää‧de‧lkööt	älköön sää‧de‧lkö	älkööt sää‧de‧lkö	3.	olkoon sää‧de‧llyt	olkoot sää‧de‧lleet	älköön olko sää‧de‧llyt	älkööt ole sää‧de‧lleet
str. bierna	sää‧de‧ltäköön		älköön sää‧de‧ltäkö		str. bierna	olkoon sää‧de‧lty		älköön olko sää‧de‧lty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	sää‧de‧llen	sää‧de‧llemme	en sää‧de‧lle	emme sää‧de‧lle	1.	lienen sää‧de‧llyt	lienemme sää‧de‧lleet	en liene sää‧de‧llyt	emme liene sää‧de‧lleet
2.	sää‧de‧llet	sää‧de‧llette	et sää‧de‧lle	ette sää‧de‧lle	2.	lienet sää‧de‧llyt	lienette sää‧de‧lleet	et liene sää‧de‧llyt	ette liene sää‧de‧lleet
3.	sää‧de‧llee	sää‧de‧llevät	ei sää‧de‧lle	eivät sää‧de‧lle	3.	lienee sää‧de‧llyt	lienevät sää‧de‧lleet	ei liene sää‧de‧llyt	eivät liene sää‧de‧lleet
str. bierna	sää‧de‧ltäneen		ei sää‧de‧ltäne		str. bierna	lienee sää‧de‧lty		ei liene sää‧de‧lty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		sää‧de‧llä		cz. teraźniejszego	sää‧te‧levä	sää‧de‧ltävä
rozszerzony I		sää‧de‧lläkseen²		cz. przeszłego	sää‧de‧llyt	sää‧de‧lty
II	inessivus	sää‧de‧llessä¹	sää‧de‧ltäessä	sprawcy	sää‧te‧lemä^1, 3
II	instructivus	sää‧de‧llen	–	przeczący	sää‧te‧lemätön
III	inessivus	sää‧te‧lemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	sää‧te‧lemästä	–
	illativus	sää‧te‧lemään	–
	adessivus	sää‧te‧lemällä	–
	abessivus	sää‧te‧lemättä	–
	instructivus	sää‧te‧lemän	sää‧de‧ltämän
IV	mianownik	sää‧te‧leminen
IV	partitivus	sää‧te‧lemistä
V		sää‧te‧lemäisillän²

H

zakończone na -mmella (mm → mp)

Przykład poniżej: bezokolicznik ommella, temat om-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	om‧pe‧len	om‧pe‧lemme	en om‧pe‧le	emme om‧pe‧le	1.	olen om‧me‧llut	olemme om‧me‧lleet	en ole om‧me‧llut	emme ole om‧me‧lleet
2.	om‧pe‧let	om‧pe‧lette	et om‧pe‧le	ette om‧pe‧le	2.	olet om‧me‧llut	olette om‧me‧lleet	et ole om‧me‧llut	ette ole om‧me‧lleet
3.	om‧pe‧lee	om‧pe‧levat	ei om‧pe‧le	eivät om‧pe‧le	3.	on om‧me‧llut	ovat om‧me‧lleet	ei ole om‧me‧llut	eivät ole om‧me‧lleet
str. bierna	om‧me‧llaan		ei om‧me‧lla		str. bierna	on om‧me‧ltu		ei ole om‧me‧ltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	om‧pe‧lin	om‧pe‧limme	en om‧me‧llut	emme om‧me‧lleet	1.	olin om‧me‧llut	olimme om‧me‧lleet	en ollut om‧me‧llut	emme olleet om‧me‧lleet
2.	om‧pe‧lit	om‧pe‧litte	et om‧me‧llut	ette om‧me‧lleet	2.	olit om‧me‧llut	olitte om‧me‧lleet	et ollut om‧me‧llut	ette olleet om‧me‧lleet
3.	om‧pe‧li	om‧pe‧livat	ei om‧me‧llut	eivät om‧me‧lleet	3.	oli om‧me‧llut	olivat om‧me‧lleet	ei ollut om‧me‧llut	eivät olleet om‧me‧lleet
str. bierna	om‧me‧ltiin		ei om‧me‧ltu		str. bierna	oli om‧me‧ltu		ei ollut om‧me‧ltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	om‧pe‧lisin	om‧pe‧lisimme	en om‧pe‧lisi	emme om‧pe‧lisi	1.	olisin om‧me‧llut	olisimme om‧me‧lleet	en olisi om‧me‧llut	emme olisi om‧me‧lleet
2.	om‧pe‧lisit	om‧pe‧lisitte	et om‧pe‧lisi	ette om‧pe‧lisi	2.	olisit om‧me‧llut	olisitte om‧me‧lleet	et olisi om‧me‧llut	ette olisi om‧me‧lleet
3.	om‧pe‧lisi	om‧pe‧lisivat	ei om‧pe‧lisi	eivät om‧pe‧lisi	3.	olisi om‧me‧llut	olisivat om‧me‧lleet	ei olisi om‧me‧llut	eivät olisi om‧me‧lleet
str. bierna	om‧me‧ltaisiin		ei om‧me‧ltaisi		str. bierna	olisi om‧me‧ltu		ei olisi om‧me‧ltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	om‧me‧lkaamme	–	älkäämme om‧me‧lko	1.	–	olkaamme om‧me‧lleet	–	älkäämme olko om‧me‧lleet
2.	om‧pe‧le	om‧me‧lkaa	älä om‧pe‧le	älkää om‧me‧lko	2.	ole om‧me‧llut	olkaa om‧me‧lleet	älä ole om‧me‧llut	älkää olko om‧me‧lleet
3.	om‧me‧lkoon	om‧me‧lkoot	älköön om‧me‧lko	älkööt om‧me‧lko	3.	olkoon om‧me‧llut	olkoot om‧me‧lleet	älköön olko om‧me‧llut	älkööt ole om‧me‧lleet
str. bierna	om‧me‧ltakoon		älköön om‧me‧ltako		str. bierna	olkoon om‧me‧ltu		älköön olko om‧me‧ltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	om‧me‧llen	om‧me‧llemme	en om‧me‧lle	emme om‧me‧lle	1.	lienen om‧me‧llut	lienemme om‧me‧lleet	en liene om‧me‧llut	emme liene om‧me‧lleet
2.	om‧me‧llet	om‧me‧llette	et om‧me‧lle	ette om‧me‧lle	2.	lienet om‧me‧llut	lienette om‧me‧lleet	et liene om‧me‧llut	ette liene om‧me‧lleet
3.	om‧me‧llee	om‧me‧llevat	ei om‧me‧lle	eivät om‧me‧lle	3.	lienee om‧me‧llut	lienevät om‧me‧lleet	ei liene om‧me‧llut	eivät liene om‧me‧lleet
str. bierna	om‧me‧ltaneen		ei om‧me‧ltane		str. bierna	lienee om‧me‧ltu		ei liene om‧me‧ltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		om‧me‧lla		cz. teraźniejszego	om‧pe‧leva	om‧me‧ltava
rozszerzony I		om‧me‧llakseen²		cz. przeszłego	om‧me‧llut	om‧me‧ltu
II	inessivus	om‧me‧llessa¹	om‧me‧ltaessa	sprawcy	om‧pe‧lema^1, 3
II	instructivus	om‧me‧llen	–	przeczący	om‧pe‧lematon
III	inessivus	om‧pe‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	om‧pe‧lemasta	–
	illativus	om‧pe‧lemaan	–
	adessivus	om‧pe‧lemalla	–
	abessivus	om‧pe‧lematta	–
	instructivus	om‧pe‧leman	om‧me‧ltaman
IV	mianownik	om‧pe‧leminen
IV	partitivus	om‧pe‧lemista
V		om‧pe‧lemaisillan²

I

tylne

zakończone na -llella (ll → lt)

Przykład poniżej: bezokolicznik puhallella, temat puhal-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	puhal‧te‧len	puhal‧te‧lemme	en puhal‧te‧le	emme puhal‧te‧le	1.	olen puhal‧le‧llut	olemme puhal‧le‧lleet	en ole puhal‧le‧llut	emme ole puhal‧le‧lleet
2.	puhal‧te‧let	puhal‧te‧lette	et puhal‧te‧le	ette puhal‧te‧le	2.	olet puhal‧le‧llut	olette puhal‧le‧lleet	et ole puhal‧le‧llut	ette ole puhal‧le‧lleet
3.	puhal‧te‧lee	puhal‧te‧levat	ei puhal‧te‧le	eivät puhal‧te‧le	3.	on puhal‧le‧llut	ovat puhal‧le‧lleet	ei ole puhal‧le‧llut	eivät ole puhal‧le‧lleet
str. bierna	puhal‧le‧llaan		ei puhal‧le‧lla		str. bierna	on puhal‧le‧ltu		ei ole puhal‧le‧ltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	puhal‧te‧lin	puhal‧te‧limme	en puhal‧le‧llut	emme puhal‧le‧lleet	1.	olin puhal‧le‧llut	olimme puhal‧le‧lleet	en ollut puhal‧le‧llut	emme olleet puhal‧le‧lleet
2.	puhal‧te‧lit	puhal‧te‧litte	et puhal‧le‧llut	ette puhal‧le‧lleet	2.	olit puhal‧le‧llut	olitte puhal‧le‧lleet	et ollut puhal‧le‧llut	ette olleet puhal‧le‧lleet
3.	puhal‧te‧li	puhal‧te‧livat	ei puhal‧le‧llut	eivät puhal‧le‧lleet	3.	oli puhal‧le‧llut	olivat puhal‧le‧lleet	ei ollut puhal‧le‧llut	eivät olleet puhal‧le‧lleet
str. bierna	puhal‧le‧ltiin		ei puhal‧le‧ltu		str. bierna	oli puhal‧le‧ltu		ei ollut puhal‧le‧ltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	puhal‧te‧lisin	puhal‧te‧lisimme	en puhal‧te‧lisi	emme puhal‧te‧lisi	1.	olisin puhal‧le‧llut	olisimme puhal‧le‧lleet	en olisi puhal‧le‧llut	emme olisi puhal‧le‧lleet
2.	puhal‧te‧lisit	puhal‧te‧lisitte	et puhal‧te‧lisi	ette puhal‧te‧lisi	2.	olisit puhal‧le‧llut	olisitte puhal‧le‧lleet	et olisi puhal‧le‧llut	ette olisi puhal‧le‧lleet
3.	puhal‧te‧lisi	puhal‧te‧lisivat	ei puhal‧te‧lisi	eivät puhal‧te‧lisi	3.	olisi puhal‧le‧llut	olisivat puhal‧le‧lleet	ei olisi puhal‧le‧llut	eivät olisi puhal‧le‧lleet
str. bierna	puhal‧le‧ltaisiin		ei puhal‧le‧ltaisi		str. bierna	olisi puhal‧le‧ltu		ei olisi puhal‧le‧ltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	puhal‧le‧lkaamme	–	älkäämme puhal‧le‧lko	1.	–	olkaamme puhal‧le‧lleet	–	älkäämme olko puhal‧le‧lleet
2.	puhal‧te‧le	puhal‧le‧lkaa	älä puhal‧te‧le	älkää puhal‧le‧lko	2.	ole puhal‧le‧llut	olkaa puhal‧le‧lleet	älä ole puhal‧le‧llut	älkää olko puhal‧le‧lleet
3.	puhal‧le‧lkoon	puhal‧le‧lkoot	älköön puhal‧le‧lko	älkööt puhal‧le‧lko	3.	olkoon puhal‧le‧llut	olkoot puhal‧le‧lleet	älköön olko puhal‧le‧llut	älkööt ole puhal‧le‧lleet
str. bierna	puhal‧le‧ltakoon		älköön puhal‧le‧ltako		str. bierna	olkoon puhal‧le‧ltu		älköön olko puhal‧le‧ltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	puhal‧le‧llen	puhal‧le‧llemme	en puhal‧le‧lle	emme puhal‧le‧lle	1.	lienen puhal‧le‧llut	lienemme puhal‧le‧lleet	en liene puhal‧le‧llut	emme liene puhal‧le‧lleet
2.	puhal‧le‧llet	puhal‧le‧llette	et puhal‧le‧lle	ette puhal‧le‧lle	2.	lienet puhal‧le‧llut	lienette puhal‧le‧lleet	et liene puhal‧le‧llut	ette liene puhal‧le‧lleet
3.	puhal‧le‧llee	puhal‧le‧llevat	ei puhal‧le‧lle	eivät puhal‧le‧lle	3.	lienee puhal‧le‧llut	lienevät puhal‧le‧lleet	ei liene puhal‧le‧llut	eivät liene puhal‧le‧lleet
str. bierna	puhal‧le‧ltaneen		ei puhal‧le‧ltane		str. bierna	lienee puhal‧le‧ltu		ei liene puhal‧le‧ltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		puhal‧le‧lla		cz. teraźniejszego	puhal‧te‧leva	puhal‧le‧ltava
rozszerzony I		puhal‧le‧llakseen²		cz. przeszłego	puhal‧le‧llut	puhal‧le‧ltu
II	inessivus	puhal‧le‧llessa¹	puhal‧le‧ltaessa	sprawcy	puhal‧te‧lema^1, 3
II	instructivus	puhal‧le‧llen	–	przeczący	puhal‧te‧lematon
III	inessivus	puhal‧te‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	puhal‧te‧lemasta	–
	illativus	puhal‧te‧lemaan	–
	adessivus	puhal‧te‧lemalla	–
	abessivus	puhal‧te‧lematta	–
	instructivus	puhal‧te‧leman	puhal‧le‧ltaman
IV	mianownik	puhal‧te‧leminen
IV	partitivus	puhal‧te‧lemista
V		puhal‧te‧lemaisillan²

przednie

zakończone na -llellä (ll → lt)

Przykład poniżej: bezokolicznik vihellellä, temat vihel-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vihel‧te‧len	vihel‧te‧lemme	en vihel‧te‧le	emme vihel‧te‧le	1.	olen vihel‧le‧llyt	olemme vihel‧le‧lleet	en ole vihel‧le‧llyt	emme ole vihel‧le‧lleet
2.	vihel‧te‧let	vihel‧te‧lette	et vihel‧te‧le	ette vihel‧te‧le	2.	olet vihel‧le‧llyt	olette vihel‧le‧lleet	et ole vihel‧le‧llyt	ette ole vihel‧le‧lleet
3.	vihel‧te‧lee	vihel‧te‧levät	ei vihel‧te‧le	eivät vihel‧te‧le	3.	on vihel‧le‧llyt	ovat vihel‧le‧lleet	ei ole vihel‧le‧llyt	eivät ole vihel‧le‧lleet
str. bierna	vihel‧le‧llään		ei vihel‧le‧llä		str. bierna	on vihel‧le‧lty		ei ole vihel‧le‧lty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vihel‧te‧lin	vihel‧te‧limme	en vihel‧le‧llyt	emme vihel‧le‧lleet	1.	olin vihel‧le‧llyt	olimme vihel‧le‧lleet	en ollut vihel‧le‧llyt	emme olleet vihel‧le‧lleet
2.	vihel‧te‧lit	vihel‧te‧litte	et vihel‧le‧llyt	ette vihel‧le‧lleet	2.	olit vihel‧le‧llyt	olitte vihel‧le‧lleet	et ollut vihel‧le‧llyt	ette olleet vihel‧le‧lleet
3.	vihel‧te‧li	vihel‧te‧livät	ei vihel‧le‧llyt	eivät vihel‧le‧lleet	3.	oli vihel‧le‧llyt	olivat vihel‧le‧lleet	ei ollut vihel‧le‧llyt	eivät olleet vihel‧le‧lleet
str. bierna	vihel‧le‧ltiin		ei vihel‧le‧lty		str. bierna	oli vihel‧le‧lty		ei ollut vihel‧le‧lty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vihel‧te‧lisin	vihel‧te‧lisimme	en vihel‧te‧lisi	emme vihel‧te‧lisi	1.	olisin vihel‧le‧llyt	olisimme vihel‧le‧lleet	en olisi vihel‧le‧llyt	emme olisi vihel‧le‧lleet
2.	vihel‧te‧lisit	vihel‧te‧lisitte	et vihel‧te‧lisi	ette vihel‧te‧lisi	2.	olisit vihel‧le‧llyt	olisitte vihel‧le‧lleet	et olisi vihel‧le‧llyt	ette olisi vihel‧le‧lleet
3.	vihel‧te‧lisi	vihel‧te‧lisivät	ei vihel‧te‧lisi	eivät vihel‧te‧lisi	3.	olisi vihel‧le‧llyt	olisivat vihel‧le‧lleet	ei olisi vihel‧le‧llyt	eivät olisi vihel‧le‧lleet
str. bierna	vihel‧le‧ltäisiin		ei vihel‧le‧ltäisi		str. bierna	olisi vihel‧le‧lty		ei olisi vihel‧le‧lty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	vihel‧le‧lkäämme	–	älkäämme vihel‧le‧lkö	1.	–	olkaamme vihel‧le‧lleet	–	älkäämme olko vihel‧le‧lleet
2.	vihel‧te‧le	vihel‧le‧lkää	älä vihel‧te‧le	älkää vihel‧le‧lkö	2.	ole vihel‧le‧llyt	olkaa vihel‧le‧lleet	älä ole vihel‧le‧llyt	älkää olko vihel‧le‧lleet
3.	vihel‧le‧lköön	vihel‧le‧lkööt	älköön vihel‧le‧lkö	älkööt vihel‧le‧lkö	3.	olkoon vihel‧le‧llyt	olkoot vihel‧le‧lleet	älköön olko vihel‧le‧llyt	älkööt ole vihel‧le‧lleet
str. bierna	vihel‧le‧ltäköön		älköön vihel‧le‧ltäkö		str. bierna	olkoon vihel‧le‧lty		älköön olko vihel‧le‧lty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vihel‧le‧llen	vihel‧le‧llemme	en vihel‧le‧lle	emme vihel‧le‧lle	1.	lienen vihel‧le‧llyt	lienemme vihel‧le‧lleet	en liene vihel‧le‧llyt	emme liene vihel‧le‧lleet
2.	vihel‧le‧llet	vihel‧le‧llette	et vihel‧le‧lle	ette vihel‧le‧lle	2.	lienet vihel‧le‧llyt	lienette vihel‧le‧lleet	et liene vihel‧le‧llyt	ette liene vihel‧le‧lleet
3.	vihel‧le‧llee	vihel‧le‧llevät	ei vihel‧le‧lle	eivät vihel‧le‧lle	3.	lienee vihel‧le‧llyt	lienevät vihel‧le‧lleet	ei liene vihel‧le‧llyt	eivät liene vihel‧le‧lleet
str. bierna	vihel‧le‧ltäneen		ei vihel‧le‧ltäne		str. bierna	lienee vihel‧le‧lty		ei liene vihel‧le‧lty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		vihel‧le‧llä		cz. teraźniejszego	vihel‧te‧levä	vihel‧le‧ltävä
rozszerzony I		vihel‧le‧lläkseen²		cz. przeszłego	vihel‧le‧llyt	vihel‧le‧lty
II	inessivus	vihel‧le‧llessä¹	vihel‧le‧ltäessä	sprawcy	vihel‧te‧lemä^1, 3
II	instructivus	vihel‧le‧llen	–	przeczący	vihel‧te‧lemätön
III	inessivus	vihel‧te‧lemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	vihel‧te‧lemästä	–
	illativus	vihel‧te‧lemään	–
	adessivus	vihel‧te‧lemällä	–
	abessivus	vihel‧te‧lemättä	–
	instructivus	vihel‧te‧lemän	vihel‧le‧ltämän
IV	mianownik	vihel‧te‧leminen
IV	partitivus	vihel‧te‧lemistä
V		vihel‧te‧lemäisillän²