Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/12b

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/12

D[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -kua, -rkua (k → –)

Przykład poniżej: bezokolicznik parkua, temat par-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	par‧u‧n	par‧u‧mme	en par‧u	emme par‧u	1.	olen par‧ku‧nut	olemme par‧ku‧neet	en ole par‧ku‧nut	emme ole par‧ku‧neet
2.	par‧u‧t	par‧u‧tte	et par‧u	ette par‧u	2.	olet par‧ku‧nut	olette par‧ku‧neet	et ole par‧ku‧nut	ette ole par‧ku‧neet
3.	par‧ku‧u	par‧ku‧vat	ei par‧u	eivät par‧u	3.	on par‧ku‧nut	ovat par‧ku‧neet	ei ole par‧ku‧nut	eivät ole par‧ku‧neet
str. bierna	par‧u‧taan		ei par‧u‧ta		str. bierna	on par‧u‧ttu		ei ole par‧u‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	par‧u‧in	par‧u‧imme	en par‧ku‧nut	emme par‧ku‧neet	1.	olin par‧ku‧nut	olimme par‧ku‧neet	en ollut par‧ku‧nut	emme olleet par‧ku‧neet
2.	par‧u‧it	par‧u‧itte	et par‧ku‧nut	ette par‧ku‧neet	2.	olit par‧ku‧nut	olitte par‧ku‧neet	et ollut par‧ku‧nut	ette olleet par‧ku‧neet
3.	par‧ku‧i	par‧ku‧ivat	ei par‧ku‧nut	eivät par‧ku‧neet	3.	oli par‧ku‧nut	olivat par‧ku‧neet	ei ollut par‧ku‧nut	eivät olleet par‧ku‧neet
str. bierna	par‧u‧ttiin		ei par‧u‧ttu		str. bierna	oli par‧u‧ttu		ei ollut par‧u‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	par‧ku‧isin	par‧ku‧isimme	en par‧ku‧isi	emme par‧ku‧isi	1.	olisin par‧ku‧nut	olisimme par‧ku‧neet	en olisi par‧ku‧nut	emme olisi par‧ku‧neet
2.	par‧ku‧isit	par‧ku‧isitte	et par‧ku‧isi	ette par‧ku‧isi	2.	olisit par‧ku‧nut	olisitte par‧ku‧neet	et olisi par‧ku‧nut	ette olisi par‧ku‧neet
3.	par‧ku‧isi	par‧ku‧isivat	ei par‧ku‧isi	eivät par‧ku‧isi	3.	olisi par‧ku‧nut	olisivat par‧ku‧neet	ei olisi par‧ku‧nut	eivät olisi par‧ku‧neet
str. bierna	par‧u‧ttaisiin		ei par‧u‧ttaisi		str. bierna	olisi par‧u‧ttu		ei olisi par‧u‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	par‧ku‧kaamme	–	älkäämme par‧ku‧ko	1.	–	olkaamme par‧ku‧neet	–	älkäämme olko par‧ku‧neet
2.	par‧u	par‧ku‧kaa	älä par‧u	älkää par‧ku‧ko	2.	ole par‧ku‧nut	olkaa par‧ku‧neet	älä ole par‧ku‧nut	älkää olko par‧ku‧neet
3.	par‧ku‧koon	par‧ku‧koot	älköön par‧ku‧ko	älkööt par‧ku‧ko	3.	olkoon par‧ku‧nut	olkoot par‧ku‧neet	älköön olko par‧ku‧nut	älkööt ole par‧ku‧neet
str. bierna	par‧u‧ttakoon		älköön par‧u‧ttako		str. bierna	olkoon par‧u‧ttu		älköön olko par‧u‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	par‧ku‧nen	par‧ku‧nemme	en par‧ku‧ne	emme par‧ku‧ne	1.	lienen par‧ku‧nut	lienemme par‧ku‧neet	en liene par‧ku‧nut	emme liene par‧ku‧neet
2.	par‧ku‧net	par‧ku‧nette	et par‧ku‧ne	ette par‧ku‧ne	2.	lienet par‧ku‧nut	lienette par‧ku‧neet	et liene par‧ku‧nut	ette liene par‧ku‧neet
3.	par‧ku‧nee	par‧ku‧nevat	ei par‧ku‧ne	eivät par‧ku‧ne	3.	lienee par‧ku‧nut	lienevät par‧ku‧neet	ei liene par‧ku‧nut	eivät liene par‧ku‧neet
str. bierna	par‧u‧ttaneen		ei par‧u‧ttane		str. bierna	lienee par‧u‧ttu		ei liene par‧u‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		par‧ku‧a		cz. teraźniejszego	par‧ku‧va	par‧u‧ttava
rozszerzony I		par‧ku‧akseen²		cz. przeszłego	par‧ku‧nut	par‧u‧ttu
II	inessivus	par‧ku‧essa¹	par‧u‧ttaessa	sprawcy	par‧ku‧ma^1, 3
II	instructivus	par‧ku‧en	–	przeczący	par‧ku‧maton
III	inessivus	par‧ku‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	par‧ku‧masta	–
	illativus	par‧ku‧maan	–
	adessivus	par‧ku‧malla	–
	abessivus	par‧ku‧matta	–
	instructivus	par‧ku‧man	par‧u‧ttaman
IV	mianownik	par‧ku‧minen
IV	partitivus	par‧ku‧mista
V		par‧ku‧maisillaan²

przednie[edytuj]

zakończone na -kyä, -rkyä (k → –)

Przykład poniżej: bezokolicznik näkyä, temat nä-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nä‧y‧n	nä‧y‧mme	en nä‧y	emme nä‧y	1.	olen nä‧ky‧nyt	olemme nä‧ky‧neet	en ole nä‧ky‧nyt	emme ole nä‧ky‧neet
2.	nä‧y‧t	nä‧y‧tte	et nä‧y	ette nä‧y	2.	olet nä‧ky‧nyt	olette nä‧ky‧neet	et ole nä‧ky‧nyt	ette ole nä‧ky‧neet
3.	nä‧ky‧y	nä‧ky‧vät	ei nä‧y	eivät nä‧y	3.	on nä‧ky‧nyt	ovat nä‧ky‧neet	ei ole nä‧ky‧nyt	eivät ole nä‧ky‧neet
str. bierna	nä‧y‧tään		ei nä‧y‧tä		str. bierna	on nä‧y‧tty		ei ole nä‧y‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nä‧y‧in	nä‧y‧imme	en nä‧ky‧nyt	emme nä‧ky‧neet	1.	olin nä‧ky‧nyt	olimme nä‧ky‧neet	en ollut nä‧ky‧nyt	emme olleet nä‧ky‧neet
2.	nä‧y‧it	nä‧y‧itte	et nä‧ky‧nyt	ette nä‧ky‧neet	2.	olit nä‧ky‧nyt	olitte nä‧ky‧neet	et ollut nä‧ky‧nyt	ette olleet nä‧ky‧neet
3.	nä‧ky‧i	nä‧ky‧ivät	ei nä‧ky‧nyt	eivät nä‧ky‧neet	3.	oli nä‧ky‧nyt	olivat nä‧ky‧neet	ei ollut nä‧ky‧nyt	eivät olleet nä‧ky‧neet
str. bierna	nä‧y‧ttiin		ei nä‧y‧tty		str. bierna	oli nä‧y‧tty		ei ollut nä‧y‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nä‧ky‧isin	nä‧ky‧isimme	en nä‧ky‧isi	emme nä‧ky‧isi	1.	olisin nä‧ky‧nyt	olisimme nä‧ky‧neet	en olisi nä‧ky‧nyt	emme olisi nä‧ky‧neet
2.	nä‧ky‧isit	nä‧ky‧isitte	et nä‧ky‧isi	ette nä‧ky‧isi	2.	olisit nä‧ky‧nyt	olisitte nä‧ky‧neet	et olisi nä‧ky‧nyt	ette olisi nä‧ky‧neet
3.	nä‧ky‧isi	nä‧ky‧isivät	ei nä‧ky‧isi	eivät nä‧ky‧isi	3.	olisi nä‧ky‧nyt	olisivat nä‧ky‧neet	ei olisi nä‧ky‧nyt	eivät olisi nä‧ky‧neet
str. bierna	nä‧y‧ttäisiin		ei nä‧y‧ttäisi		str. bierna	olisi nä‧y‧tty		ei olisi nä‧y‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	nä‧ky‧käämme	–	älkäämme nä‧ky‧kö	1.	–	olkaamme nä‧ky‧neet	–	älkäämme olko nä‧ky‧neet
2.	nä‧y	nä‧ky‧kää	älä nä‧y	älkää nä‧ky‧kö	2.	ole nä‧ky‧nyt	olkaa nä‧ky‧neet	älä ole nä‧ky‧nyt	älkää olko nä‧ky‧neet
3.	nä‧ky‧köön	nä‧ky‧kööt	älköön nä‧ky‧kö	älkööt nä‧ky‧kö	3.	olkoon nä‧ky‧nyt	olkoot nä‧ky‧neet	älköön olko nä‧ky‧nyt	älkööt ole nä‧ky‧neet
str. bierna	nä‧y‧ttäköön		älköön nä‧y‧ttäkö		str. bierna	olkoon nä‧y‧tty		älköön olko nä‧y‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nä‧ky‧nen	nä‧ky‧nemme	en nä‧ky‧ne	emme nä‧ky‧ne	1.	lienen nä‧ky‧nyt	lienemme nä‧ky‧neet	en liene nä‧ky‧nyt	emme liene nä‧ky‧neet
2.	nä‧ky‧net	nä‧ky‧nette	et nä‧ky‧ne	ette nä‧ky‧ne	2.	lienet nä‧ky‧nyt	lienette nä‧ky‧neet	et liene nä‧ky‧nyt	ette liene nä‧ky‧neet
3.	nä‧ky‧nee	nä‧ky‧nevät	ei nä‧ky‧ne	eivät nä‧ky‧ne	3.	lienee nä‧ky‧nyt	lienevät nä‧ky‧neet	ei liene nä‧ky‧nyt	eivät liene nä‧ky‧neet
str. bierna	nä‧y‧ttäneen		ei nä‧ky‧ttäne		str. bierna	lienee nä‧y‧tty		ei liene nä‧y‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		nä‧ky‧ä		cz. teraźniejszego	nä‧ky‧vä	nä‧y‧ttävä
rozszerzony I		nä‧ky‧äkseen²		cz. przeszłego	nä‧ky‧nyt	nä‧y‧tty
II	inessivus	nä‧ky‧essä¹	nä‧y‧ttäessä	sprawcy	nä‧ky‧mä^1, 3
II	instructivus	nä‧ky‧en	–	przeczący	nä‧ky‧mätön
III	inessivus	nä‧ky‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	nä‧ky‧mästä	–
	illativus	nä‧ky‧mään	–
	adessivus	nä‧ky‧mällä	–
	abessivus	nä‧ky‧mättä	–
	instructivus	nä‧ky‧män	nä‧y‧ttämän
IV	mianownik	nä‧ky‧minen
IV	partitivus	nä‧ky‧mistä
V		nä‧ky‧mäisillään²

E[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -apua, -epua, -ipua, -opua, -upua (p → v)

Przykład poniżej: bezokolicznik taipua, temat tai-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tai‧vu‧n	tai‧vu‧mme	en tai‧vu	emme tai‧vu	1.	olen tai‧pu‧nut	olemme tai‧pu‧neet	en ole tai‧pu‧nut	emme ole tai‧pu‧neet
2.	tai‧vu‧t	tai‧vu‧tte	et tai‧vu	ette tai‧vu	2.	olet tai‧pu‧nut	olette tai‧pu‧neet	et ole tai‧pu‧nut	ette ole tai‧pu‧neet
3.	tai‧pu‧u	tai‧pu‧vat	ei tai‧vu	eivät tai‧vu	3.	on tai‧pu‧nut	ovat tai‧pu‧neet	ei ole tai‧pu‧nut	eivät ole tai‧pu‧neet
str. bierna	tai‧vu‧taan		ei tai‧vu‧ta		str. bierna	on tai‧vu‧ttu		ei ole tai‧vu‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tai‧vu‧in	tai‧vu‧imme	en tai‧pu‧nut	emme tai‧pu‧neet	1.	olin tai‧pu‧nut	olimme tai‧pu‧neet	en ollut tai‧pu‧nut	emme olleet tai‧pu‧neet
2.	tai‧vu‧it	tai‧vu‧itte	et tai‧pu‧nut	ette tai‧pu‧neet	2.	olit tai‧pu‧nut	olitte tai‧pu‧neet	et ollut tai‧pu‧nut	ette olleet tai‧pu‧neet
3.	tai‧pu‧i	tai‧pu‧ivat	ei tai‧pu‧nut	eivät tai‧pu‧neet	3.	oli tai‧pu‧nut	olivat tai‧pu‧neet	ei ollut tai‧pu‧nut	eivät olleet tai‧pu‧neet
str. bierna	tai‧vu‧ttiin		ei tai‧vu‧ttu		str. bierna	oli tai‧vu‧ttu		ei ollut tai‧vu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tai‧pu‧isin	tai‧pu‧isimme	en tai‧pu‧isi	emme tai‧pu‧isi	1.	olisin tai‧pu‧nut	olisimme tai‧pu‧neet	en olisi tai‧pu‧nut	emme olisi tai‧pu‧neet
2.	tai‧pu‧isit	tai‧pu‧isitte	et tai‧pu‧isi	ette tai‧pu‧isi	2.	olisit tai‧pu‧nut	olisitte tai‧pu‧neet	et olisi tai‧pu‧nut	ette olisi tai‧pu‧neet
3.	tai‧pu‧isi	tai‧pu‧isivat	ei tai‧pu‧isi	eivät tai‧pu‧isi	3.	olisi tai‧pu‧nut	olisivat tai‧pu‧neet	ei olisi tai‧pu‧nut	eivät olisi tai‧pu‧neet
str. bierna	tai‧vu‧ttaisiin		ei tai‧vu‧ttaisi		str. bierna	olisi tai‧vu‧ttu		ei olisi tai‧vu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	tai‧pu‧kaamme	–	älkäämme tai‧pu‧ko	1.	–	olkaamme tai‧pu‧neet	–	älkäämme olko tai‧pu‧neet
2.	tai‧vu	tai‧pu‧kaa	älä tai‧vu	älkää tai‧pu‧ko	2.	ole tai‧pu‧nut	olkaa tai‧pu‧neet	älä ole tai‧pu‧nut	älkää olko tai‧pu‧neet
3.	tai‧pu‧koon	tai‧pu‧koot	älköön tai‧pu‧ko	älkööt tai‧pu‧ko	3.	olkoon tai‧pu‧nut	olkoot tai‧pu‧neet	älköön olko tai‧pu‧nut	älkööt ole tai‧pu‧neet
str. bierna	tai‧vu‧ttakoon		älköön tai‧vu‧ttako		str. bierna	olkoon tai‧vu‧ttu		älköön olko tai‧vu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	tai‧pu‧nen	tai‧pu‧nemme	en tai‧pu‧ne	emme tai‧pu‧ne	1.	lienen tai‧pu‧nut	lienemme tai‧pu‧neet	en liene tai‧pu‧nut	emme liene tai‧pu‧neet
2.	tai‧pu‧net	tai‧pu‧nette	et tai‧pu‧ne	ette tai‧pu‧ne	2.	lienet tai‧pu‧nut	lienette tai‧pu‧neet	et liene tai‧pu‧nut	ette liene tai‧pu‧neet
3.	tai‧pu‧nee	tai‧pu‧nevat	ei tai‧pu‧ne	eivät tai‧pu‧ne	3.	lienee tai‧pu‧nut	lienevät tai‧pu‧neet	ei liene tai‧pu‧nut	eivät liene tai‧pu‧neet
str. bierna	tai‧vu‧ttaneen		ei tai‧vu‧ttane		str. bierna	lienee tai‧vu‧ttu		ei liene tai‧vu‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		tai‧pu‧a		cz. teraźniejszego	tai‧pu‧va	tai‧vu‧ttava
rozszerzony I		tai‧pu‧akseen²		cz. przeszłego	tai‧pu‧nut	tai‧vu‧ttu
II	inessivus	tai‧pu‧essa¹	tai‧vu‧ttaessa	sprawcy	tai‧pu‧ma^1, 3
II	instructivus	tai‧pu‧en	–	przeczący	tai‧pu‧maton
III	inessivus	tai‧pu‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	tai‧pu‧masta	–
	illativus	tai‧pu‧maan	–
	adessivus	tai‧pu‧malla	–
	abessivus	tai‧pu‧matta	–
	instructivus	tai‧pu‧man	tai‧vu‧ttaman
IV	mianownik	tai‧pu‧minen
IV	partitivus	tai‧pu‧mista
V		tai‧pu‧maisillaan²

przednie[edytuj]

zakończone na -äpyä, -epyä, -ipyä, -öpyä, -ypyä (p → v)

Przykład poniżej: bezokolicznik häipyä, temat häi-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	häi‧vy‧n	häi‧vy‧mme	en häi‧vy	emme häi‧vy	1.	olen häi‧vy‧nyt	olemme häi‧py‧neet	en ole häi‧vy‧nyt	emme ole häi‧py‧neet
2.	häi‧vy‧t	häi‧vy‧tte	et häi‧vy	ette häi‧vy	2.	olet häi‧vy‧nyt	olette häi‧py‧neet	et ole häi‧vy‧nyt	ette ole häi‧py‧neet
3.	häi‧py‧y	häi‧py‧vät	ei häi‧vy	eivät häi‧vy	3.	on häi‧vy‧nyt	ovat häi‧py‧neet	ei ole häi‧vy‧nyt	eivät ole häi‧py‧neet
str. bierna	häi‧vy‧tään		ei häi‧vy‧tä		str. bierna	on häi‧vy‧tty		ei ole häi‧vy‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	häi‧vy‧in	häi‧vy‧imme	en häi‧vy‧nyt	emme häi‧py‧neet	1.	olin häi‧vy‧nyt	olimme häi‧py‧neet	en ollut häi‧vy‧nyt	emme olleet häi‧py‧neet
2.	häi‧vy‧it	häi‧vy‧itte	et häi‧vy‧nyt	ette häi‧py‧neet	2.	olit häi‧vy‧nyt	olitte häi‧py‧neet	et ollut häi‧vy‧nyt	ette olleet häi‧py‧neet
3.	häi‧py‧i	häi‧py‧ivät	ei häi‧vy‧nyt	eivät häi‧py‧neet	3.	oli häi‧vy‧nyt	olivat häi‧py‧neet	ei ollut häi‧vy‧nyt	eivät olleet häi‧py‧neet
str. bierna	häi‧vy‧ttiin		ei häi‧vy‧tty		str. bierna	oli häi‧vy‧tty		ei ollut häi‧vy‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	häi‧py‧isin	häi‧py‧isimme	en häi‧py‧isi	emme häi‧py‧isi	1.	olisin häi‧vy‧nyt	olisimme häi‧py‧neet	en olisi häi‧vy‧nyt	emme olisi häi‧py‧neet
2.	häi‧py‧isit	häi‧py‧isitte	et häi‧py‧isi	ette häi‧py‧isi	2.	olisit häi‧vy‧nyt	olisitte häi‧py‧neet	et olisi häi‧vy‧nyt	ette olisi häi‧py‧neet
3.	häi‧py‧isi	häi‧py‧isivät	ei häi‧py‧isi	eivät häi‧py‧isi	3.	olisi häi‧vy‧nyt	olisivat häi‧py‧neet	ei olisi häi‧vy‧nyt	eivät olisi häi‧py‧neet
str. bierna	häi‧vy‧ttäisiin		ei häi‧vy‧ttäisi		str. bierna	olisi häi‧vy‧tty		ei olisi häi‧vy‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	häi‧py‧käämme	–	älkäämme häi‧py‧kö	1.	–	olkaamme häi‧py‧neet	–	älkäämme olko häi‧py‧neet
2.	häi‧vy	häi‧py‧kää	älä häi‧vy	älkää häi‧py‧kö	2.	ole häi‧vy‧nyt	olkaa häi‧py‧neet	älä ole häi‧vy‧nyt	älkää olko häi‧py‧neet
3.	häi‧py‧köön	häi‧py‧kööt	älköön häi‧py‧kö	älkööt häi‧py‧kö	3.	olkoon häi‧vy‧nyt	olkoot häi‧py‧neet	älköön olko häi‧vy‧nyt	älkööt ole häi‧py‧neet
str. bierna	häi‧vy‧ttäköön		älköön häi‧vy‧ttäkö		str. bierna	olkoon häi‧vy‧tty		älköön olko häi‧vy‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	häi‧py‧nen	häi‧py‧nemme	en häi‧py‧ne	emme häi‧py‧ne	1.	lienen häi‧vy‧nyt	lienemme häi‧py‧neet	en liene häi‧vy‧nyt	emme liene häi‧py‧neet
2.	häi‧py‧net	häi‧py‧nette	et häi‧py‧ne	ette häi‧py‧ne	2.	lienet häi‧vy‧nyt	lienette häi‧py‧neet	et liene häi‧vy‧nyt	ette liene häi‧py‧neet
3.	häi‧py‧nee	häi‧py‧nevät	ei häi‧py‧ne	eivät häi‧py‧ne	3.	lienee häi‧vy‧nyt	lienevät häi‧py‧neet	ei liene häi‧vy‧nyt	eivät liene häi‧py‧neet
str. bierna	häi‧vy‧ttäneen		ei häi‧vy‧ttäne		str. bierna	lienee häi‧vy‧tty		ei liene häi‧vy‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		häi‧py‧ä		cz. teraźniejszego	häi‧py‧vä	häi‧vy‧ttävä
rozszerzony I		häi‧py‧äkseen²		cz. przeszłego	häi‧vy‧nyt	häi‧vy‧tty
II	inessivus	häi‧py‧essä¹	häi‧vy‧ttäessä	sprawcy	häi‧py‧mä^1, 3
II	instructivus	häi‧py‧en	–	przeczący	häi‧py‧mätön
III	inessivus	häi‧py‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	häi‧py‧mästä	–
	illativus	häi‧py‧mään	–
	adessivus	häi‧py‧mällä	–
	abessivus	häi‧py‧mättä	–
	instructivus	häi‧py‧män	häi‧vy‧ttämän
IV	mianownik	häi‧py‧minen
IV	partitivus	häi‧py‧mistä
V		häi‧py‧mäisillään²

F[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -tua, -htua (t → d)

Przykład poniżej: bezokolicznik kaatua, temat kaa-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kaa‧du‧n	kaa‧du‧mme	en kaa‧du	emme kaa‧du	1.	olen kaa‧tu‧nut	olemme kaa‧tu‧neet	en ole kaa‧tu‧nut	emme ole kaa‧tu‧neet
2.	kaa‧du‧t	kaa‧du‧tte	et kaa‧du	ette kaa‧du	2.	olet kaa‧tu‧nut	olette kaa‧tu‧neet	et ole kaa‧tu‧nut	ette ole kaa‧tu‧neet
3.	kaa‧tu‧u	kaa‧tu‧vat	ei kaa‧du	eivät kaa‧du	3.	on kaa‧tu‧nut	ovat kaa‧tu‧neet	ei ole kaa‧tu‧nut	eivät ole kaa‧tu‧neet
str. bierna	kaa‧du‧taan		ei kaa‧du‧ta		str. bierna	on kaa‧du‧ttu		ei ole kaa‧du‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kaa‧du‧in	kaa‧du‧imme	en kaa‧tu‧nut	emme kaa‧tu‧neet	1.	olin kaa‧tu‧nut	olimme kaa‧tu‧neet	en ollut kaa‧tu‧nut	emme olleet kaa‧tu‧neet
2.	kaa‧du‧it	kaa‧du‧itte	et kaa‧tu‧nut	ette kaa‧tu‧neet	2.	olit kaa‧tu‧nut	olitte kaa‧tu‧neet	et ollut kaa‧tu‧nut	ette olleet kaa‧tu‧neet
3.	kaa‧tu‧i	kaa‧tu‧ivat	ei kaa‧tu‧nut	eivät kaa‧tu‧neet	3.	oli kaa‧tu‧nut	olivat kaa‧tu‧neet	ei ollut kaa‧tu‧nut	eivät olleet kaa‧tu‧neet
str. bierna	kaa‧du‧ttiin		ei kaa‧du‧ttu		str. bierna	oli kaa‧du‧ttu		ei ollut kaa‧du‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kaa‧tu‧isin	kaa‧tu‧isimme	en kaa‧tu‧isi	emme kaa‧tu‧isi	1.	olisin kaa‧tu‧nut	olisimme kaa‧tu‧neet	en olisi kaa‧tu‧nut	emme olisi kaa‧tu‧neet
2.	kaa‧tu‧isit	kaa‧tu‧isitte	et kaa‧tu‧isi	ette kaa‧tu‧isi	2.	olisit kaa‧tu‧nut	olisitte kaa‧tu‧neet	et olisi kaa‧tu‧nut	ette olisi kaa‧tu‧neet
3.	kaa‧tu‧isi	kaa‧tu‧isivat	ei kaa‧tu‧isi	eivät kaa‧tu‧isi	3.	olisi kaa‧tu‧nut	olisivat kaa‧tu‧neet	ei olisi kaa‧tu‧nut	eivät olisi kaa‧tu‧neet
str. bierna	kaa‧du‧ttaisiin		ei kaa‧du‧ttaisi		str. bierna	olisi kaa‧du‧ttu		ei olisi kaa‧du‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kaa‧tu‧kaamme	–	älkäämme kaa‧tu‧ko	1.	–	olkaamme kaa‧tu‧neet	–	älkäämme olko kaa‧tu‧neet
2.	kaa‧du	kaa‧tu‧kaa	älä kaa‧du	älkää kaa‧tu‧ko	2.	ole kaa‧tu‧nut	olkaa kaa‧tu‧neet	älä ole kaa‧tu‧nut	älkää olko kaa‧tu‧neet
3.	kaa‧tu‧koon	kaa‧tu‧koot	älköön kaa‧tu‧ko	älkööt kaa‧tu‧ko	3.	olkoon kaa‧tu‧nut	olkoot kaa‧tu‧neet	älköön olko kaa‧tu‧nut	älkööt ole kaa‧tu‧neet
str. bierna	kaa‧du‧ttakoon		älköön kaa‧du‧ttako		str. bierna	olkoon kaa‧du‧ttu		älköön olko kaa‧du‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kaa‧tu‧nen	kaa‧tu‧nemme	en kaa‧tu‧ne	emme kaa‧tu‧ne	1.	lienen kaa‧tu‧nut	lienemme kaa‧tu‧neet	en liene kaa‧tu‧nut	emme liene kaa‧tu‧neet
2.	kaa‧tu‧net	kaa‧tu‧nette	et kaa‧tu‧ne	ette kaa‧tu‧ne	2.	lienet kaa‧tu‧nut	lienette kaa‧tu‧neet	et liene kaa‧tu‧nut	ette liene kaa‧tu‧neet
3.	kaa‧tu‧nee	kaa‧tu‧nevat	ei kaa‧tu‧ne	eivät kaa‧tu‧ne	3.	lienee kaa‧tu‧nut	lienevät kaa‧tu‧neet	ei liene kaa‧tu‧nut	eivät liene kaa‧tu‧neet
str. bierna	kaa‧du‧ttaneen		ei kaa‧du‧ttane		str. bierna	lienee kaa‧du‧ttu		ei liene kaa‧du‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kaa‧tu‧a		cz. teraźniejszego	kaa‧tu‧va	kaa‧du‧ttava
rozszerzony I		kaa‧tu‧akseen²		cz. przeszłego	kaa‧tu‧nut	kaa‧du‧ttu
II	inessivus	kaa‧tu‧essa¹	kaa‧du‧ttaessa	sprawcy	kaa‧tu‧ma^1, 3
II	instructivus	kaa‧tu‧en	–	przeczący	kaa‧tu‧maton
III	inessivus	kaa‧tu‧massa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kaa‧tu‧masta	–
	illativus	kaa‧tu‧maan	–
	adessivus	kaa‧tu‧malla	–
	abessivus	kaa‧tu‧matta	–
	instructivus	kaa‧tu‧man	kaa‧du‧ttaman
IV	mianownik	kaa‧tu‧minen
IV	partitivus	kaa‧tu‧mista
V		kaa‧tu‧maisillaan²

przednie[edytuj]

zakończone na -tyä, -htyä (t → d)

Przykład poniżej: bezokolicznik löytyä, temat löy-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧dy‧n	löy‧dy‧mme	en löy‧dy	emme löy‧dy	1.	olen löy‧ty‧nyt	olemme löy‧ty‧neet	en ole löy‧ty‧nyt	emme ole löy‧ty‧neet
2.	löy‧dy‧t	löy‧dy‧tte	et löy‧dy	ette löy‧dy	2.	olet löy‧ty‧nyt	olette löy‧ty‧neet	et ole löy‧ty‧nyt	ette ole löy‧ty‧neet
3.	löy‧ty‧y	löy‧ty‧vät	ei löy‧dy	eivät löy‧dy	3.	on löy‧ty‧nyt	ovat löy‧ty‧neet	ei ole löy‧ty‧nyt	eivät ole löy‧ty‧neet
str. bierna	löy‧dy‧tään		ei löy‧dy‧tä		str. bierna	on löy‧dy‧tty		ei ole löy‧dy‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧dy‧in	löy‧dy‧imme	en löy‧ty‧nyt	emme löy‧ty‧neet	1.	olin löy‧ty‧nyt	olimme löy‧ty‧neet	en ollut löy‧ty‧nyt	emme olleet löy‧ty‧neet
2.	löy‧dy‧it	löy‧dy‧itte	et löy‧ty‧nyt	ette löy‧ty‧neet	2.	olit löy‧ty‧nyt	olitte löy‧ty‧neet	et ollut löy‧ty‧nyt	ette olleet löy‧ty‧neet
3.	löy‧ty‧i	löy‧ty‧ivät	ei löy‧ty‧nyt	eivät löy‧ty‧neet	3.	oli löy‧ty‧nyt	olivat löy‧ty‧neet	ei ollut löy‧ty‧nyt	eivät olleet löy‧ty‧neet
str. bierna	löy‧dy‧ttiin		ei löy‧dy‧tty		str. bierna	oli löy‧dy‧tty		ei ollut löy‧dy‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧ty‧isin	löy‧ty‧isimme	en löy‧ty‧isi	emme löy‧ty‧isi	1.	olisin löy‧ty‧nyt	olisimme löy‧ty‧neet	en olisi löy‧ty‧nyt	emme olisi löy‧ty‧neet
2.	löy‧ty‧isit	löy‧ty‧isitte	et löy‧ty‧isi	ette löy‧ty‧isi	2.	olisit löy‧ty‧nyt	olisitte löy‧ty‧neet	et olisi löy‧ty‧nyt	ette olisi löy‧ty‧neet
3.	löy‧ty‧isi	löy‧ty‧isivät	ei löy‧ty‧isi	eivät löy‧ty‧isi	3.	olisi löy‧ty‧nyt	olisivat löy‧ty‧neet	ei olisi löy‧ty‧nyt	eivät olisi löy‧ty‧neet
str. bierna	löy‧dy‧ttäisiin		ei löy‧dy‧ttäisi		str. bierna	olisi löy‧dy‧tty		ei olisi löy‧dy‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	löy‧ty‧käämme	–	älkäämme löy‧ty‧kö	1.	–	olkaamme löy‧ty‧neet	–	älkäämme olko löy‧ty‧neet
2.	löy‧dy	löy‧ty‧kää	älä löy‧dy	älkää löy‧ty‧kö	2.	ole löy‧ty‧nyt	olkaa löy‧ty‧neet	älä ole löy‧ty‧nyt	älkää olko löy‧ty‧neet
3.	löy‧ty‧köön	löy‧ty‧kööt	älköön löy‧ty‧kö	älkööt löy‧ty‧kö	3.	olkoon löy‧ty‧nyt	olkoot löy‧ty‧neet	älköön olko löy‧ty‧nyt	älkööt ole löy‧ty‧neet
str. bierna	löy‧dy‧ttäköön		älköön löy‧dy‧ttäkö		str. bierna	olkoon löy‧dy‧tty		älköön olko löy‧dy‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	löy‧ty‧nen	löy‧ty‧nemme	en löy‧ty‧ne	emme löy‧ty‧ne	1.	lienen löy‧ty‧nyt	lienemme löy‧ty‧neet	en liene löy‧ty‧nyt	emme liene löy‧ty‧neet
2.	löy‧ty‧net	löy‧ty‧nette	et löy‧ty‧ne	ette löy‧ty‧ne	2.	lienet löy‧ty‧nyt	lienette löy‧ty‧neet	et liene löy‧ty‧nyt	ette liene löy‧ty‧neet
3.	löy‧ty‧nee	löy‧ty‧nevät	ei löy‧ty‧ne	eivät löy‧ty‧ne	3.	lienee löy‧ty‧nyt	lienevät löy‧ty‧neet	ei liene löy‧ty‧nyt	eivät liene löy‧ty‧neet
str. bierna	löy‧dy‧ttäneen		ei löy‧dy‧ttäne		str. bierna	lienee löy‧dy‧tty		ei liene löy‧dy‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		löy‧ty‧ä		cz. teraźniejszego	löy‧ty‧vä	löy‧dy‧ttävä
rozszerzony I		löy‧ty‧äkseen²		cz. przeszłego	löy‧ty‧nyt	löy‧dy‧tty
II	inessivus	löy‧ty‧essä¹	löy‧dy‧ttäessä	sprawcy	löy‧ty‧mä^1, 3
II	instructivus	löy‧ty‧en	–	przeczący	löy‧ty‧mätön
III	inessivus	löy‧ty‧mässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	löy‧ty‧mästä	–
	illativus	löy‧ty‧mään	–
	adessivus	löy‧ty‧mällä	–
	abessivus	löy‧ty‧mättä	–
	instructivus	löy‧ty‧män	löy‧dy‧ttämän
IV	mianownik	löy‧ty‧minen
IV	partitivus	löy‧ty‧mistä
V		löy‧ty‧mäisillään²