Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/31

Koniugacja typu 31.[edytuj]

Bez wymiany[edytuj]

zakończone na -itä

Przykład poniżej: bezokolicznik selvitä, temat selvi-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	selvi‧än	selvi‧ämme	en selvi‧ä	emme selvi‧ä	1.	olen selvi‧nnyt	olemme selvi‧nneet	en ole selvi‧nnyt	emme ole selvi‧nneet
2.	selvi‧ät	selvi‧ätte	et selvi‧ä	ette selvi‧ä	2.	olet selvi‧nnyt	olette selvi‧nneet	et ole selvi‧nnyt	ette ole selvi‧nneet
3.	selvi‧ää	selvi‧ävät	ei selvi‧ä	eivät selvi‧ä	3.	on selvi‧nnyt	ovat selvi‧nneet	ei ole selvi‧nnyt	eivät ole selvi‧nneet
str. bierna	selvi‧tään		ei selvi‧tä		str. bierna	on selvi‧tty		ei ole selvi‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	selvi‧sin	selvi‧simme	en selvi‧nnyt	emme selvi‧nneet	1.	olin selvi‧nnyt	olimme selvi‧nneet	en ollut selvi‧nnyt	emme olleet selvi‧nneet
2.	selvi‧sit	selvi‧sitte	et selvi‧nnyt	ette selvi‧nneet	2.	olit selvi‧nnyt	olitte selvi‧nneet	et ollut selvi‧nnyt	ette olleet selvi‧nneet
3.	selvi‧si	selvi‧sivät	ei selvi‧nnyt	eivät selvi‧nneet	3.	oli selvi‧nnyt	olivat selvi‧nneet	ei ollut selvi‧nnyt	eivät olleet selvi‧nneet
str. bierna	selvi‧ttiin		ei selvi‧tty		str. bierna	oli selvi‧tty		ei ollut selvi‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	selvi‧äisin	selvi‧äisimme	en selvi‧äisi	emme selvi‧äisi	1.	olisin selvi‧nnyt	olisimme selvi‧nneet	en olisi selvi‧nnyt	emme olisi selvi‧nneet
2.	selvi‧äisit	selvi‧äisitte	et selvi‧äisi	ette selvi‧äisi	2.	olisit selvi‧nnyt	olisitte selvi‧nneet	et olisi selvi‧nnyt	ette olisi selvi‧nneet
3.	selvi‧äisi	selvi‧äisivät	ei selvi‧äisi	eivät selvi‧äisi	3.	olisi selvi‧nnyt	olisivat selvi‧nneet	ei olisi selvi‧nnyt	eivät olisi selvi‧nneet
str. bierna	selvi‧ttäisiin		ei selvi‧ttäisi		str. bierna	olisi selvi‧tty		ei olisi selvi‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	selvi‧tkäämme	–	älkäämme selvi‧tkö	1.	–	olkaamme selvi‧nneet	–	älkäämme olko selvi‧nneet
2.	selvi‧ä	selvi‧tkää	älä selvi‧ä	älkää selvi‧tkö	2.	ole selvi‧nnyt	olkaa selvi‧nneet	älä ole selvi‧nnyt	älkää olko selvi‧nneet
3.	selvi‧tköön	selvi‧tkööt	älköön selvi‧tkö	älkööt selvi‧tkö	3.	olkoon selvi‧nnyt	olkoot selvi‧nneet	älköön olko selvi‧nnyt	älkööt ole selvi‧nneet
str. bierna	selvi‧ttäköön		älköön selvi‧ttäkö		str. bierna	olkoon selvi‧tty		älköön olko selvi‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	selvi‧nnen	selvi‧nnemme	en selvi‧nne	emme selvi‧nne	1.	lienen selvi‧nnyt	lienemme selvi‧nneet	en liene selvi‧nnyt	emme liene selvi‧nneet
2.	selvi‧nnet	selvi‧nnette	et selvi‧nne	ette selvi‧nne	2.	lienet selvi‧nnyt	lienette selvi‧nneet	et liene selvi‧nnyt	ette liene selvi‧nneet
3.	selvi‧nnee	selvi‧nnevät	ei selvi‧nne	eivät selvi‧nne	3.	lienee selvi‧nnyt	lienevät selvi‧nneet	ei liene selvi‧nnyt	eivät liene selvi‧nneet
str. bierna	selvi‧ttäneen		ei selvi‧ttäne		str. bierna	lienee selvi‧tty		ei liene selvi‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		selvi‧tä		cz. teraźniejszego	selvi‧ävä	selvi‧ttävä
rozszerzony I		selvi‧täkseen²		cz. przeszłego	selvi‧nnyt	selvi‧tty
II	inessivus	selvi‧tessä¹	selvi‧ttäessä	sprawcy	selvi‧ämä^1, 3
II	instructivus	selvi‧ten	–	przeczący	selvi‧ämätön
III	inessivus	selvi‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	selvi‧ämästä	–
	illativus	selvi‧ämään	–
	adessivus	selvi‧ämällä	–
	abessivus	selvi‧ämättä	–
	instructivus	selvi‧ämän	selvi‧ttämän
IV	mianownik	selvi‧äminen
IV	partitivus	selvi‧ämistä
V		selvi‧ämäisillän²

H[edytuj]

zakończone na -mmitä

Przykład poniżej: bezokolicznik lämmitä, temat läm-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧pi‧än	läm‧pi‧ämme	en läm‧pi‧ä	emme läm‧pi‧ä	1.	olen läm‧mi‧nnyt	olemme läm‧mi‧nneet	en ole läm‧mi‧nnyt	emme ole läm‧mi‧nneet
2.	läm‧pi‧ät	läm‧pi‧ätte	et läm‧pi‧ä	ette läm‧pi‧ä	2.	olet läm‧mi‧nnyt	olette läm‧mi‧nneet	et ole läm‧mi‧nnyt	ette ole läm‧mi‧nneet
3.	läm‧pi‧ää	läm‧pi‧ävät	ei läm‧pi‧ä	eivät läm‧pi‧ä	3.	on läm‧mi‧nnyt	ovat läm‧mi‧nneet	ei ole läm‧mi‧nnyt	eivät ole läm‧mi‧nneet
str. bierna	läm‧mi‧tään		ei läm‧mi‧tä		str. bierna	on läm‧mi‧tty		ei ole läm‧mi‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧pi‧sin	läm‧pi‧simme	en läm‧mi‧nnyt	emme läm‧mi‧nneet	1.	olin läm‧mi‧nnyt	olimme läm‧mi‧nneet	en ollut läm‧mi‧nnyt	emme olleet läm‧mi‧nneet
2.	läm‧pi‧sit	läm‧pi‧sitte	et läm‧mi‧nnyt	ette läm‧mi‧nneet	2.	olit läm‧mi‧nnyt	olitte läm‧mi‧nneet	et ollut läm‧mi‧nnyt	ette olleet läm‧mi‧nneet
3.	läm‧pi‧si	läm‧pi‧sivät	ei läm‧mi‧nnyt	eivät läm‧mi‧nneet	3.	oli läm‧mi‧nnyt	olivat läm‧mi‧nneet	ei ollut läm‧mi‧nnyt	eivät olleet läm‧mi‧nneet
str. bierna	läm‧mi‧ttiin		ei läm‧mi‧tty		str. bierna	oli läm‧mi‧tty		ei ollut läm‧mi‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧pi‧äisin	läm‧pi‧äisimme	en läm‧pi‧äisi	emme läm‧pi‧äisi	1.	olisin läm‧mi‧nnyt	olisimme läm‧mi‧nneet	en olisi läm‧mi‧nnyt	emme olisi läm‧mi‧nneet
2.	läm‧pi‧äisit	läm‧pi‧äisitte	et läm‧pi‧äisi	ette läm‧pi‧äisi	2.	olisit läm‧mi‧nnyt	olisitte läm‧mi‧nneet	et olisi läm‧mi‧nnyt	ette olisi läm‧mi‧nneet
3.	läm‧pi‧äisi	läm‧pi‧äisivät	ei läm‧pi‧äisi	eivät läm‧pi‧äisi	3.	olisi läm‧mi‧nnyt	olisivat läm‧mi‧nneet	ei olisi läm‧mi‧nnyt	eivät olisi läm‧mi‧nneet
str. bierna	läm‧mi‧ttäisiin		ei läm‧mi‧ttäisi		str. bierna	olisi läm‧mi‧tty		ei olisi läm‧mi‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	läm‧mi‧tkäämme	–	älkäämme läm‧mi‧tkö	1.	–	olkaamme läm‧mi‧nneet	–	älkäämme olko läm‧mi‧nneet
2.	läm‧pi‧ä	läm‧mi‧tkää	älä läm‧pi‧ä	älkää läm‧mi‧tkö	2.	ole läm‧mi‧nnyt	olkaa läm‧mi‧nneet	älä ole läm‧mi‧nnyt	älkää olko läm‧mi‧nneet
3.	läm‧mi‧tköön	läm‧mi‧tkööt	älköön läm‧mi‧tkö	älkööt läm‧mi‧tkö	3.	olkoon läm‧mi‧nnyt	olkoot läm‧mi‧nneet	älköön olko läm‧mi‧nnyt	älkööt ole läm‧mi‧nneet
str. bierna	läm‧mi‧ttäköön		älköön läm‧mi‧ttäkö		str. bierna	olkoon läm‧mi‧tty		älköön olko läm‧mi‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	läm‧mi‧nnen	läm‧mi‧nnemme	en läm‧mi‧nne	emme läm‧mi‧nne	1.	lienen läm‧mi‧nnyt	lienemme läm‧mi‧nneet	en liene läm‧mi‧nnyt	emme liene läm‧mi‧nneet
2.	läm‧mi‧nnet	läm‧mi‧nnette	et läm‧mi‧nne	ette läm‧mi‧nne	2.	lienet läm‧mi‧nnyt	lienette läm‧mi‧nneet	et liene läm‧mi‧nnyt	ette liene läm‧mi‧nneet
3.	läm‧mi‧nnee	läm‧mi‧nnevät	ei läm‧mi‧nne	eivät läm‧mi‧nne	3.	lienee läm‧mi‧nnyt	lienevät läm‧mi‧nneet	ei liene läm‧mi‧nnyt	eivät liene läm‧mi‧nneet
str. bierna	läm‧mi‧ttäneen		ei läm‧mi‧ttäne		str. bierna	lienee läm‧mi‧tty		ei liene läm‧mi‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		läm‧mi‧tä		cz. teraźniejszego	läm‧pi‧ävä	läm‧mi‧ttävä
rozszerzony I		läm‧mi‧täkseen²		cz. przeszłego	läm‧mi‧nnyt	läm‧mi‧tty
II	inessivus	läm‧mi‧tessä¹	läm‧mi‧ttäessä	sprawcy	läm‧pi‧ämä^1, 3
II	instructivus	läm‧mi‧ten	–	przeczący	läm‧pi‧ämätön
III	inessivus	läm‧pi‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	läm‧pi‧ämästä	–
	illativus	läm‧pi‧ämään	–
	adessivus	läm‧pi‧ämällä	–
	abessivus	läm‧pi‧ämättä	–
	instructivus	läm‧pi‧ämän	läm‧mi‧ttämän
IV	mianownik	läm‧pi‧äminen
IV	partitivus	läm‧pi‧ämistä
V		läm‧pi‧ämäisillän²

I[edytuj]

zakończone na -llitä (ll → lt)

Przykład poniżej: bezokolicznik hellitä, temat hel-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hel‧ti‧än	hel‧ti‧ämme	en hel‧ti‧ä	emme hel‧ti‧ä	1.	olen hel‧li‧nnyt	olemme hel‧li‧nneet	en ole hel‧li‧nnyt	emme ole hel‧li‧nneet
2.	hel‧ti‧ät	hel‧ti‧ätte	et hel‧ti‧ä	ette hel‧ti‧ä	2.	olet hel‧li‧nnyt	olette hel‧li‧nneet	et ole hel‧li‧nnyt	ette ole hel‧li‧nneet
3.	hel‧ti‧ää	hel‧ti‧ävät	ei hel‧ti‧ä	eivät hel‧ti‧ä	3.	on hel‧li‧nnyt	ovat hel‧li‧nneet	ei ole hel‧li‧nnyt	eivät ole hel‧li‧nneet
str. bierna	hel‧li‧tään		ei hel‧li‧tä		str. bierna	on hel‧li‧tty		ei ole hel‧li‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hel‧ti‧sin	hel‧ti‧simme	en hel‧li‧nnyt	emme hel‧li‧nneet	1.	olin hel‧li‧nnyt	olimme hel‧li‧nneet	en ollut hel‧li‧nnyt	emme olleet hel‧li‧nneet
2.	hel‧ti‧sit	hel‧ti‧sitte	et hel‧li‧nnyt	ette hel‧li‧nneet	2.	olit hel‧li‧nnyt	olitte hel‧li‧nneet	et ollut hel‧li‧nnyt	ette olleet hel‧li‧nneet
3.	hel‧ti‧si	hel‧ti‧sivät	ei hel‧li‧nnyt	eivät hel‧li‧nneet	3.	oli hel‧li‧nnyt	olivat hel‧li‧nneet	ei ollut hel‧li‧nnyt	eivät olleet hel‧li‧nneet
str. bierna	hel‧li‧ttiin		ei hel‧li‧tty		str. bierna	oli hel‧li‧tty		ei ollut hel‧li‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hel‧ti‧äisin	hel‧ti‧äisimme	en hel‧ti‧äisi	emme hel‧ti‧äisi	1.	olisin hel‧li‧nnyt	olisimme hel‧li‧nneet	en olisi hel‧li‧nnyt	emme olisi hel‧li‧nneet
2.	hel‧ti‧äisit	hel‧ti‧äisitte	et hel‧ti‧äisi	ette hel‧ti‧äisi	2.	olisit hel‧li‧nnyt	olisitte hel‧li‧nneet	et olisi hel‧li‧nnyt	ette olisi hel‧li‧nneet
3.	hel‧ti‧äisi	hel‧ti‧äisivät	ei hel‧ti‧äisi	eivät hel‧ti‧äisi	3.	olisi hel‧li‧nnyt	olisivat hel‧li‧nneet	ei olisi hel‧li‧nnyt	eivät olisi hel‧li‧nneet
str. bierna	hel‧li‧ttäisiin		ei hel‧li‧ttäisi		str. bierna	olisi hel‧li‧tty		ei olisi hel‧li‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	hel‧li‧tkäämme	–	älkäämme hel‧li‧tkö	1.	–	olkaamme hel‧li‧nneet	–	älkäämme olko hel‧li‧nneet
2.	hel‧ti‧ä	hel‧li‧tkää	älä hel‧ti‧ä	älkää hel‧li‧tkö	2.	ole hel‧li‧nnyt	olkaa hel‧li‧nneet	älä ole hel‧li‧nnyt	älkää olko hel‧li‧nneet
3.	hel‧li‧tköön	hel‧li‧tkööt	älköön hel‧li‧tkö	älkööt hel‧li‧tkö	3.	olkoon hel‧li‧nnyt	olkoot hel‧li‧nneet	älköön olko hel‧li‧nnyt	älkööt ole hel‧li‧nneet
str. bierna	hel‧li‧ttäköön		älköön hel‧li‧ttäkö		str. bierna	olkoon hel‧li‧tty		älköön olko hel‧li‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	hel‧li‧nnen	hel‧li‧nnemme	en hel‧li‧nne	emme hel‧li‧nne	1.	lienen hel‧li‧nnyt	lienemme hel‧li‧nneet	en liene hel‧li‧nnyt	emme liene hel‧li‧nneet
2.	hel‧li‧nnet	hel‧li‧nnette	et hel‧li‧nne	ette hel‧li‧nne	2.	lienet hel‧li‧nnyt	lienette hel‧li‧nneet	et liene hel‧li‧nnyt	ette liene hel‧li‧nneet
3.	hel‧li‧nnee	hel‧li‧nnevät	ei hel‧li‧nne	eivät hel‧li‧nne	3.	lienee hel‧li‧nnyt	lienevät hel‧li‧nneet	ei liene hel‧li‧nnyt	eivät liene hel‧li‧nneet
str. bierna	hel‧li‧ttäneen		ei hel‧li‧ttäne		str. bierna	lienee hel‧li‧tty		ei liene hel‧li‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		hel‧li‧tä		cz. teraźniejszego	hel‧ti‧ävä	hel‧li‧ttävä
rozszerzony I		hel‧li‧täkseen²		cz. przeszłego	hel‧li‧nnyt	hel‧li‧tty
II	inessivus	hel‧li‧tessä¹	hel‧li‧ttäessä	sprawcy	hel‧ti‧ämä^1, 3
II	instructivus	hel‧li‧ten	–	przeczący	hel‧ti‧ämätön
III	inessivus	hel‧ti‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	hel‧ti‧ämästä	–
	illativus	hel‧ti‧ämään	–
	adessivus	hel‧ti‧ämällä	–
	abessivus	hel‧ti‧ämättä	–
	instructivus	hel‧ti‧ämän	hel‧li‧ttämän
IV	mianownik	hel‧ti‧äminen
IV	partitivus	hel‧ti‧ämistä
V		hel‧ti‧ämäisillän²