Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/29

Koniugacja typu 29.[edytuj]

Bez wymiany[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -eta

Przykład poniżej: bezokolicznik vanheta, temat vanhe-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vanhe‧nen	vanhe‧nemme	en vanhe‧ne	emme vanhe‧ne	1.	olen vanhe‧nnut	olemme vanhe‧nneet	en ole vanhe‧nnut	emme ole vanhe‧nneet
2.	vanhe‧net	vanhe‧nette	et vanhe‧ne	ette vanhe‧ne	2.	olet vanhe‧nnut	olette vanhe‧nneet	et ole vanhe‧nnut	ette ole vanhe‧nneet
3.	vanhe‧nee	vanhe‧nevat	ei vanhe‧ne	eivät vanhe‧ne	3.	on vanhe‧nnut	ovat vanhe‧nneet	ei ole vanhe‧nnut	eivät ole vanhe‧nneet
str. bierna	vanhe‧taan		ei vanhe‧ta		str. bierna	on vanhe‧ttu		ei ole vanhe‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vanhe‧nin	vanhe‧nimme	en vanhe‧nnut	emme vanhe‧nneet	1.	olin vanhe‧nnut	olimme vanhe‧nneet	en ollut vanhe‧nnut	emme olleet vanhe‧nneet
2.	vanhe‧nit	vanhe‧nitte	et vanhe‧nnut	ette vanhe‧nneet	2.	olit vanhe‧nnut	olitte vanhe‧nneet	et ollut vanhe‧nnut	ette olleet vanhe‧nneet
3.	vanhe‧ni	vanhe‧nivat	ei vanhe‧nnut	eivät vanhe‧nneet	3.	oli vanhe‧nnut	olivat vanhe‧nneet	ei ollut vanhe‧nnut	eivät olleet vanhe‧nneet
str. bierna	vanhe‧ttiin		ei vanhe‧ttu		str. bierna	oli vanhe‧ttu		ei ollut vanhe‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vanhe‧nisin	vanhe‧nisimme	en vanhe‧nisi	emme vanhe‧nisi	1.	olisin vanhe‧nnut	olisimme vanhe‧nneet	en olisi vanhe‧nnut	emme olisi vanhe‧nneet
2.	vanhe‧nisit	vanhe‧nisitte	et vanhe‧nisi	ette vanhe‧nisi	2.	olisit vanhe‧nnut	olisitte vanhe‧nneet	et olisi vanhe‧nnut	ette olisi vanhe‧nneet
3.	vanhe‧nisi	vanhe‧nisivat	ei vanhe‧nisi	eivät vanhe‧nisi	3.	olisi vanhe‧nnut	olisivat vanhe‧nneet	ei olisi vanhe‧nnut	eivät olisi vanhe‧nneet
str. bierna	vanhe‧ttaisiin		ei vanhe‧ttaisi		str. bierna	olisi vanhe‧ttu		ei olisi vanhe‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	vanhe‧tkaamme	–	älkäämme vanhe‧tko	1.	–	olkaamme vanhe‧nneet	–	älkäämme olko vanhe‧nneet
2.	vanhe‧ne	vanhe‧tkaa	älä vanhe‧ne	älkää vanhe‧tko	2.	ole vanhe‧nnut	olkaa vanhe‧nneet	älä ole vanhe‧nnut	älkää olko vanhe‧nneet
3.	vanhe‧tkoon	vanhe‧tkoot	älköön vanhe‧tko	älkööt vanhe‧tko	3.	olkoon vanhe‧nnut	olkoot vanhe‧nneet	älköön olko vanhe‧nnut	älkööt ole vanhe‧nneet
str. bierna	vanhe‧ttakoon		älköön vanhe‧ttako		str. bierna	olkoon vanhe‧ttu		älköön olko vanhe‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vanhe‧nnen	vanhe‧nnemme	en vanhe‧nne	emme vanhe‧nne	1.	lienen vanhe‧nnut	lienemme vanhe‧nneet	en liene vanhe‧nnut	emme liene vanhe‧nneet
2.	vanhe‧nnet	vanhe‧nnette	et vanhe‧nne	ette vanhe‧nne	2.	lienet vanhe‧nnut	lienette vanhe‧nneet	et liene vanhe‧nnut	ette liene vanhe‧nneet
3.	vanhe‧nnee	vanhe‧nnevat	ei vanhe‧nne	eivät vanhe‧nne	3.	lienee vanhe‧nnut	lienevät vanhe‧nneet	ei liene vanhe‧nnut	eivät liene vanhe‧nneet
str. bierna	vanhe‧ttaneen		ei vanhe‧ttane		str. bierna	lienee vanhe‧ttu		ei liene vanhe‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		vanhe‧ta		cz. teraźniejszego	vanhe‧neva	vanhe‧ttava
rozszerzony I		vanhe‧takseen²		cz. przeszłego	vanhe‧nnut	vanhe‧ttu
II	inessivus	vanhe‧tessa¹	vanhe‧ttaessa	sprawcy	vanhe‧nema^1, 3
II	instructivus	vanhe‧ten	–	przeczący	vanhe‧nematon
III	inessivus	vanhe‧nemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	vanhe‧nemasta	–
	illativus	vanhe‧nemaan	–
	adessivus	vanhe‧nemalla	–
	abessivus	vanhe‧nematta	–
	instructivus	vanhe‧neman	vanhe‧ttaman
IV	mianownik	vanhe‧neminen
IV	partitivus	vanhe‧nemista
V		vanhe‧nemaisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -etä, -ätä

Przykład poniżej: bezokolicznik vähetä, temat vähe-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähe‧nen	vähe‧nemme	en vähe‧ne	emme vähe‧ne	1.	olen vähe‧nnyt	olemme vähe‧nneet	en ole vähe‧nnyt	emme ole vähe‧nneet
2.	vähe‧net	vähe‧nette	et vähe‧ne	ette vähe‧ne	2.	olet vähe‧nnyt	olette vähe‧nneet	et ole vähe‧nnyt	ette ole vähe‧nneet
3.	vähe‧nee	vähe‧nevät	ei vähe‧ne	eivät vähe‧ne	3.	on vähe‧nnyt	ovat vähe‧nneet	ei ole vähe‧nnyt	eivät ole vähe‧nneet
str. bierna	vähe‧tään		ei vähe‧tä		str. bierna	on vähe‧tty		ei ole vähe‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähe‧nin	vähe‧nimme	en vähe‧nnyt	emme vähe‧nneet	1.	olin vähe‧nnyt	olimme vähe‧nneet	en ollut vähe‧nnyt	emme olleet vähe‧nneet
2.	vähe‧nit	vähe‧nitte	et vähe‧nnyt	ette vähe‧nneet	2.	olit vähe‧nnyt	olitte vähe‧nneet	et ollut vähe‧nnyt	ette olleet vähe‧nneet
3.	vähe‧ni	vähe‧nivät	ei vähe‧nnyt	eivät vähe‧nneet	3.	oli vähe‧nnyt	olivat vähe‧nneet	ei ollut vähe‧nnyt	eivät olleet vähe‧nneet
str. bierna	vähe‧ttiin		ei vähe‧tty		str. bierna	oli vähe‧tty		ei ollut vähe‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähe‧nisin	vähe‧nisimme	en vähe‧nisi	emme vähe‧nisi	1.	olisin vähe‧nnyt	olisimme vähe‧nneet	en olisi vähe‧nnyt	emme olisi vähe‧nneet
2.	vähe‧nisit	vähe‧nisitte	et vähe‧nisi	ette vähe‧nisi	2.	olisit vähe‧nnyt	olisitte vähe‧nneet	et olisi vähe‧nnyt	ette olisi vähe‧nneet
3.	vähe‧nisi	vähe‧nisivät	ei vähe‧nisi	eivät vähe‧nisi	3.	olisi vähe‧nnyt	olisivat vähe‧nneet	ei olisi vähe‧nnyt	eivät olisi vähe‧nneet
str. bierna	vähe‧ttäisiin		ei vähe‧ttäisi		str. bierna	olisi vähe‧tty		ei olisi vähe‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	vähe‧tkäämme	–	älkäämme vähe‧tkö	1.	–	olkaamme vähe‧nneet	–	älkäämme olko vähe‧nneet
2.	vähe‧ne	vähe‧tkää	älä vähe‧ne	älkää vähe‧tkö	2.	ole vähe‧nnyt	olkaa vähe‧nneet	älä ole vähe‧nnyt	älkää olko vähe‧nneet
3.	vähe‧tköön	vähe‧tkööt	älköön vähe‧tkö	älkööt vähe‧tkö	3.	olkoon vähe‧nnyt	olkoot vähe‧nneet	älköön olko vähe‧nnyt	älkööt ole vähe‧nneet
str. bierna	vähe‧ttäköön		älköön vähe‧ttäkö		str. bierna	olkoon vähe‧tty		älköön olko vähe‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	vähe‧nnen	vähe‧nnemme	en vähe‧nne	emme vähe‧nne	1.	lienen vähe‧nnyt	lienemme vähe‧nneet	en liene vähe‧nnyt	emme liene vähe‧nneet
2.	vähe‧nnet	vähe‧nnette	et vähe‧nne	ette vähe‧nne	2.	lienet vähe‧nnyt	lienette vähe‧nneet	et liene vähe‧nnyt	ette liene vähe‧nneet
3.	vähe‧nnee	vähe‧nnevät	ei vähe‧nne	eivät vähe‧nne	3.	lienee vähe‧nnyt	lienevät vähe‧nneet	ei liene vähe‧nnyt	eivät liene vähe‧nneet
str. bierna	vähe‧ttäneen		ei vähe‧ttäne		str. bierna	lienee vähe‧tty		ei liene vähe‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		vähe‧tä		cz. teraźniejszego	vähe‧nevä	vähe‧ttävä
rozszerzony I		vähe‧täkseen²		cz. przeszłego	vähe‧nnyt	vähe‧tty
II	inessivus	vähe‧tessä¹	vähe‧ttäessä	sprawcy	vähe‧nemä^1, 3
II	instructivus	vähe‧ten	–	przeczący	vähe‧nemätön
III	inessivus	vähe‧nemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	vähe‧nemästä	–
	illativus	vähe‧nemään	–
	adessivus	vähe‧nemällä	–
	abessivus	vähe‧nemättä	–
	instructivus	vähe‧nemän	vähe‧ttämän
IV	mianownik	vähe‧neminen
IV	partitivus	vähe‧nemistä
V		vähe‧nemäisillän²

A, B, D[edytuj]

zobacz

E, F, H, L[edytuj]

zobacz