Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/28

Z Wikisłownika – wolnego słownika wielojęzycznego
Przejdź do nawigacji Przejdź do wyszukiwania

Koniugacja typu 28.[edytuj]

Bez wymiany[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -uta

Przykład poniżej: bezokolicznik haluta, temat halu-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. halu‧an halu‧amme en halu‧a emme halu‧a 1. olen halu‧nnut olemme halu‧nneet en ole halu‧nnut emme ole halu‧nneet
2. halu‧at halu‧atte et halu‧a ette halu‧a 2. olet halu‧nnut olette halu‧nneet et ole halu‧nnut ette ole halu‧nneet
3. halu‧aa halu‧avat ei halu‧a eivät halu‧a 3. on halu‧nnut ovat halu‧nneet ei ole halu‧nnut eivät ole halu‧nneet
str. bierna halu‧taan ei halu‧ta str. bierna on halu‧ttu ei ole halu‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. halu‧sin halu‧simme en halu‧nnut emme halu‧nneet 1. olin halu‧nnut olimme halu‧nneet en ollut halu‧nnut emme olleet halu‧nneet
2. halu‧sit halu‧sitte et halu‧nnut ette halu‧nneet 2. olit halu‧nnut olitte halu‧nneet et ollut halu‧nnut ette olleet halu‧nneet
3. halu‧si halu‧sivat ei halu‧nnut eivät halu‧nneet 3. oli halu‧nnut olivat halu‧nneet ei ollut halu‧nnut eivät olleet halu‧nneet
str. bierna halu‧ttiin ei halu‧ttu str. bierna oli halu‧ttu ei ollut halu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. halu‧aisin halu‧aisimme en halu‧aisi emme halu‧aisi 1. olisin halu‧nnut olisimme halu‧nneet en olisi halu‧nnut emme olisi halu‧nneet
2. halu‧aisit halu‧aisitte et halu‧aisi ette halu‧aisi 2. olisit halu‧nnut olisitte halu‧nneet et olisi halu‧nnut ette olisi halu‧nneet
3. halu‧aisi halu‧aisivat ei halu‧aisi eivät halu‧aisi 3. olisi halu‧nnut olisivat halu‧nneet ei olisi halu‧nnut eivät olisi halu‧nneet
str. bierna halu‧ttaisiin ei halu‧ttaisi str. bierna olisi halu‧ttu ei olisi halu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. halu‧tkaamme älkäämme halu‧tko 1. olkaamme halu‧nneet älkäämme olko halu‧nneet
2. halu‧a halu‧tkaa älä halu‧a älkää halu‧tko 2. ole halu‧nnut olkaa halu‧nneet älä ole halu‧nnut älkää olko halu‧nneet
3. halu‧tkoon halu‧tkoot älköön halu‧tko älkööt halu‧tko 3. olkoon halu‧nnut olkoot halu‧nneet älköön olko halu‧nnut älkööt ole halu‧nneet
str. bierna halu‧ttakoon älköön halu‧ttako str. bierna olkoon halu‧ttu älköön olko halu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. halu‧nnen halu‧nnemme en halu‧nne emme halu‧nne 1. lienen halu‧nnut lienemme halu‧nneet en liene halu‧nnut emme liene halu‧nneet
2. halu‧nnet halu‧nnette et halu‧nne ette halu‧nne 2. lienet halu‧nnut lienette halu‧nneet et liene halu‧nnut ette liene halu‧nneet
3. halu‧nnee halu‧nnevat ei halu‧nne eivät halu‧nne 3. lienee halu‧nnut lienevät halu‧nneet ei liene halu‧nnut eivät liene halu‧nneet
str. bierna halu‧ttaneen ei halu‧ttane str. bierna lienee halu‧ttu ei liene halu‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I halu‧ta cz. teraźniejszego halu‧ava halu‧ttava
rozszerzony I halu‧takseen2 cz. przeszłego halu‧nnut halu‧ttu
II inessivus halu‧tessa1 halu‧ttaessa sprawcy halu‧ama1, 3
instructivus halu‧ten przeczący halu‧amaton
III inessivus halu‧amassa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus halu‧amasta
illativus halu‧amaan
adessivus halu‧amalla
abessivus halu‧amatta
instructivus halu‧aman halu‧ttaman
IV mianownik halu‧aminen
partitivus halu‧amista
V halu‧amaisillan2

przednie[edytuj]

zakończone na -ytä

Przykład poniżej: bezokolicznik älytä, temat äly-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. äly‧än äly‧ämme en äly‧ä emme äly‧ä 1. olen äly‧nnyt olemme äly‧nneet en ole äly‧nnyt emme ole äly‧nneet
2. äly‧ät äly‧ätte et äly‧ä ette äly‧ä 2. olet äly‧nnyt olette äly‧nneet et ole äly‧nnyt ette ole äly‧nneet
3. äly‧ää äly‧ävät ei äly‧ä eivät äly‧ä 3. on äly‧nnyt ovat äly‧nneet ei ole äly‧nnyt eivät ole äly‧nneet
str. bierna äly‧tään ei äly‧tä str. bierna on äly‧tty ei ole äly‧tty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. äly‧sin äly‧simme en äly‧nnyt emme äly‧nneet 1. olin äly‧nnyt olimme äly‧nneet en ollut äly‧nnyt emme olleet äly‧nneet
2. äly‧sit äly‧sitte et äly‧nnyt ette äly‧nneet 2. olit äly‧nnyt olitte äly‧nneet et ollut äly‧nnyt ette olleet äly‧nneet
3. äly‧si äly‧sivät ei äly‧nnyt eivät äly‧nneet 3. oli äly‧nnyt olivat äly‧nneet ei ollut äly‧nnyt eivät olleet äly‧nneet
str. bierna äly‧ttiin ei äly‧tty str. bierna oli äly‧tty ei ollut äly‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. äly‧äisin äly‧äisimme en äly‧äisi emme äly‧äisi 1. olisin äly‧nnyt olisimme äly‧nneet en olisi äly‧nnyt emme olisi äly‧nneet
2. äly‧äisit äly‧äisitte et äly‧äisi ette äly‧äisi 2. olisit äly‧nnyt olisitte äly‧nneet et olisi äly‧nnyt ette olisi äly‧nneet
3. äly‧äisi äly‧äisivät ei äly‧äisi eivät äly‧äisi 3. olisi äly‧nnyt olisivat äly‧nneet ei olisi äly‧nnyt eivät olisi äly‧nneet
str. bierna äly‧ttäisiin ei äly‧ttäisi str. bierna olisi äly‧tty ei olisi äly‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. äly‧tkäämme älkäämme äly‧tkö 1. olkaamme äly‧nneet älkäämme olko äly‧nneet
2. äly‧ä äly‧tkää älä äly‧ä älkää äly‧tkö 2. ole äly‧nnyt olkaa äly‧nneet älä ole äly‧nnyt älkää olko äly‧nneet
3. äly‧tkoon äly‧tkööt älköön äly‧tkö älkööt äly‧tkö 3. olkoon äly‧nnyt olkoot äly‧nneet älköön olko äly‧nnyt älkööt ole äly‧nneet
str. bierna äly‧ttäköön älköön äly‧ttäkö str. bierna olkoon äly‧tty älköön olko äly‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. äly‧nnen äly‧nnemme en äly‧nne emme äly‧nne 1. lienen äly‧nnyt lienemme äly‧nneet en liene äly‧nnyt emme liene äly‧nneet
2. äly‧nnet äly‧nnette et äly‧nne ette äly‧nne 2. lienet äly‧nnyt lienette äly‧nneet et liene äly‧nnyt ette liene äly‧nneet
3. äly‧nnee äly‧nnevät ei äly‧nne eivät äly‧nne 3. lienee äly‧nnyt lienevät äly‧nneet ei liene äly‧nnyt eivät liene äly‧nneet
str. bierna äly‧ttäneen ei äly‧ttäne str. bierna lienee äly‧tty ei liene äly‧tty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I äly‧tä cz. teraźniejszego äly‧ävä äly‧ttävä
rozszerzony I äly‧täkseen2 cz. przeszłego äly‧nnyt äly‧tty
II inessivus äly‧tessä1 äly‧ttäessä sprawcy äly‧ämä1, 3
instructivus äly‧ten przeczący äly‧ämätön
III inessivus äly‧ämässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus äly‧ämästä
illativus äly‧ämään
adessivus äly‧ämällä
abessivus äly‧ämättä
instructivus äly‧ämän äly‧ttämän
IV mianownik äly‧äminen
partitivus äly‧ämistä
V äly‧ämäisillän2

B[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -puta

Przykład poniżej: bezokolicznik pulputa, temat pulp-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. pulp‧pu‧an pulp‧pu‧amme en pulp‧pu‧a emme pulp‧pu‧a 1. olen pulp‧u‧nnut olemme pulp‧u‧nneet en ole pulp‧u‧nnut emme ole pulp‧u‧nneet
2. pulp‧pu‧at pulp‧pu‧atte et pulp‧pu‧a ette pulp‧pu‧a 2. olet pulp‧u‧nnut olette pulp‧u‧nneet et ole pulp‧u‧nnut ette ole pulp‧u‧nneet
3. pulp‧pu‧aa pulp‧pu‧avat ei pulp‧pu‧a eivät pulp‧pu‧a 3. on pulp‧u‧nnut ovat pulp‧u‧nneet ei ole pulp‧u‧nnut eivät ole pulp‧u‧nneet
str. bierna pulp‧u‧taan ei pulp‧u‧ta str. bierna on pulp‧u‧ttu ei ole pulp‧u‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. pulp‧pu‧sin pulp‧pu‧simme en pulp‧u‧nnut emme pulp‧u‧nneet 1. olin pulp‧u‧nnut olimme pulp‧u‧nneet en ollut pulp‧u‧nnut emme olleet pulp‧u‧nneet
2. pulp‧pu‧sit pulp‧pu‧sitte et pulp‧u‧nnut ette pulp‧u‧nneet 2. olit pulp‧u‧nnut olitte pulp‧u‧nneet et ollut pulp‧u‧nnut ette olleet pulp‧u‧nneet
3. pulp‧pu‧si pulp‧pu‧sivat ei pulp‧u‧nnut eivät pulp‧u‧nneet 3. oli pulp‧u‧nnut olivat pulp‧u‧nneet ei ollut pulp‧u‧nnut eivät olleet pulp‧u‧nneet
str. bierna pulp‧u‧ttiin ei pulp‧u‧ttu str. bierna oli pulp‧u‧ttu ei ollut pulp‧u‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. pulp‧pu‧aisin pulp‧pu‧aisimme en pulp‧pu‧aisi emme pulp‧pu‧aisi 1. olisin pulp‧u‧nnut olisimme pulp‧u‧nneet en olisi pulp‧u‧nnut emme olisi pulp‧u‧nneet
2. pulp‧pu‧aisit pulp‧pu‧aisitte et pulp‧pu‧aisi ette pulp‧pu‧aisi 2. olisit pulp‧u‧nnut olisitte pulp‧u‧nneet et olisi pulp‧u‧nnut ette olisi pulp‧u‧nneet
3. pulp‧pu‧aisi pulp‧pu‧aisivat ei pulp‧pu‧aisi eivät pulp‧pu‧aisi 3. olisi pulp‧u‧nnut olisivat pulp‧u‧nneet ei olisi pulp‧u‧nnut eivät olisi pulp‧u‧nneet
str. bierna pulp‧u‧ttaisiin ei pulp‧u‧ttaisi str. bierna olisi pulp‧u‧ttu ei olisi pulp‧u‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. pulp‧u‧tkaamme älkäämme pulp‧u‧tko 1. olkaamme pulp‧u‧nneet älkäämme olko pulp‧u‧nneet
2. pulp‧pu‧a pulp‧u‧tkaa älä pulp‧pu‧a älkää pulp‧u‧tko 2. ole pulp‧u‧nnut olkaa pulp‧u‧nneet älä ole pulp‧u‧nnut älkää olko pulp‧u‧nneet
3. pulp‧u‧tkoon pulp‧u‧tkoot älköön pulp‧u‧tko älkööt pulp‧u‧tko 3. olkoon pulp‧u‧nnut olkoot pulp‧u‧nneet älköön olko pulp‧u‧nnut älkööt ole pulp‧u‧nneet
str. bierna pulp‧u‧ttakoon älköön pulp‧u‧ttako str. bierna olkoon pulp‧u‧ttu älköön olko pulp‧u‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. pulp‧u‧nnen pulp‧u‧nnemme en pulp‧u‧nne emme pulp‧u‧nne 1. lienen pulp‧u‧nnut lienemme pulp‧u‧nneet en liene pulp‧u‧nnut emme liene pulp‧u‧nneet
2. pulp‧u‧nnet pulp‧u‧nnette et pulp‧u‧nne ette pulp‧u‧nne 2. lienet pulp‧u‧nnut lienette pulp‧u‧nneet et liene pulp‧u‧nnut ette liene pulp‧u‧nneet
3. pulp‧u‧nnee pulp‧u‧nnevat ei pulp‧u‧nne eivät pulp‧u‧nne 3. lienee pulp‧u‧nnut lienevät pulp‧u‧nneet ei liene pulp‧u‧nnut eivät liene pulp‧u‧nneet
str. bierna pulp‧u‧ttaneen ei pulp‧u‧ttane str. bierna lienee pulp‧u‧ttu ei liene pulp‧u‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I pulp‧u‧ta cz. teraźniejszego pulp‧pu‧ava pulp‧u‧ttava
rozszerzony I pulp‧u‧takseen2 cz. przeszłego pulp‧u‧nnut pulp‧u‧ttu
II inessivus pulp‧u‧tessa1 pulp‧u‧ttaessa sprawcy pulp‧pu‧ama1, 3
instructivus pulp‧u‧ten przeczący pulp‧pu‧amaton
III inessivus pulp‧pu‧amassa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus pulp‧pu‧amasta
illativus pulp‧pu‧amaan
adessivus pulp‧pu‧amalla
abessivus pulp‧pu‧amatta
instructivus pulp‧pu‧aman pulp‧u‧ttaman
IV mianownik pulp‧pu‧aminen
partitivus pulp‧pu‧amista
V pulp‧pu‧amaisillan2

przednie[edytuj]

zakończone na -pytä (p → pp)

Przykład poniżej: bezokolicznik ryöpytä, temat ryöp-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ryöp‧py‧än ryöp‧py‧ämme en ryöp‧py‧ä emme ryöp‧py‧ä 1. olen ryöp‧y‧nnyt olemme ryöp‧y‧nneet en ole ryöp‧y‧nnyt emme ole ryöp‧y‧nneet
2. ryöp‧py‧ät ryöp‧py‧ätte et ryöp‧py‧ä ette ryöp‧py‧ä 2. olet ryöp‧y‧nnyt olette ryöp‧y‧nneet et ole ryöp‧y‧nnyt ette ole ryöp‧y‧nneet
3. ryöp‧py‧ää ryöp‧py‧ävät ei ryöp‧py‧ä eivät ryöp‧py‧ä 3. on ryöp‧y‧nnyt ovat ryöp‧y‧nneet ei ole ryöp‧y‧nnyt eivät ole ryöp‧y‧nneet
str. bierna ryöp‧y‧tään ei ryöp‧y‧tä str. bierna on ryöp‧y‧tty ei ole ryöp‧y‧tty
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ryöp‧py‧sin ryöp‧py‧simme en ryöp‧y‧nnyt emme ryöp‧y‧nneet 1. olin ryöp‧y‧nnyt olimme ryöp‧y‧nneet en ollut ryöp‧y‧nnyt emme olleet ryöp‧y‧nneet
2. ryöp‧py‧sit ryöp‧py‧sitte et ryöp‧y‧nnyt ette ryöp‧y‧nneet 2. olit ryöp‧y‧nnyt olitte ryöp‧y‧nneet et ollut ryöp‧y‧nnyt ette olleet ryöp‧y‧nneet
3. ryöp‧py‧si ryöp‧py‧sivät ei ryöp‧y‧nnyt eivät ryöp‧y‧nneet 3. oli ryöp‧y‧nnyt olivat ryöp‧y‧nneet ei ollut ryöp‧y‧nnyt eivät olleet ryöp‧y‧nneet
str. bierna ryöp‧y‧ttiin ei ryöp‧y‧tty str. bierna oli ryöp‧y‧tty ei ollut ryöp‧y‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ryöp‧py‧äisin ryöp‧py‧äisimme en ryöp‧py‧äisi emme ryöp‧py‧äisi 1. olisin ryöp‧y‧nnyt olisimme ryöp‧y‧nneet en olisi ryöp‧y‧nnyt emme olisi ryöp‧y‧nneet
2. ryöp‧py‧äisit ryöp‧py‧äisitte et ryöp‧py‧äisi ette ryöp‧py‧äisi 2. olisit ryöp‧y‧nnyt olisitte ryöp‧y‧nneet et olisi ryöp‧y‧nnyt ette olisi ryöp‧y‧nneet
3. ryöp‧py‧äisi ryöp‧py‧äisivät ei ryöp‧py‧äisi eivät ryöp‧py‧äisi 3. olisi ryöp‧y‧nnyt olisivat ryöp‧y‧nneet ei olisi ryöp‧y‧nnyt eivät olisi ryöp‧y‧nneet
str. bierna ryöp‧y‧ttäisiin ei ryöp‧y‧ttäisi str. bierna olisi ryöp‧y‧tty ei olisi ryöp‧y‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ryöp‧y‧tkäämme älkäämme ryöp‧y‧tkö 1. olkaamme ryöp‧y‧nneet älkäämme olko ryöp‧y‧nneet
2. ryöp‧py‧ä ryöp‧y‧tkää älä ryöp‧py‧ä älkää ryöp‧y‧tkö 2. ole ryöp‧y‧nnyt olkaa ryöp‧y‧nneet älä ole ryöp‧y‧nnyt älkää olko ryöp‧y‧nneet
3. ryöp‧y‧tköön ryöp‧y‧tkööt älköön ryöp‧y‧tkö älkööt ryöp‧y‧tkö 3. olkoon ryöp‧y‧nnyt olkoot ryöp‧y‧nneet älköön olko ryöp‧y‧nnyt älkööt ole ryöp‧y‧nneet
str. bierna ryöp‧y‧ttäköön älköön ryöp‧y‧ttäkö str. bierna olkoon ryöp‧y‧tty älköön olko ryöp‧y‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ryöp‧y‧nnen ryöp‧y‧nnemme en ryöp‧y‧nne emme ryöp‧y‧nne 1. lienen ryöp‧y‧nnyt lienemme ryöp‧y‧nneet en liene ryöp‧y‧nnyt emme liene ryöp‧y‧nneet
2. ryöp‧y‧nnet ryöp‧y‧nnette et ryöp‧y‧nne ette ryöp‧y‧nne 2. lienet ryöp‧y‧nnyt lienette ryöp‧y‧nneet et liene ryöp‧y‧nnyt ette liene ryöp‧y‧nneet
3. ryöp‧y‧nnee ryöp‧y‧nnevät ei ryöp‧y‧nne eivät ryöp‧y‧nne 3. lienee ryöp‧y‧nnyt lienevät ryöp‧y‧nneet ei liene ryöp‧y‧nnyt eivät liene ryöp‧y‧nneet
str. bierna ryöp‧y‧ttäneen ei ryöp‧y‧ttäne str. bierna lienee ryöp‧y‧tty ei liene ryöp‧y‧tty


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I ryöp‧y‧tä cz. teraźniejszego ryöp‧py‧ävä ryöp‧y‧ttävä
rozszerzony I ryöp‧y‧täkseen2 cz. przeszłego ryöp‧y‧nnyt ryöp‧y‧tty
II inessivus ryöp‧y‧tessä1 ryöp‧y‧ttäessä sprawcy ryöp‧py‧ämä1, 3
instructivus ryöp‧y‧ten przeczący ryöp‧py‧ämätön
III inessivus ryöp‧py‧ämässä 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus ryöp‧py‧ämästä
illativus ryöp‧py‧ämään
adessivus ryöp‧py‧ämällä
abessivus ryöp‧py‧ämättä
instructivus ryöp‧py‧ämän ryöp‧y‧ttämän
IV mianownik ryöp‧py‧äminen
partitivus ryöp‧py‧ämistä
V ryöp‧py‧ämäisillän2

E[edytuj]

zakończone na -vuta (v → p)

Przykład poniżej: bezokolicznik kavuta, temat ka-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ka‧pu‧an ka‧pu‧amme en ka‧pu‧a emme ka‧pu‧a 1. olen ka‧vu‧nnut olemme ka‧vu‧nneet en ole ka‧vu‧nnut emme ole ka‧vu‧nneet
2. ka‧pu‧at ka‧pu‧atte et ka‧pu‧a ette ka‧pu‧a 2. olet ka‧vu‧nnut olette ka‧vu‧nneet et ole ka‧vu‧nnut ette ole ka‧vu‧nneet
3. ka‧pu‧aa ka‧pu‧avat ei ka‧pu‧a eivät ka‧pu‧a 3. on ka‧vu‧nnut ovat ka‧vu‧nneet ei ole ka‧vu‧nnut eivät ole ka‧vu‧nneet
str. bierna ka‧vu‧taan ei ka‧vu‧ta str. bierna on ka‧vu‧ttu ei ole ka‧vu‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ka‧pu‧sin ka‧pu‧simme en ka‧vu‧nnut emme ka‧vu‧nneet 1. olin ka‧vu‧nnut olimme ka‧vu‧nneet en ollut ka‧vu‧nnut emme olleet ka‧vu‧nneet
2. ka‧pu‧sit ka‧pu‧sitte et ka‧vu‧nnut ette ka‧vu‧nneet 2. olit ka‧vu‧nnut olitte ka‧vu‧nneet et ollut ka‧vu‧nnut ette olleet ka‧vu‧nneet
3. ka‧pu‧si ka‧pu‧sivat ei ka‧vu‧nnut eivät ka‧vu‧nneet 3. oli ka‧vu‧nnut olivat ka‧vu‧nneet ei ollut ka‧vu‧nnut eivät olleet ka‧vu‧nneet
str. bierna ka‧vu‧ttiin ei ka‧vu‧ttu str. bierna oli ka‧vu‧ttu ei ollut ka‧vu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ka‧pu‧aisin ka‧pu‧aisimme en ka‧pu‧aisi emme ka‧pu‧aisi 1. olisin ka‧vu‧nnut olisimme ka‧vu‧nneet en olisi ka‧vu‧nnut emme olisi ka‧vu‧nneet
2. ka‧pu‧aisit ka‧pu‧aisitte et ka‧pu‧aisi ette ka‧pu‧aisi 2. olisit ka‧vu‧nnut olisitte ka‧vu‧nneet et olisi ka‧vu‧nnut ette olisi ka‧vu‧nneet
3. ka‧pu‧aisi ka‧pu‧aisivat ei ka‧pu‧aisi eivät ka‧pu‧aisi 3. olisi ka‧vu‧nnut olisivat ka‧vu‧nneet ei olisi ka‧vu‧nnut eivät olisi ka‧vu‧nneet
str. bierna ka‧vu‧ttaisiin ei ka‧vu‧ttaisi str. bierna olisi ka‧vu‧ttu ei olisi ka‧vu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ka‧vu‧tkaamme älkäämme ka‧vu‧tko 1. olkaamme ka‧vu‧nneet älkäämme olko ka‧vu‧nneet
2. ka‧pu‧a ka‧vu‧tkaa älä ka‧pu‧a älkää ka‧vu‧tko 2. ole ka‧vu‧nnut olkaa ka‧vu‧nneet älä ole ka‧vu‧nnut älkää olko ka‧vu‧nneet
3. ka‧vu‧tkoon ka‧vu‧tkoot älköön ka‧vu‧tko älkööt ka‧vu‧tko 3. olkoon ka‧vu‧nnut olkoot ka‧vu‧nneet älköön olko ka‧vu‧nnut älkööt ole ka‧vu‧nneet
str. bierna ka‧vu‧ttakoon älköön ka‧vu‧ttako str. bierna olkoon ka‧vu‧ttu älköön olko ka‧vu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. ka‧vu‧nnen ka‧vu‧nnemme en ka‧vu‧nne emme ka‧vu‧nne 1. lienen ka‧vu‧nnut lienemme ka‧vu‧nneet en liene ka‧vu‧nnut emme liene ka‧vu‧nneet
2. ka‧vu‧nnet ka‧vu‧nnette et ka‧vu‧nne ette ka‧vu‧nne 2. lienet ka‧vu‧nnut lienette ka‧vu‧nneet et liene ka‧vu‧nnut ette liene ka‧vu‧nneet
3. ka‧vu‧nnee ka‧vu‧nnevat ei ka‧vu‧nne eivät ka‧vu‧nne 3. lienee ka‧vu‧nnut lienevät ka‧vu‧nneet ei liene ka‧vu‧nnut eivät liene ka‧vu‧nneet
str. bierna ka‧vu‧ttaneen ei ka‧vu‧ttane str. bierna lienee ka‧vu‧ttu ei liene ka‧vu‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I ka‧vu‧ta cz. teraźniejszego ka‧pu‧ava ka‧vu‧ttava
rozszerzony I ka‧vu‧takseen2 cz. przeszłego ka‧vu‧nnut ka‧vu‧ttu
II inessivus ka‧vu‧tessa1 ka‧vu‧ttaessa sprawcy ka‧pu‧ama1, 3
instructivus ka‧vu‧ten przeczący ka‧pu‧amaton
III inessivus ka‧pu‧amassa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus ka‧pu‧amasta
illativus ka‧pu‧amaan
adessivus ka‧pu‧amalla
abessivus ka‧pu‧amatta
instructivus ka‧pu‧aman ka‧vu‧ttaman
IV mianownik ka‧pu‧aminen
partitivus ka‧pu‧amista
V ka‧pu‧amaisillan2

H[edytuj]

zakończone na -mmuta (mm → mp)

Przykład poniżej: bezokolicznik kummuta, temat kum-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kum‧pu‧an kum‧pu‧amme en kum‧pu‧a emme kum‧pu‧a 1. olen kum‧mu‧nnut olemme kum‧mu‧nneet en ole kum‧mu‧nnut emme ole kum‧mu‧nneet
2. kum‧pu‧at kum‧pu‧atte et kum‧pu‧a ette kum‧pu‧a 2. olet kum‧mu‧nnut olette kum‧mu‧nneet et ole kum‧mu‧nnut ette ole kum‧mu‧nneet
3. kum‧pu‧aa kum‧pu‧avat ei kum‧pu‧a eivät kum‧pu‧a 3. on kum‧mu‧nnut ovat kum‧mu‧nneet ei ole kum‧mu‧nnut eivät ole kum‧mu‧nneet
str. bierna kum‧mu‧taan ei kum‧mu‧ta str. bierna on kum‧mu‧ttu ei ole kum‧mu‧ttu
imperfekt czas zaprzeszły
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kum‧pu‧sin kum‧pu‧simme en kum‧mu‧nnut emme kum‧mu‧nneet 1. olin kum‧mu‧nnut olimme kum‧mu‧nneet en ollut kum‧mu‧nnut emme olleet kum‧mu‧nneet
2. kum‧pu‧sit kum‧pu‧sitte et kum‧mu‧nnut ette kum‧mu‧nneet 2. olit kum‧mu‧nnut olitte kum‧mu‧nneet et ollut kum‧mu‧nnut ette olleet kum‧mu‧nneet
3. kum‧pu‧si kum‧pu‧sivat ei kum‧mu‧nnut eivät kum‧mu‧nneet 3. oli kum‧mu‧nnut olivat kum‧mu‧nneet ei ollut kum‧mu‧nnut eivät olleet kum‧mu‧nneet
str. bierna kum‧mu‧ttiin ei kum‧mu‧ttu str. bierna oli kum‧mu‧ttu ei ollut kum‧mu‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kum‧pu‧aisin kum‧pu‧aisimme en kum‧pu‧aisi emme kum‧pu‧aisi 1. olisin kum‧mu‧nnut olisimme kum‧mu‧nneet en olisi kum‧mu‧nnut emme olisi kum‧mu‧nneet
2. kum‧pu‧aisit kum‧pu‧aisitte et kum‧pu‧aisi ette kum‧pu‧aisi 2. olisit kum‧mu‧nnut olisitte kum‧mu‧nneet et olisi kum‧mu‧nnut ette olisi kum‧mu‧nneet
3. kum‧pu‧aisi kum‧pu‧aisivat ei kum‧pu‧aisi eivät kum‧pu‧aisi 3. olisi kum‧mu‧nnut olisivat kum‧mu‧nneet ei olisi kum‧mu‧nnut eivät olisi kum‧mu‧nneet
str. bierna kum‧mu‧ttaisiin ei kum‧mu‧ttaisi str. bierna olisi kum‧mu‧ttu ei olisi kum‧mu‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kum‧mu‧tkaamme älkäämme kum‧mu‧tko 1. olkaamme kum‧mu‧nneet älkäämme olko kum‧mu‧nneet
2. kum‧pu‧a kum‧mu‧tkaa älä kum‧pu‧a älkää kum‧mu‧tko 2. ole kum‧mu‧nnut olkaa kum‧mu‧nneet älä ole kum‧mu‧nnut älkää olko kum‧mu‧nneet
3. kum‧mu‧tkoon kum‧mu‧tkoot älköön kum‧mu‧tko älkööt kum‧mu‧tko 3. olkoon kum‧mu‧nnut olkoot kum‧mu‧nneet älköön olko kum‧mu‧nnut älkööt ole kum‧mu‧nneet
str. bierna kum‧mu‧ttakoon älköön kum‧mu‧ttako str. bierna olkoon kum‧mu‧ttu älköön olko kum‧mu‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy perfekt
twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie
osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm
1. kum‧mu‧nnen kum‧mu‧nnemme en kum‧mu‧nne emme kum‧mu‧nne 1. lienen kum‧mu‧nnut lienemme kum‧mu‧nneet en liene kum‧mu‧nnut emme liene kum‧mu‧nneet
2. kum‧mu‧nnet kum‧mu‧nnette et kum‧mu‧nne ette kum‧mu‧nne 2. lienet kum‧mu‧nnut lienette kum‧mu‧nneet et liene kum‧mu‧nnut ette liene kum‧mu‧nneet
3. kum‧mu‧nnee kum‧mu‧nnevat ei kum‧mu‧nne eivät kum‧mu‧nne 3. lienee kum‧mu‧nnut lienevät kum‧mu‧nneet ei liene kum‧mu‧nnut eivät liene kum‧mu‧nneet
str. bierna kum‧mu‧ttaneen ei kum‧mu‧ttane str. bierna lienee kum‧mu‧ttu ei liene kum‧mu‧ttu


Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy
str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna
I kum‧mu‧ta cz. teraźniejszego kum‧pu‧ava kum‧mu‧ttava
rozszerzony I kum‧mu‧takseen2 cz. przeszłego kum‧mu‧nnut kum‧mu‧ttu
II inessivus kum‧mu‧tessa1 kum‧mu‧ttaessa sprawcy kum‧pu‧ama1, 3
instructivus kum‧mu‧ten przeczący kum‧pu‧amaton
III inessivus kum‧pu‧amassa 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym.

2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej.
3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.

elativus kum‧pu‧amasta
illativus kum‧pu‧amaan
adessivus kum‧pu‧amalla
abessivus kum‧pu‧amatta
instructivus kum‧pu‧aman kum‧mu‧ttaman
IV mianownik kum‧pu‧aminen
partitivus kum‧pu‧amista
V kum‧pu‧amaisillan2