Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/24c

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/24

F[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -data (d → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik kohdata, temat koh-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	koh‧ta‧an	koh‧ta‧amme	en koh‧ta‧a	emme koh‧ta‧a	1.	olen koh‧da‧nnut	olemme koh‧da‧nneet	en ole koh‧da‧nnut	emme ole koh‧da‧nneet
2.	koh‧ta‧at	koh‧ta‧atte	et koh‧ta‧a	ette koh‧ta‧a	2.	olet koh‧da‧nnut	olette koh‧da‧nneet	et ole koh‧da‧nnut	ette ole koh‧da‧nneet
3.	koh‧ta‧a	koh‧ta‧avat	ei koh‧ta‧a	eivät koh‧ta‧a	3.	on koh‧da‧nnut	ovat koh‧da‧nneet	ei ole koh‧da‧nnut	eivät ole koh‧da‧nneet
str. bierna	koh‧da‧taan		ei koh‧da‧ta		str. bierna	on koh‧da‧ttu		ei ole koh‧da‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	koh‧ta‧sin	koh‧ta‧simme	en koh‧da‧nnut	emme koh‧da‧nneet	1.	olin koh‧da‧nnut	olimme koh‧da‧nneet	en ollut koh‧da‧nnut	emme olleet koh‧da‧nneet
2.	koh‧ta‧sit	koh‧ta‧sitte	et koh‧da‧nnut	ette koh‧da‧nneet	2.	olit koh‧da‧nnut	olitte koh‧da‧nneet	et ollut koh‧da‧nnut	ette olleet koh‧da‧nneet
3.	koh‧ta‧si	koh‧ta‧sivat	ei koh‧da‧nnut	eivät koh‧da‧nneet	3.	oli koh‧da‧nnut	olivat koh‧da‧nneet	ei ollut koh‧da‧nnut	eivät olleet koh‧da‧nneet
str. bierna	koh‧da‧ttiin		ei koh‧da‧ttu		str. bierna	oli koh‧da‧ttu		ei ollut koh‧da‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	koh‧ta‧isin	koh‧ta‧isimme	en koh‧ta‧isi	emme koh‧ta‧isi	1.	olisin koh‧da‧nnut	olisimme koh‧da‧nneet	en olisi koh‧da‧nnut	emme olisi koh‧da‧nneet
2.	koh‧ta‧isit	koh‧ta‧isitte	et koh‧ta‧isi	ette koh‧ta‧isi	2.	olisit koh‧da‧nnut	olisitte koh‧da‧nneet	et olisi koh‧da‧nnut	ette olisi koh‧da‧nneet
3.	koh‧ta‧isi	koh‧ta‧isivat	ei koh‧ta‧isi	eivät koh‧ta‧isi	3.	olisi koh‧da‧nnut	olisivat koh‧da‧nneet	ei olisi koh‧da‧nnut	eivät olisi koh‧da‧nneet
str. bierna	koh‧da‧ttaisiin		ei koh‧da‧ttaisi		str. bierna	olisi koh‧da‧ttu		ei olisi koh‧da‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	koh‧da‧tkaamme	–	älkäämme koh‧da‧tko	1.	–	olkaamme koh‧da‧nneet	–	älkäämme olko koh‧da‧nneet
2.	koh‧ta‧a	koh‧da‧tkaa	älä koh‧ta‧a	älkää koh‧da‧tko	2.	ole koh‧da‧nnut	olkaa koh‧da‧nneet	älä ole koh‧da‧nnut	älkää olko koh‧da‧nneet
3.	koh‧da‧tkoon	koh‧da‧tkoot	älköön koh‧da‧tko	älkööt koh‧da‧tko	3.	olkoon koh‧da‧nnut	olkoot koh‧da‧nneet	älköön olko koh‧da‧nnut	älkööt ole koh‧da‧nneet
str. bierna	koh‧da‧ttakoon		älköön koh‧da‧ttako		str. bierna	olkoon koh‧da‧ttu		älköön olko koh‧da‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	koh‧da‧nnen	koh‧da‧nnemme	en koh‧da‧nne	emme koh‧da‧nne	1.	lienen koh‧da‧nnut	lienemme koh‧da‧nneet	en liene koh‧da‧nnut	emme liene koh‧da‧nneet
2.	koh‧da‧nnet	koh‧da‧nnette	et koh‧da‧nne	ette koh‧da‧nne	2.	lienet koh‧da‧nnut	lienette koh‧da‧nneet	et liene koh‧da‧nnut	ette liene koh‧da‧nneet
3.	koh‧da‧nnee	koh‧da‧nnevat	ei koh‧da‧nne	eivät koh‧da‧nne	3.	lienee koh‧da‧nnut	lienevät koh‧da‧nneet	ei liene koh‧da‧nnut	eivät liene koh‧da‧nneet
str. bierna	koh‧da‧ttaneen		ei koh‧da‧ttane		str. bierna	lienee koh‧da‧ttu		ei liene koh‧da‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		koh‧da‧ta		cz. teraźniejszego	koh‧ta‧ava	koh‧da‧ttava
rozszerzony I		koh‧da‧takseen²		cz. przeszłego	koh‧da‧nnut	koh‧da‧ttu
II	inessivus	koh‧da‧tessa¹	koh‧da‧ttaessa	sprawcy	koh‧ta‧ama^1, 3
II	instructivus	koh‧da‧ten	–	przeczący	koh‧ta‧amaton
III	inessivus	koh‧ta‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	koh‧ta‧amasta	–
	illativus	koh‧ta‧amaan	–
	adessivus	koh‧ta‧amalla	–
	abessivus	koh‧ta‧amatta	–
	instructivus	koh‧ta‧aman	koh‧da‧ttaman
IV	mianownik	koh‧ta‧aminen
IV	partitivus	koh‧ta‧amista
V		koh‧ta‧amaisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -dätä (d → t)

Przykład poniżej: bezokolicznik tähdätä, temat täh-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	täh‧tä‧än	täh‧tä‧ämme	en täh‧tä‧ä	emme täh‧tä‧ä	1.	olen täh‧dä‧nnyt	olemme täh‧dä‧nneet	en ole täh‧dä‧nnyt	emme ole täh‧dä‧nneet
2.	täh‧tä‧ät	täh‧tä‧ätte	et täh‧tä‧ä	ette täh‧tä‧ä	2.	olet täh‧dä‧nnyt	olette täh‧dä‧nneet	et ole täh‧dä‧nnyt	ette ole täh‧dä‧nneet
3.	täh‧tä‧ä	täh‧tä‧ävät	ei täh‧tä‧ä	eivät täh‧tä‧ä	3.	on täh‧dä‧nnyt	ovat täh‧dä‧nneet	ei ole täh‧dä‧nnyt	eivät ole täh‧dä‧nneet
str. bierna	täh‧dä‧tään		ei täh‧dä‧tä		str. bierna	on täh‧dä‧tty		ei ole täh‧dä‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	täh‧tä‧sin	täh‧tä‧simme	en täh‧dä‧nnyt	emme täh‧dä‧nneet	1.	olin täh‧dä‧nnyt	olimme täh‧dä‧nneet	en ollut täh‧dä‧nnyt	emme olleet täh‧dä‧nneet
2.	täh‧tä‧sit	täh‧tä‧sitte	et täh‧dä‧nnyt	ette täh‧dä‧nneet	2.	olit täh‧dä‧nnyt	olitte täh‧dä‧nneet	et ollut täh‧dä‧nnyt	ette olleet täh‧dä‧nneet
3.	täh‧tä‧si	täh‧tä‧sivät	ei täh‧dä‧nnyt	eivät täh‧dä‧nneet	3.	oli täh‧dä‧nnyt	olivat täh‧dä‧nneet	ei ollut täh‧dä‧nnyt	eivät olleet täh‧dä‧nneet
str. bierna	täh‧dä‧ttiin		ei täh‧dä‧tty		str. bierna	oli täh‧dä‧tty		ei ollut täh‧dä‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	täh‧tä‧isin	täh‧tä‧isimme	en täh‧tä‧isi	emme täh‧tä‧isi	1.	olisin täh‧dä‧nnyt	olisimme täh‧dä‧nneet	en olisi täh‧dä‧nnyt	emme olisi täh‧dä‧nneet
2.	täh‧tä‧isit	täh‧tä‧isitte	et täh‧tä‧isi	ette täh‧tä‧isi	2.	olisit täh‧dä‧nnyt	olisitte täh‧dä‧nneet	et olisi täh‧dä‧nnyt	ette olisi täh‧dä‧nneet
3.	täh‧tä‧isi	täh‧tä‧isivät	ei täh‧tä‧isi	eivät täh‧tä‧isi	3.	olisi täh‧dä‧nnyt	olisivat täh‧dä‧nneet	ei olisi täh‧dä‧nnyt	eivät olisi täh‧dä‧nneet
str. bierna	täh‧dä‧ttäisiin		ei täh‧dä‧ttäisi		str. bierna	olisi täh‧dä‧tty		ei olisi täh‧dä‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	täh‧dä‧tkäämme	–	älkäämme täh‧dä‧tkö	1.	–	olkaamme täh‧dä‧nneet	–	älkäämme olko täh‧dä‧nneet
2.	täh‧tä‧ä	täh‧dä‧tkää	älä täh‧tä‧ä	älkää täh‧dä‧tkö	2.	ole täh‧dä‧nnyt	olkaa täh‧dä‧nneet	älä ole täh‧dä‧nnyt	älkää olko täh‧dä‧nneet
3.	täh‧dä‧tköön	täh‧dä‧tkööt	älköön täh‧dä‧tkö	älkööt täh‧dä‧tkö	3.	olkoon täh‧dä‧nnyt	olkoot täh‧dä‧nneet	älköön olko täh‧dä‧nnyt	älkööt ole täh‧dä‧nneet
str. bierna	täh‧dä‧ttäköön		älköön täh‧dä‧ttäkö		str. bierna	olkoon täh‧dä‧tty		älköön olko täh‧dä‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	täh‧dä‧nnen	täh‧dä‧nnemme	en täh‧dä‧nne	emme täh‧dä‧nne	1.	lienen täh‧dä‧nnyt	lienemme täh‧dä‧nneet	en liene täh‧dä‧nnyt	emme liene täh‧dä‧nneet
2.	täh‧dä‧nnet	täh‧dä‧nnette	et täh‧dä‧nne	ette täh‧dä‧nne	2.	lienet täh‧dä‧nnyt	lienette täh‧dä‧nneet	et liene täh‧dä‧nnyt	ette liene täh‧dä‧nneet
3.	täh‧dä‧nnee	täh‧dä‧nnevät	ei täh‧dä‧nne	eivät täh‧dä‧nne	3.	lienee täh‧dä‧nnyt	lienevät täh‧dä‧nneet	ei liene täh‧dä‧nnyt	eivät liene täh‧dä‧nneet
str. bierna	täh‧dä‧ttäneen		ei täh‧dä‧ttäne		str. bierna	lienee täh‧dä‧tty		ei liene täh‧dä‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		täh‧dä‧tä		cz. teraźniejszego	täh‧tä‧ävä	täh‧dä‧ttävä
rozszerzony I		täh‧dä‧täkseen²		cz. przeszłego	täh‧dä‧nnyt	täh‧dä‧tty
II	inessivus	täh‧dä‧tessä¹	täh‧dä‧ttäessä	sprawcy	täh‧tä‧ämä^1, 3
II	instructivus	täh‧dä‧ten	–	przeczący	täh‧tä‧ämätön
III	inessivus	täh‧tä‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	täh‧tä‧ämästä	–
	illativus	täh‧tä‧ämään	–
	adessivus	täh‧tä‧ämällä	–
	abessivus	täh‧tä‧ämättä	–
	instructivus	täh‧tä‧ämän	täh‧dä‧ttämän
IV	mianownik	täh‧tä‧äminen
IV	partitivus	täh‧tä‧ämistä
V		täh‧tä‧ämäisillän²

G[edytuj]

zakończone na -ngata (ng → nk) [ŋː → ŋk]

Przykład poniżej: bezokolicznik hangata, temat han-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	han‧ka‧an	han‧ka‧amme	en han‧ka‧a	emme han‧ka‧a	1.	olen han‧ga‧nnut	olemme han‧ga‧nneet	en ole han‧ga‧nnut	emme ole han‧ga‧nneet
2.	han‧ka‧at	han‧ka‧atte	et han‧ka‧a	ette han‧ka‧a	2.	olet han‧ga‧nnut	olette han‧ga‧nneet	et ole han‧ga‧nnut	ette ole han‧ga‧nneet
3.	han‧ka‧a	han‧ka‧avat	ei han‧ka‧a	eivät han‧ka‧a	3.	on han‧ga‧nnut	ovat han‧ga‧nneet	ei ole han‧ga‧nnut	eivät ole han‧ga‧nneet
str. bierna	han‧ga‧taan		ei han‧ga‧ta		str. bierna	on han‧ga‧ttu		ei ole han‧ga‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	han‧ka‧sin	han‧ka‧simme	en han‧ga‧nnut	emme han‧ga‧nneet	1.	olin han‧ga‧nnut	olimme han‧ga‧nneet	en ollut han‧ga‧nnut	emme olleet han‧ga‧nneet
2.	han‧ka‧sit	han‧ka‧sitte	et han‧ga‧nnut	ette han‧ga‧nneet	2.	olit han‧ga‧nnut	olitte han‧ga‧nneet	et ollut han‧ga‧nnut	ette olleet han‧ga‧nneet
3.	han‧ka‧si	han‧ka‧sivat	ei han‧ga‧nnut	eivät han‧ga‧nneet	3.	oli han‧ga‧nnut	olivat han‧ga‧nneet	ei ollut han‧ga‧nnut	eivät olleet han‧ga‧nneet
str. bierna	han‧ga‧ttiin		ei han‧ga‧ttu		str. bierna	oli han‧ga‧ttu		ei ollut han‧ga‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	han‧ka‧isin	han‧ka‧isimme	en han‧ka‧isi	emme han‧ka‧isi	1.	olisin han‧ga‧nnut	olisimme han‧ga‧nneet	en olisi han‧ga‧nnut	emme olisi han‧ga‧nneet
2.	han‧ka‧isit	han‧ka‧isitte	et han‧ka‧isi	ette han‧ka‧isi	2.	olisit han‧ga‧nnut	olisitte han‧ga‧nneet	et olisi han‧ga‧nnut	ette olisi han‧ga‧nneet
3.	han‧ka‧isi	han‧ka‧isivat	ei han‧ka‧isi	eivät han‧ka‧isi	3.	olisi han‧ga‧nnut	olisivat han‧ga‧nneet	ei olisi han‧ga‧nnut	eivät olisi han‧ga‧nneet
str. bierna	han‧ga‧ttaisiin		ei han‧ga‧ttaisi		str. bierna	olisi han‧ga‧ttu		ei olisi han‧ga‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	han‧ga‧tkaamme	–	älkäämme han‧ga‧tko	1.	–	olkaamme han‧ga‧nneet	–	älkäämme olko han‧ga‧nneet
2.	han‧ka‧a	han‧ga‧tkaa	älä han‧ka‧a	älkää han‧ga‧tko	2.	ole han‧ga‧nnut	olkaa han‧ga‧nneet	älä ole han‧ga‧nnut	älkää olko han‧ga‧nneet
3.	han‧ga‧tkoon	han‧ga‧tkoot	älköön han‧ga‧tko	älkööt han‧ga‧tko	3.	olkoon han‧ga‧nnut	olkoot han‧ga‧nneet	älköön olko han‧ga‧nnut	älkööt ole han‧ga‧nneet
str. bierna	han‧ga‧ttakoon		älköön han‧ga‧ttako		str. bierna	olkoon han‧ga‧ttu		älköön olko han‧ga‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	han‧ga‧nnen	han‧ga‧nnemme	en han‧ga‧nne	emme han‧ga‧nne	1.	lienen han‧ga‧nnut	lienemme han‧ga‧nneet	en liene han‧ga‧nnut	emme liene han‧ga‧nneet
2.	han‧ga‧nnet	han‧ga‧nnette	et han‧ga‧nne	ette han‧ga‧nne	2.	lienet han‧ga‧nnut	lienette han‧ga‧nneet	et liene han‧ga‧nnut	ette liene han‧ga‧nneet
3.	han‧ga‧nnee	han‧ga‧nnevat	ei han‧ga‧nne	eivät han‧ga‧nne	3.	lienee han‧ga‧nnut	lienevät han‧ga‧nneet	ei liene han‧ga‧nnut	eivät liene han‧ga‧nneet
str. bierna	han‧ga‧ttaneen		ei han‧ga‧ttane		str. bierna	lienee han‧ga‧ttu		ei liene han‧ga‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		han‧ga‧ta		cz. teraźniejszego	han‧ka‧ava	han‧ga‧ttava
rozszerzony I		han‧ga‧takseen²		cz. przeszłego	han‧ga‧nnut	han‧ga‧ttu
II	inessivus	han‧ga‧tessa¹	han‧ga‧ttaessa	sprawcy	han‧ka‧ama^1, 3
II	instructivus	han‧ga‧ten	–	przeczący	han‧ka‧amaton
III	inessivus	han‧ka‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	han‧ka‧amasta	–
	illativus	han‧ka‧amaan	–
	adessivus	han‧ka‧amalla	–
	abessivus	han‧ka‧amatta	–
	instructivus	han‧ka‧aman	han‧ga‧ttaman
IV	mianownik	han‧ka‧aminen
IV	partitivus	han‧ka‧amista
V		han‧ka‧amaisillan²

H[edytuj]

zakończone na -mmata (mm → mp)

Przykład poniżej: bezokolicznik kammata, temat kam-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kam‧pa‧an	kam‧pa‧amme	en kam‧pa‧a	emme kam‧pa‧a	1.	olen kam‧ma‧nnut	olemme kam‧ma‧nneet	en ole kam‧ma‧nnut	emme ole kam‧ma‧nneet
2.	kam‧pa‧at	kam‧pa‧atte	et kam‧pa‧a	ette kam‧pa‧a	2.	olet kam‧ma‧nnut	olette kam‧ma‧nneet	et ole kam‧ma‧nnut	ette ole kam‧ma‧nneet
3.	kam‧pa‧a	kam‧pa‧avat	ei kam‧pa‧a	eivät kam‧pa‧a	3.	on kam‧ma‧nnut	ovat kam‧ma‧nneet	ei ole kam‧ma‧nnut	eivät ole kam‧ma‧nneet
str. bierna	kam‧ma‧taan		ei kam‧ma‧ta		str. bierna	on kam‧ma‧ttu		ei ole kam‧ma‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kam‧pa‧sin	kam‧pa‧simme	en kam‧ma‧nnut	emme kam‧ma‧nneet	1.	olin kam‧ma‧nnut	olimme kam‧ma‧nneet	en ollut kam‧ma‧nnut	emme olleet kam‧ma‧nneet
2.	kam‧pa‧sit	kam‧pa‧sitte	et kam‧ma‧nnut	ette kam‧ma‧nneet	2.	olit kam‧ma‧nnut	olitte kam‧ma‧nneet	et ollut kam‧ma‧nnut	ette olleet kam‧ma‧nneet
3.	kam‧pa‧si	kam‧pa‧sivat	ei kam‧ma‧nnut	eivät kam‧ma‧nneet	3.	oli kam‧ma‧nnut	olivat kam‧ma‧nneet	ei ollut kam‧ma‧nnut	eivät olleet kam‧ma‧nneet
str. bierna	kam‧ma‧ttiin		ei kam‧ma‧ttu		str. bierna	oli kam‧ma‧ttu		ei ollut kam‧ma‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kam‧pa‧isin	kam‧pa‧isimme	en kam‧pa‧isi	emme kam‧pa‧isi	1.	olisin kam‧ma‧nnut	olisimme kam‧ma‧nneet	en olisi kam‧ma‧nnut	emme olisi kam‧ma‧nneet
2.	kam‧pa‧isit	kam‧pa‧isitte	et kam‧pa‧isi	ette kam‧pa‧isi	2.	olisit kam‧ma‧nnut	olisitte kam‧ma‧nneet	et olisi kam‧ma‧nnut	ette olisi kam‧ma‧nneet
3.	kam‧pa‧isi	kam‧pa‧isivat	ei kam‧pa‧isi	eivät kam‧pa‧isi	3.	olisi kam‧ma‧nnut	olisivat kam‧ma‧nneet	ei olisi kam‧ma‧nnut	eivät olisi kam‧ma‧nneet
str. bierna	kam‧ma‧ttaisiin		ei kam‧ma‧ttaisi		str. bierna	olisi kam‧ma‧ttu		ei olisi kam‧ma‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kam‧ma‧tkaamme	–	älkäämme kam‧ma‧tko	1.	–	olkaamme kam‧ma‧nneet	–	älkäämme olko kam‧ma‧nneet
2.	kam‧pa‧a	kam‧ma‧tkaa	älä kam‧pa‧a	älkää kam‧ma‧tko	2.	ole kam‧ma‧nnut	olkaa kam‧ma‧nneet	älä ole kam‧ma‧nnut	älkää olko kam‧ma‧nneet
3.	kam‧ma‧tkoon	kam‧ma‧tkoot	älköön kam‧ma‧tko	älkööt kam‧ma‧tko	3.	olkoon kam‧ma‧nnut	olkoot kam‧ma‧nneet	älköön olko kam‧ma‧nnut	älkööt ole kam‧ma‧nneet
str. bierna	kam‧ma‧ttakoon		älköön kam‧ma‧ttako		str. bierna	olkoon kam‧ma‧ttu		älköön olko kam‧ma‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kam‧ma‧nnen	kam‧ma‧nnemme	en kam‧ma‧nne	emme kam‧ma‧nne	1.	lienen kam‧ma‧nnut	lienemme kam‧ma‧nneet	en liene kam‧ma‧nnut	emme liene kam‧ma‧nneet
2.	kam‧ma‧nnet	kam‧ma‧nnette	et kam‧ma‧nne	ette kam‧ma‧nne	2.	lienet kam‧ma‧nnut	lienette kam‧ma‧nneet	et liene kam‧ma‧nnut	ette liene kam‧ma‧nneet
3.	kam‧ma‧nnee	kam‧ma‧nnevat	ei kam‧ma‧nne	eivät kam‧ma‧nne	3.	lienee kam‧ma‧nnut	lienevät kam‧ma‧nneet	ei liene kam‧ma‧nnut	eivät liene kam‧ma‧nneet
str. bierna	kam‧ma‧ttaneen		ei kam‧ma‧ttane		str. bierna	lienee kam‧ma‧ttu		ei liene kam‧ma‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kam‧ma‧ta		cz. teraźniejszego	kam‧pa‧ava	kam‧ma‧ttava
rozszerzony I		kam‧ma‧takseen²		cz. przeszłego	kam‧ma‧nnut	kam‧ma‧ttu
II	inessivus	kam‧ma‧tessa¹	kam‧ma‧ttaessa	sprawcy	kam‧pa‧ama^1, 3
II	instructivus	kam‧ma‧ten	–	przeczący	kam‧pa‧amaton
III	inessivus	kam‧pa‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kam‧pa‧amasta	–
	illativus	kam‧pa‧amaan	–
	adessivus	kam‧pa‧amalla	–
	abessivus	kam‧pa‧amatta	–
	instructivus	kam‧pa‧aman	kam‧ma‧ttaman
IV	mianownik	kam‧pa‧aminen
IV	partitivus	kam‧pa‧amista
V		kam‧pa‧amaisillan²

I[edytuj]

zakończone na -llata (ll → lt)

Przykład poniżej: bezokolicznik vallata, temat val-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧ta‧an	val‧ta‧amme	en val‧ta‧a	emme val‧ta‧a	1.	olen val‧la‧nnut	olemme val‧la‧nneet	en ole val‧la‧nnut	emme ole val‧la‧nneet
2.	val‧ta‧at	val‧ta‧atte	et val‧ta‧a	ette val‧ta‧a	2.	olet val‧la‧nnut	olette val‧la‧nneet	et ole val‧la‧nnut	ette ole val‧la‧nneet
3.	val‧ta‧a	val‧ta‧avat	ei val‧ta‧a	eivät val‧ta‧a	3.	on val‧la‧nnut	ovat val‧la‧nneet	ei ole val‧la‧nnut	eivät ole val‧la‧nneet
str. bierna	val‧la‧taan		ei val‧la‧ta		str. bierna	on val‧la‧ttu		ei ole val‧la‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧ta‧sin	val‧ta‧simme	en val‧la‧nnut	emme val‧la‧nneet	1.	olin val‧la‧nnut	olimme val‧la‧nneet	en ollut val‧la‧nnut	emme olleet val‧la‧nneet
2.	val‧ta‧sit	val‧ta‧sitte	et val‧la‧nnut	ette val‧la‧nneet	2.	olit val‧la‧nnut	olitte val‧la‧nneet	et ollut val‧la‧nnut	ette olleet val‧la‧nneet
3.	val‧ta‧si	val‧ta‧sivat	ei val‧la‧nnut	eivät val‧la‧nneet	3.	oli val‧la‧nnut	olivat val‧la‧nneet	ei ollut val‧la‧nnut	eivät olleet val‧la‧nneet
str. bierna	val‧la‧ttiin		ei val‧la‧ttu		str. bierna	oli val‧la‧ttu		ei ollut val‧la‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧ta‧isin	val‧ta‧isimme	en val‧ta‧isi	emme val‧ta‧isi	1.	olisin val‧la‧nnut	olisimme val‧la‧nneet	en olisi val‧la‧nnut	emme olisi val‧la‧nneet
2.	val‧ta‧isit	val‧ta‧isitte	et val‧ta‧isi	ette val‧ta‧isi	2.	olisit val‧la‧nnut	olisitte val‧la‧nneet	et olisi val‧la‧nnut	ette olisi val‧la‧nneet
3.	val‧ta‧isi	val‧ta‧isivat	ei val‧ta‧isi	eivät val‧ta‧isi	3.	olisi val‧la‧nnut	olisivat val‧la‧nneet	ei olisi val‧la‧nnut	eivät olisi val‧la‧nneet
str. bierna	val‧la‧ttaisiin		ei val‧la‧ttaisi		str. bierna	olisi val‧la‧ttu		ei olisi val‧la‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	val‧la‧tkaamme	–	älkäämme val‧la‧tko	1.	–	olkaamme val‧la‧nneet	–	älkäämme olko val‧la‧nneet
2.	val‧ta‧a	val‧la‧tkaa	älä val‧ta‧a	älkää val‧la‧tko	2.	ole val‧la‧nnut	olkaa val‧la‧nneet	älä ole val‧la‧nnut	älkää olko val‧la‧nneet
3.	val‧la‧tkoon	val‧la‧tkoot	älköön val‧la‧tko	älkööt val‧la‧tko	3.	olkoon val‧la‧nnut	olkoot val‧la‧nneet	älköön olko val‧la‧nnut	älkööt ole val‧la‧nneet
str. bierna	val‧la‧ttakoon		älköön val‧la‧ttako		str. bierna	olkoon val‧la‧ttu		älköön olko val‧la‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	val‧la‧nnen	val‧la‧nnemme	en val‧la‧nne	emme val‧la‧nne	1.	lienen val‧la‧nnut	lienemme val‧la‧nneet	en liene val‧la‧nnut	emme liene val‧la‧nneet
2.	val‧la‧nnet	val‧la‧nnette	et val‧la‧nne	ette val‧la‧nne	2.	lienet val‧la‧nnut	lienette val‧la‧nneet	et liene val‧la‧nnut	ette liene val‧la‧nneet
3.	val‧la‧nnee	val‧la‧nnevat	ei val‧la‧nne	eivät val‧la‧nne	3.	lienee val‧la‧nnut	lienevät val‧la‧nneet	ei liene val‧la‧nnut	eivät liene val‧la‧nneet
str. bierna	val‧la‧ttaneen		ei val‧la‧ttane		str. bierna	lienee val‧la‧ttu		ei liene val‧la‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		val‧la‧ta		cz. teraźniejszego	val‧ta‧ava	val‧la‧ttava
rozszerzony I		val‧la‧takseen²		cz. przeszłego	val‧la‧nnut	val‧la‧ttu
II	inessivus	val‧la‧tessa¹	val‧la‧ttaessa	sprawcy	val‧ta‧ama^1, 3
II	instructivus	val‧la‧ten	–	przeczący	val‧ta‧amaton
III	inessivus	val‧ta‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	val‧ta‧amasta	–
	illativus	val‧ta‧amaan	–
	adessivus	val‧ta‧amalla	–
	abessivus	val‧ta‧amatta	–
	instructivus	val‧ta‧aman	val‧la‧ttaman
IV	mianownik	val‧ta‧aminen
IV	partitivus	val‧ta‧amista
V		val‧ta‧amaisillan²