Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/17

Koniugacja typu 17.

Bez wymiany

tylne

zakończone na -sta Przykład poniżej: bezokolicznik nousta, temat nous-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. nous‧en nous‧emme en nous‧e emme nous‧e 1. olen nous‧sut olemme nous‧seet en ole nous‧sut emme ole nous‧seet 2. nous‧et nous‧ette et nous‧e ette nous‧e 2. olet nous‧sut olette nous‧seet et ole nous‧sut ette ole nous‧seet 3. nous‧ee nous‧evat ei nous‧e eivät nous‧e 3. on nous‧sut ovat nous‧seet ei ole nous‧sut eivät ole nous‧seet str. bierna nous‧taan ei nous‧ta str. bierna on nous‧tu ei ole nous‧tu imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. nous‧in nous‧imme en nous‧sut emme nous‧seet 1. olin nous‧sut olimme nous‧seet en ollut nous‧sut emme olleet nous‧seet 2. nous‧it nous‧itte et nous‧sut ette nous‧seet 2. olit nous‧sut olitte nous‧seet et ollut nous‧sut ette olleet nous‧seet 3. nous‧i nous‧ivat ei nous‧sut eivät nous‧seet 3. oli nous‧sut olivat nous‧seet ei ollut nous‧sut eivät olleet nous‧seet str. bierna nous‧tiin ei nous‧tu str. bierna oli nous‧tu ei ollut nous‧tu tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. nous‧isin nous‧isimme en nous‧isi emme nous‧isi 1. olisin nous‧sut olisimme nous‧seet en olisi nous‧sut emme olisi nous‧seet 2. nous‧isit nous‧isitte et nous‧isi ette nous‧isi 2. olisit nous‧sut olisitte nous‧seet et olisi nous‧sut ette olisi nous‧seet 3. nous‧isi nous‧isivat ei nous‧isi eivät nous‧isi 3. olisi nous‧sut olisivat nous‧seet ei olisi nous‧sut eivät olisi nous‧seet str. bierna nous‧taisiin ei nous‧taisi str. bierna olisi nous‧tu ei olisi nous‧tu tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – nous‧kaamme – älkäämme nous‧ko 1. – olkaamme nous‧seet – älkäämme olko nous‧seet 2. nous‧e nous‧kaa älä nous‧e älkää nous‧ko 2. ole nous‧sut olkaa nous‧seet älä ole nous‧sut älkää olko nous‧seet 3. nous‧koon nous‧koot älköön nous‧ko älkööt nous‧ko 3. olkoon nous‧sut olkoot nous‧seet älköön olko nous‧sut älkööt ole nous‧seet str. bierna nous‧takoon älköön nous‧tako str. bierna olkoon nous‧tu älköön olko nous‧tu tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. nous‧sen nous‧semme en nous‧se emme nous‧se 1. lienen nous‧sut lienemme nous‧seet en liene nous‧sut emme liene nous‧seet 2. nous‧set nous‧sette et nous‧se ette nous‧se 2. lienet nous‧sut lienette nous‧seet et liene nous‧sut ette liene nous‧seet 3. nous‧see nous‧sevat ei nous‧se eivät nous‧se 3. lienee nous‧sut lienevät nous‧seet ei liene nous‧sut eivät liene nous‧seet str. bierna nous‧taneen ei nous‧tane str. bierna lienee nous‧tu ei liene nous‧tu Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I nous‧ta cz. teraźniejszego nous‧eva nous‧tava rozszerzony I nous‧takseen2 cz. przeszłego nous‧sut nous‧tu II inessivus nous‧tessa1 nous‧taessa sprawcy nous‧ema1, 3 instructivus nous‧ten – przeczący nous‧ematon III inessivus nous‧emassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus nous‧emasta – illativus nous‧emaan – adessivus nous‧emalla – abessivus nous‧ematta – instructivus nous‧eman nous‧taman IV mianownik nous‧eminen partitivus nous‧emista V nous‧emaisillan2

przednie

zakończone na -stä Przykład poniżej: bezokolicznik pestä, temat pes-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pes‧en pes‧emme en pes‧e emme pes‧e 1. olen pes‧syt olemme pes‧seet en ole pes‧syt emme ole pes‧seet 2. pes‧et pes‧ette et pes‧e ette pes‧e 2. olet pes‧syt olette pes‧seet et ole pes‧syt ette ole pes‧seet 3. pes‧ee pes‧evät ei pes‧e eivät pes‧e 3. on pes‧syt ovat pes‧seet ei ole pes‧syt eivät ole pes‧seet str. bierna pes‧tään ei pes‧tä str. bierna on pes‧ty ei ole pes‧ty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pes‧in pes‧imme en pes‧syt emme pes‧seet 1. olin pes‧syt olimme pes‧seet en ollut pes‧syt emme olleet pes‧seet 2. pes‧it pes‧itte et pes‧syt ette pes‧seet 2. olit pes‧syt olitte pes‧seet et ollut pes‧syt ette olleet pes‧seet 3. pes‧i pes‧ivät ei pes‧syt eivät pes‧seet 3. oli pes‧syt olivat pes‧seet ei ollut pes‧syt eivät olleet pes‧seet str. bierna pes‧tiin ei pes‧ty str. bierna oli pes‧ty ei ollut pes‧ty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pes‧isin pes‧isimme en pes‧isi emme pes‧isi 1. olisin pes‧syt olisimme pes‧seet en olisi pes‧syt emme olisi pes‧seet 2. pes‧isit pes‧isitte et pes‧isi ette pes‧isi 2. olisit pes‧syt olisitte pes‧seet et olisi pes‧syt ette olisi pes‧seet 3. pes‧isi pes‧isivät ei pes‧isi eivät pes‧isi 3. olisi pes‧syt olisivat pes‧seet ei olisi pes‧syt eivät olisi pes‧seet str. bierna pes‧täisiin ei pes‧täisi str. bierna olisi pes‧ty ei olisi pes‧ty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – pes‧käämme – älkäämme pes‧kö 1. – olkaamme pes‧seet – älkäämme olko pes‧seet 2. pes‧e pes‧kää älä pes‧e älkää pes‧kö 2. ole pes‧syt olkaa pes‧seet älä ole pes‧syt älkää olko pes‧seet 3. pes‧köön pes‧kööt älköön pes‧kö älkööt pes‧kö 3. olkoon pes‧syt olkoot pes‧seet älköön olko pes‧syt älkööt ole pes‧seet str. bierna pes‧täköön älköön pes‧täkö str. bierna olkoon pes‧ty älköön olko pes‧ty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. pes‧sen pes‧semme en pes‧se emme pes‧se 1. lienen pes‧syt lienemme pes‧seet en liene pes‧syt emme liene pes‧seet 2. pes‧set pes‧sette et pes‧se ette pes‧se 2. lienet pes‧syt lienette pes‧seet et liene pes‧syt ette liene pes‧seet 3. pes‧see pes‧sevät ei pes‧se eivät pes‧se 3. lienee pes‧syt lienevät pes‧seet ei liene pes‧syt eivät liene pes‧seet str. bierna pes‧täneen ei pes‧täne str. bierna lienee pes‧ty ei liene pes‧ty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I pes‧tä cz. teraźniejszego pes‧evä pes‧tävä rozszerzony I pes‧täkseen2 cz. przeszłego pes‧syt pes‧ty II inessivus pes‧tessä1 pes‧täessä sprawcy pes‧emä1, 3 instructivus pes‧ten – przeczący pes‧emätön III inessivus pes‧emässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus pes‧emästä – illativus pes‧emään – adessivus pes‧emällä – abessivus pes‧emättä – instructivus pes‧emän pes‧tämän IV mianownik pes‧eminen partitivus pes‧emistä V pes‧emäisillän2

E

tylne

"V" w bezokoliczniku wymienia się na "p", jeżeli po –is- jest samogłoska. Pozostaje niezmienione, jeżeli po –is- jest spółgłoska. Przykład poniżej: bezokolicznik vavista, temat va-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. va‧pis‧en va‧pis‧emme en va‧pis‧e emme va‧pis‧e 1. olen va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olemme va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) en ole va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) emme ole va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 2. va‧pis‧et va‧pis‧ette et va‧pis‧e ette va‧pis‧e 2. olet va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olette va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) et ole va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) ette ole va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 3. va‧pis‧ee va‧pis‧evat ei va‧pis‧e eivät va‧pis‧e 3. on va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) ovat va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) ei ole va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) eivät ole va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) str. bierna va‧vis‧taan (va‧pis‧taan1) ei va‧vis‧ta (ei va‧pis‧ta1) str. bierna on va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) ei ole va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. va‧pis‧in va‧pis‧imme en va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) emme va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 1. olin va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olimme va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) en ollut va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) emme olleet va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 2. va‧pis‧it va‧pis‧itte et va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) ette va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 2. olit va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olitte va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) et ollut va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) ette olleet va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 3. va‧pis‧i va‧pis‧ivat ei va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) eivät va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 3. oli va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olivat va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) ei ollut va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) eivät olleet va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) str. bierna va‧vis‧tiin (va‧pis‧tiin1) ei va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) str. bierna oli va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) ei ollut va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. va‧pis‧isin va‧pis‧isimme en va‧pis‧isi emme va‧pis‧isi 1. olisin va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olisimme va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) en olisi va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) emme olisi va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 2. va‧pis‧isit va‧pis‧isitte et va‧pis‧isi ette va‧pis‧isi 2. olisit va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olisitte va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) et olisi va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) ette olisi va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 3. va‧pis‧isi va‧pis‧isivat ei va‧pis‧isi eivät va‧pis‧isi 3. olisi va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olisivat va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) ei olisi va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) eivät olisi va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) str. bierna va‧vis‧taisiin (va‧pis‧taisiin1) ei va‧vis‧taisi (ei va‧pis‧taisi1) str. bierna olisi va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) ei olisi va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – va‧vis‧kaamme (va‧pis‧kaamme1) – älkäämme va‧vis‧ko (va‧pis‧ko1) 1. – olkaamme va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) – älkäämme olko va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 2. va‧pis‧e va‧vis‧kaa (va‧pis‧kaa1) älä va‧pis‧e älkää va‧vis‧ko (va‧pis‧ko1) 2. ole va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olkaa va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) älä ole va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) älkää olko va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 3. va‧vis‧koon (va‧pis‧koon1) va‧vis‧koot (va‧pis‧koot1) älköön va‧vis‧ko (va‧pis‧ko1) älkööt va‧vis‧ko (va‧pis‧ko1) 3. olkoon va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) olkoot va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) älköön olko va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) älkööt ole va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) str. bierna va‧vis‧takoon (va‧pis‧takoon1) älköön va‧vis‧tako (älköön va‧pis‧tako1) str. bierna olkoon va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) älköön olko va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. va‧vis‧sen va‧vis‧semme en va‧vis‧se emme va‧vis‧se 1. lienen va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) lienemme va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) en liene va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) emme liene va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 2. va‧vis‧set va‧vis‧sette et va‧vis‧se ette va‧vis‧se 2. lienet va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) lienette va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) et liene va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) ette liene va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) 3. va‧vis‧see va‧vis‧sevat ei va‧vis‧se eivät va‧vis‧se 3. lienee va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) lienevät va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) ei liene va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) eivät liene va‧vis‧seet (va‧pis‧seet1) str. bierna va‧vis‧taneen (va‧pis‧taneen1) ei va‧vis‧tane (ei va‧pis‧tane1) str. bierna lienee va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) ei liene va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I va‧vis‧ta cz. teraźniejszego va‧vis‧eva va‧vis‧tava (va‧pis‧tava 1) rozszerzony I va‧vis‧takseen2 cz. przeszłego va‧vis‧sut (va‧pis‧sut1) va‧vis‧tu (va‧pis‧tu1) II inessivus va‧vis‧tessa (va‧pis‧tessa 1)1 va‧vis‧taessa (va‧pis‧taessa 1) sprawcy va‧vis‧ema1, 3 instructivus va‧vis‧ten (va‧pis‧ten 1) – przeczący va‧vis‧ematon III inessivus va‧vis‧emassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus va‧vis‧emasta – illativus va‧vis‧emaan – adessivus va‧vis‧emalla – abessivus va‧vis‧ematta – instructivus va‧vis‧eman va‧vis‧taman (va‧pis‧taman 1) IV mianownik va‧vis‧eminen partitivus va‧vis‧emista V va‧vis‧emaisillan2

^{1) niestandardowe}

przednie

"V" w bezokoliczniku wymienia się na "p", jeżeli po –is- jest samogłoska. Pozostaje niezmienione, jeżeli po –is- jest spółgłoska. Przykład poniżej: bezokolicznik häväistä, temat hä-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hä‧päis‧en hä‧päis‧emme en hä‧päis‧e emme hä‧päis‧e 1. olen hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olemme hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) en ole hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) emme ole hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 2. hä‧päis‧et hä‧päis‧ette et hä‧päis‧e ette hä‧päis‧e 2. olet hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olette hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) et ole hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) ette ole hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 3. hä‧päis‧ee hä‧päis‧evät ei hä‧päis‧e eivät hä‧päis‧e 3. on hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) ovat hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) ei ole hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) eivät ole hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) str. bierna hä‧väis‧tään (hä‧päis‧tään1) ei hä‧väis‧tä (ei hä‧päis‧tä1) str. bierna on hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) ei ole hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hä‧päis‧in hä‧päis‧imme en hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) emme hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 1. olin hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olimme hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) en ollut hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) emme olleet hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 2. hä‧päis‧it hä‧päis‧itte et hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) ette hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 2. olit hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olitte hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) et ollut hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) ette olleet hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 3. hä‧päis‧i hä‧päis‧ivät ei hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) eivät hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 3. oli hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olivat hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) ei ollut hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) eivät olleet hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) str. bierna hä‧väis‧tiin (hä‧päis‧tiin1) ei hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) str. bierna oli hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) ei ollut hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hä‧päis‧isin hä‧päis‧isimme en hä‧päis‧isi emme hä‧päis‧isi 1. olisin hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olisimme hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) en olisi hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) emme olisi hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 2. hä‧päis‧isit hä‧päis‧isitte et hä‧päis‧isi ette hä‧päis‧isi 2. olisit hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olisitte hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) et olisi hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) ette olisi hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 3. hä‧päis‧isi hä‧päis‧isivät ei hä‧päis‧isi eivät hä‧päis‧isi 3. olisi hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olisivat hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) ei olisi hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) eivät olisi hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) str. bierna hä‧väis‧täisiin (hä‧päis‧taisiin1) ei hä‧väis‧täisi (ei hä‧päis‧taisi1) str. bierna olisi hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) ei olisi hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – hä‧väis‧käämme (hä‧päis‧käämme1) – älkäämme hä‧väis‧kö (hä‧päis‧kö1) 1. – olkaamme hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) – älkäämme olko hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 2. hä‧päis‧e hä‧väis‧kää (hä‧päis‧kää1) älä hä‧päis‧e älkää hä‧väis‧kö (hä‧päis‧kö1) 2. ole hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olkaa hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) älä ole hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) älkää olko hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 3. hä‧väis‧köön (hä‧päis‧köön1) hä‧väis‧kööt (hä‧päis‧kööt1) älköön hä‧väis‧kö (hä‧päis‧kö1) älkööt hä‧väis‧kö (hä‧päis‧kö1) 3. olkoon hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) olkoot hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) älköön olko hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) älkööt ole hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) str. bierna hä‧väis‧täköön (hä‧päis‧täköön1) älköön hä‧väis‧täkö (älköön hä‧päis‧täkö1) str. bierna olkoon hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) älköön olko hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. hä‧väis‧sen hä‧väis‧semme en hä‧väis‧se emme hä‧väis‧se 1. lienen hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) lienemme hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) en liene hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) emme liene hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 2. hä‧väis‧set hä‧väis‧sette et hä‧väis‧se ette hä‧väis‧se 2. lienet hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) lienette hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) et liene hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) ette liene hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) 3. hä‧väis‧see hä‧väis‧sevät ei hä‧väis‧se eivät hä‧väis‧se 3. lienee hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) lienevät hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) ei liene hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) eivät liene hä‧väis‧seet (hä‧päis‧seet1) str. bierna hä‧väis‧täneen (hä‧päis‧täneen1) ei hä‧väis‧täne (ei hä‧päis‧täne1) str. bierna lienee hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) ei liene hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I hä‧väis‧tä cz. teraźniejszego hä‧väis‧evä hä‧väis‧tävä (hä‧päis‧tävä 1) rozszerzony I hä‧väis‧täkseen2 cz. przeszłego hä‧väis‧syt (hä‧päis‧syt1) hä‧väis‧ty (hä‧päis‧ty1) II inessivus hä‧väis‧tessä (hä‧päis‧tessä 1)1 hä‧väis‧täessä (hä‧päis‧täessä 1) sprawcy hä‧väis‧emä1, 3 instructivus hä‧väis‧ten (hä‧päis‧ten 1) – przeczący hä‧väis‧emätön III inessivus hä‧väis‧emässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus hä‧väis‧emästä – illativus hä‧väis‧emään – adessivus hä‧väis‧emällä – abessivus hä‧väis‧emättä – instructivus hä‧väis‧emän hä‧väis‧tämän (hä‧päis‧tämän 1) IV mianownik hä‧väis‧eminen partitivus hä‧väis‧emistä V hä‧väis‧emäisillän2

^{1) niestandardowe}

G

"G" w bezokoliczniku wymienia się na "k", jeżeli po -ais- jest samogłoska. Pozostaje niezmienione, jeżeli po –ais- jest spółgłoska. Przykład poniżej: bezokolicznik rangaista, temat ran-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ran‧kais‧en ran‧kais‧emme en ran‧kais‧e emme ran‧kais‧e 1. olen ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olemme ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) en ole ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) emme ole ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 2. ran‧kais‧et ran‧kais‧ette et ran‧kais‧e ette ran‧kais‧e 2. olet ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olette ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) et ole ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ette ole ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 3. ran‧kais‧ee ran‧kais‧evat ei ran‧kais‧e eivät ran‧kais‧e 3. on ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ovat ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) ei ole ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) eivät ole ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) str. bierna ran‧gais‧taan (ran‧kais‧taan1) ei ran‧gais‧ta (ei ran‧kais‧ta1) str. bierna on ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) ei ole ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ran‧kais‧in ran‧kais‧imme en ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) emme ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 1. olin ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olimme ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) en ollut ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) emme olleet ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 2. ran‧kais‧it ran‧kais‧itte et ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ette ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 2. olit ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olitte ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) et ollut ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ette olleet ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 3. ran‧kais‧i ran‧kais‧ivat ei ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) eivät ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 3. oli ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olivat ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) ei ollut ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) eivät olleet ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) str. bierna ran‧gais‧tiin (ran‧kais‧tiin1) ei ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) str. bierna oli ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) ei ollut ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ran‧kais‧isin ran‧kais‧isimme en ran‧kais‧isi emme ran‧kais‧isi 1. olisin ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olisimme ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) en olisi ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) emme olisi ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 2. ran‧kais‧isit ran‧kais‧isitte et ran‧kais‧isi ette ran‧kais‧isi 2. olisit ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olisitte ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) et olisi ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ette olisi ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 3. ran‧kais‧isi ran‧kais‧isivat ei ran‧kais‧isi eivät ran‧kais‧isi 3. olisi ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olisivat ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) ei olisi ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) eivät olisi ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) str. bierna ran‧gais‧taisiin (ran‧kais‧taisiin1) ei ran‧gais‧taisi (ei ran‧kais‧taisi1) str. bierna olisi ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) ei olisi ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – ran‧gais‧kaamme (ran‧kais‧kaamme1) – älkäämme ran‧gais‧ko (ran‧kais‧ko1) 1. – olkaamme ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) – älkäämme olko ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 2. ran‧kais‧e ran‧gais‧kaa (ran‧kais‧kaa1) älä ran‧kais‧e älkää ran‧gais‧ko (ran‧kais‧ko1) 2. ole ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olkaa ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) älä ole ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) älkää olko ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 3. ran‧gais‧koon (ran‧kais‧koon1) ran‧gais‧koot (ran‧kais‧koot1) älköön ran‧gais‧ko (ran‧kais‧ko1) älkööt ran‧gais‧ko (ran‧kais‧ko1) 3. olkoon ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) olkoot ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) älköön olko ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) älkööt ole ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) str. bierna ran‧gais‧takoon (ran‧kais‧takoon1) älköön ran‧gais‧tako (älköön ran‧kais‧tako1) str. bierna olkoon ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) älköön olko ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. ran‧gais‧sen ran‧gais‧semme en ran‧gais‧se emme ran‧gais‧se 1. lienen ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) lienemme ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) en liene ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) emme liene ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 2. ran‧gais‧set ran‧gais‧sette et ran‧gais‧se ette ran‧gais‧se 2. lienet ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) lienette ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) et liene ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ette liene ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) 3. ran‧gais‧see ran‧gais‧sevat ei ran‧gais‧se eivät ran‧gais‧se 3. lienee ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) lienevät ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) ei liene ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) eivät liene ran‧gais‧seet (ran‧kais‧seet1) str. bierna ran‧gais‧taneen (ran‧kais‧taneen1) ei ran‧gais‧tane (ei ran‧kais‧tane1) str. bierna lienee ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) ei liene ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I ran‧gais‧ta cz. teraźniejszego ran‧gais‧eva ran‧gais‧tava (ran‧kais‧tava 1) rozszerzony I ran‧gais‧takseen2 cz. przeszłego ran‧gais‧sut (ran‧kais‧sut1) ran‧gais‧tu (ran‧kais‧tu1) II inessivus ran‧gais‧tessa (ran‧kais‧tessa 1)1 ran‧gais‧taessa (ran‧kais‧taessa 1) sprawcy ran‧gais‧ema1, 3 instructivus ran‧gais‧ten (ran‧kais‧ten 1) – przeczący ran‧gais‧ematon III inessivus ran‧gais‧emassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus ran‧gais‧emasta – illativus ran‧gais‧emaan – adessivus ran‧gais‧emalla – abessivus ran‧gais‧ematta – instructivus ran‧gais‧eman ran‧gais‧taman (ran‧kais‧taman 1) IV mianownik ran‧gais‧eminen partitivus ran‧gais‧emista V ran‧gais‧emaisillan2

^{1) niestandardowe}

*

Nieregularna odmiana: bezokolicznik seistä, temat seis-

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. seis‧on seis‧omme en seis‧o emme seis‧o 1. olen seis‧syt olemme seis‧seet en ole seis‧syt emme ole seis‧seet 2. seis‧ot seis‧otte et seis‧o ette seis‧o 2. olet seis‧syt olette seis‧seet et ole seis‧syt ette ole seis‧seet 3. seis‧oo seis‧ovat ei seis‧o eivät seis‧o 3. on seis‧syt ovat seis‧seet ei ole seis‧syt eivät ole seis‧seet str. bierna seis‧tään ei seis‧tä str. bierna on seis‧ty ei ole seis‧ty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. seis‧oin seis‧oimme en seis‧syt emme seis‧seet 1. olin seis‧syt olimme seis‧seet en ollut seis‧syt emme olleet seis‧seet 2. seis‧oit seis‧oitte et seis‧syt ette seis‧seet 2. olit seis‧syt olitte seis‧seet et ollut seis‧syt ette olleet seis‧seet 3. seis‧oi seis‧oivat ei seis‧syt eivät seis‧seet 3. oli seis‧syt olivat seis‧seet ei ollut seis‧syt eivät olleet seis‧seet str. bierna seis‧tiin ei seis‧ty str. bierna oli seis‧ty ei ollut seis‧ty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. seis‧oisin seis‧oisimme en seis‧oisi emme seis‧oisi 1. olisin seis‧syt olisimme seis‧seet en olisi seis‧syt emme olisi seis‧seet 2. seis‧oisit seis‧oisitte et seis‧oisi ette seis‧oisi 2. olisit seis‧syt olisitte seis‧seet et olisi seis‧syt ette olisi seis‧seet 3. seis‧oisi seis‧oisivat ei seis‧oisi eivät seis‧oisi 3. olisi seis‧syt olisivat seis‧seet ei olisi seis‧syt eivät olisi seis‧seet str. bierna seis‧täisiin ei seis‧täisi str. bierna olisi seis‧ty ei olisi seis‧ty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – seis‧käämme – älkäämme seis‧kö 1. – olkaamme seis‧seet – älkäämme olko seis‧seet 2. seis‧o seis‧kää älä seis‧o älkää seis‧kö 2. ole seis‧syt olkaa seis‧seet älä ole seis‧syt älkää olko seis‧seet 3. seis‧köön seis‧kööt älköön seis‧kö älkööt seis‧kö 3. olkoon seis‧syt olkoot seis‧seet älköön olko seis‧syt älkööt ole seis‧seet str. bierna seis‧täköön älköön seis‧täkö str. bierna olkoon seis‧ty älköön olko seis‧ty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. seis‧sen seis‧semme en seis‧se emme seis‧se 1. lienen seis‧syt lienemme seis‧seet en liene seis‧syt emme liene seis‧seet 2. seis‧set seis‧sette et seis‧se ette seis‧se 2. lienet seis‧syt lienette seis‧seet et liene seis‧syt ette liene seis‧seet 3. seis‧see seis‧sevät ei seis‧se eivät seis‧se 3. lienee seis‧syt lienevät seis‧seet ei liene seis‧syt eivät liene seis‧seet str. bierna seis‧täneen ei seis‧täne str. bierna lienee seis‧ty ei liene seis‧ty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I seis‧tä cz. teraźniejszego seis‧ova seis‧tävä rozszerzony I seis‧täkseen2 cz. przeszłego seis‧syt seis‧ty II inessivus seis‧tessä1 seis‧täessä sprawcy seis‧oma1, 3 instructivus seis‧ten – przeczący seis‧omaton III inessivus seis‧omassa – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus seis‧omasta – illativus seis‧omaan – adessivus seis‧omalla – abessivus seis‧omatta – instructivus seis‧oman seis‧tämän IV mianownik seis‧ominen partitivus seis‧omista V seis‧omaisillan2