Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/16

Koniugacja typu 16.

zakończone na -äydä Jedyny czasownik odmieniający się według tego typu: bezokolicznik käydä, temat kä-.

tryb oznajmujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kä‧yn kä‧ymme en kä‧y emme kä‧y 1. olen kä‧ynyt olemme kä‧yneet en ole kä‧ynyt emme ole kä‧yneet 2. kä‧yt kä‧ytte et kä‧y ette kä‧y 2. olet kä‧ynyt olette kä‧yneet et ole kä‧ynyt ette ole kä‧yneet 3. kä‧y kä‧yvät ei kä‧y eivät kä‧y 3. on kä‧ynyt ovat kä‧yneet ei ole kä‧ynyt eivät ole kä‧yneet str. bierna kä‧ydään ei kä‧ydä str. bierna on kä‧yty ei ole kä‧yty imperfekt czas zaprzeszły twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kä‧vin kä‧vimme en kä‧ynyt emme kä‧yneet 1. olin kä‧ynyt olimme kä‧yneet en ollut kä‧ynyt emme olleet kä‧yneet 2. kä‧vit kä‧vitte et kä‧ynyt ette kä‧yneet 2. olit kä‧ynyt olitte kä‧yneet et ollut kä‧ynyt ette olleet kä‧yneet 3. kä‧vi kä‧vivät ei kä‧ynyt eivät kä‧yneet 3. oli kä‧ynyt olivat kä‧yneet ei ollut kä‧ynyt eivät olleet kä‧yneet str. bierna kä‧ytiin ei kä‧yty str. bierna oli kä‧yty ei ollut kä‧yty tryb warunkowy czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kä‧visin kä‧visimme en kä‧visi emme kä‧visi 1. olisin kä‧ynyt olisimme kä‧yneet en olisi kä‧ynyt emme olisi kä‧yneet 2. kä‧visit kä‧visitte et kä‧visi ette kä‧visi 2. olisit kä‧ynyt olisitte kä‧yneet et olisi kä‧ynyt ette olisi kä‧yneet 3. kä‧visi kä‧visivät ei kä‧visi eivät kä‧visi 3. olisi kä‧ynyt olisivat kä‧yneet ei olisi kä‧ynyt eivät olisi kä‧yneet str. bierna kä‧ytäisiin ei kä‧ytäisi str. bierna olisi kä‧yty ei olisi kä‧yty tryb rozkazujący czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. – kä‧ykäämme – älkäämme kä‧ykö 1. – olkaamme kä‧yneet – älkäämme olko kä‧yneet 2. kä‧y kä‧ykää älä kä‧y älkää kä‧ykö 2. ole kä‧ynyt olkaa kä‧yneet älä ole kä‧ynyt älkää olko kä‧yneet 3. kä‧yköön kä‧ykööt älköön kä‧ykö älkööt kä‧ykö 3. olkoon kä‧ynyt olkoot kä‧yneet älköön olko kä‧ynyt älkööt ole kä‧yneet str. bierna kä‧ytäköön älköön kä‧ytäkö str. bierna olkoon kä‧yty älköön olko kä‧yty tryb potencjalny czas teraźniejszy perfekt twierdzenie przeczenie twierdzenie przeczenie osoba lp lm lp lm osoba lp lm lp lm 1. kä‧ynen kä‧ynemme en kä‧yne emme kä‧yne 1. lienen kä‧ynyt lienemme kä‧yneet en liene kä‧ynyt emme liene kä‧yneet 2. kä‧ynet kä‧ynette et kä‧yne ette kä‧yne 2. lienet kä‧ynyt lienette kä‧yneet et liene kä‧ynyt ette liene kä‧yneet 3. kä‧ynee kä‧ynevät ei kä‧yne eivät kä‧yne 3. lienee kä‧ynyt lienevät kä‧yneet ei liene kä‧ynyt eivät liene kä‧yneet str. bierna kä‧ytäneen ei kä‧ytäne str. bierna lienee kä‧yty ei liene kä‧yty Formy odczasownikowe bezokoliczniki/odsłownik imiesłowy str. czynna str. bierna str. czynna str. bierna I kä‧ydä cz. teraźniejszego kä‧yvä kä‧ytävä rozszerzony I kä‧ydäkseen2 cz. przeszłego kä‧ynyt kä‧yty II inessivus kä‧ydessä1 kä‧ytäessä sprawcy kä‧ymä1, 3 instructivus kä‧yden – przeczący kä‧ymätön III inessivus kä‧ymässä – 1) Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. 2) Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. 3) Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę. elativus kä‧ymästä – illativus kä‧ymään – adessivus kä‧ymällä – abessivus kä‧ymättä – instructivus kä‧ymän kä‧ytämän IV mianownik kä‧yminen partitivus kä‧ymistä V kä‧ymäisillän2