Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/30

Koniugacja typu 30.[edytuj]

Bez wymiany[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -meta, -tketa

Przykład poniżej: bezokolicznik katketa, temat katke-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	katke‧an	katke‧amme	en katke‧a	emme katke‧a	1.	olen katke‧nnut	olemme katke‧nneet	en ole katke‧nnut	emme ole katke‧nneet
2.	katke‧at	katke‧atte	et katke‧a	ette katke‧a	2.	olet katke‧nnut	olette katke‧nneet	et ole katke‧nnut	ette ole katke‧nneet
3.	katke‧aa	katke‧avat	ei katke‧a	eivät katke‧a	3.	on katke‧nnut	ovat katke‧nneet	ei ole katke‧nnut	eivät ole katke‧nneet
str. bierna	katke‧taan		ei katke‧ta		str. bierna	on katke‧ttu		ei ole katke‧ttu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	katke‧sin	katke‧simme	en katke‧nnut	emme katke‧nneet	1.	olin katke‧nnut	olimme katke‧nneet	en ollut katke‧nnut	emme olleet katke‧nneet
2.	katke‧sit	katke‧sitte	et katke‧nnut	ette katke‧nneet	2.	olit katke‧nnut	olitte katke‧nneet	et ollut katke‧nnut	ette olleet katke‧nneet
3.	katke‧si	katke‧sivat	ei katke‧nnut	eivät katke‧nneet	3.	oli katke‧nnut	olivat katke‧nneet	ei ollut katke‧nnut	eivät olleet katke‧nneet
str. bierna	katke‧ttiin		ei katke‧ttu		str. bierna	oli katke‧ttu		ei ollut katke‧ttu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	katke‧aisin	katke‧aisimme	en katke‧aisi	emme katke‧aisi	1.	olisin katke‧nnut	olisimme katke‧nneet	en olisi katke‧nnut	emme olisi katke‧nneet
2.	katke‧aisit	katke‧aisitte	et katke‧aisi	ette katke‧aisi	2.	olisit katke‧nnut	olisitte katke‧nneet	et olisi katke‧nnut	ette olisi katke‧nneet
3.	katke‧aisi	katke‧aisivat	ei katke‧aisi	eivät katke‧aisi	3.	olisi katke‧nnut	olisivat katke‧nneet	ei olisi katke‧nnut	eivät olisi katke‧nneet
str. bierna	katke‧ttaisiin		ei katke‧ttaisi		str. bierna	olisi katke‧ttu		ei olisi katke‧ttu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	katke‧tkaamme	–	älkäämme katke‧tko	1.	–	olkaamme katke‧nneet	–	älkäämme olko katke‧nneet
2.	katke‧a	katke‧tkaa	älä katke‧a	älkää katke‧tko	2.	ole katke‧nnut	olkaa katke‧nneet	älä ole katke‧nnut	älkää olko katke‧nneet
3.	katke‧tkoon	katke‧tkoot	älköön katke‧tko	älkööt katke‧tko	3.	olkoon katke‧nnut	olkoot katke‧nneet	älköön olko katke‧nnut	älkööt ole katke‧nneet
str. bierna	katke‧ttakoon		älköön katke‧ttako		str. bierna	olkoon katke‧ttu		älköön olko katke‧ttu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	katke‧nnen	katke‧nnemme	en katke‧nne	emme katke‧nne	1.	lienen katke‧nnut	lienemme katke‧nneet	en liene katke‧nnut	emme liene katke‧nneet
2.	katke‧nnet	katke‧nnette	et katke‧nne	ette katke‧nne	2.	lienet katke‧nnut	lienette katke‧nneet	et liene katke‧nnut	ette liene katke‧nneet
3.	katke‧nnee	katke‧nnevat	ei katke‧nne	eivät katke‧nne	3.	lienee katke‧nnut	lienevät katke‧nneet	ei liene katke‧nnut	eivät liene katke‧nneet
str. bierna	katke‧ttaneen		ei katke‧ttane		str. bierna	lienee katke‧ttu		ei liene katke‧ttu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		katke‧ta		cz. teraźniejszego	katke‧ava	katke‧ttava
rozszerzony I		katke‧takseen²		cz. przeszłego	katke‧nnut	katke‧ttu
II	inessivus	katke‧tessa¹	katke‧ttaessa	sprawcy	katke‧ama^1, 3
II	instructivus	katke‧ten	–	przeczący	katke‧amaton
III	inessivus	katke‧amassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	katke‧amasta	–
	illativus	katke‧amaan	–
	adessivus	katke‧amalla	–
	abessivus	katke‧amatta	–
	instructivus	katke‧aman	katke‧ttaman
IV	mianownik	katke‧aminen
IV	partitivus	katke‧amista
V		katke‧amaisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -metä, -tketä

Przykład poniżej: bezokolicznik nimetä, temat nime-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nime‧än	nime‧ämme	en nime‧ä	emme nime‧ä	1.	olen nime‧nnyt	olemme nime‧nneet	en ole nime‧nnyt	emme ole nime‧nneet
2.	nime‧ät	nime‧ätte	et nime‧ä	ette nime‧ä	2.	olet nime‧nnyt	olette nime‧nneet	et ole nime‧nnyt	ette ole nime‧nneet
3.	nime‧ää	nime‧ävät	ei nime‧ä	eivät nime‧ä	3.	on nime‧nnyt	ovat nime‧nneet	ei ole nime‧nnyt	eivät ole nime‧nneet
str. bierna	nime‧tään		ei nime‧tä		str. bierna	on nime‧tty		ei ole nime‧tty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nime‧sin	nime‧simme	en nime‧nnyt	emme nime‧nneet	1.	olin nime‧nnyt	olimme nime‧nneet	en ollut nime‧nnyt	emme olleet nime‧nneet
2.	nime‧sit	nime‧sitte	et nime‧nnyt	ette nime‧nneet	2.	olit nime‧nnyt	olitte nime‧nneet	et ollut nime‧nnyt	ette olleet nime‧nneet
3.	nime‧si	nime‧sivät	ei nime‧nnyt	eivät nime‧nneet	3.	oli nime‧nnyt	olivat nime‧nneet	ei ollut nime‧nnyt	eivät olleet nime‧nneet
str. bierna	nime‧ttiin		ei nime‧tty		str. bierna	oli nime‧tty		ei ollut nime‧tty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nime‧äisin	nime‧äisimme	en nime‧äisi	emme nime‧äisi	1.	olisin nime‧nnyt	olisimme nime‧nneet	en olisi nime‧nnyt	emme olisi nime‧nneet
2.	nime‧äisit	nime‧äisitte	et nime‧äisi	ette nime‧äisi	2.	olisit nime‧nnyt	olisitte nime‧nneet	et olisi nime‧nnyt	ette olisi nime‧nneet
3.	nime‧äisi	nime‧äisivät	ei nime‧äisi	eivät nime‧äisi	3.	olisi nime‧nnyt	olisivat nime‧nneet	ei olisi nime‧nnyt	eivät olisi nime‧nneet
str. bierna	nime‧ttäisiin		ei nime‧ttäisi		str. bierna	olisi nime‧tty		ei olisi nime‧tty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	nime‧tkäämme	–	älkäämme nime‧tkö	1.	–	olkaamme nime‧nneet	–	älkäämme olko nime‧nneet
2.	nime‧ä	nime‧tkää	älä nime‧ä	älkää nime‧tkö	2.	ole nime‧nnyt	olkaa nime‧nneet	älä ole nime‧nnyt	älkää olko nime‧nneet
3.	nime‧tköön	nime‧tkööt	älköön nime‧tkö	älkööt nime‧tkö	3.	olkoon nime‧nnyt	olkoot nime‧nneet	älköön olko nime‧nnyt	älkööt ole nime‧nneet
str. bierna	nime‧ttäköön		älköön nime‧ttäkö		str. bierna	olkoon nime‧tty		älköön olko nime‧tty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	nime‧nnen	nime‧nnemme	en nime‧nne	emme nime‧nne	1.	lienen nime‧nnyt	lienemme nime‧nneet	en liene nime‧nnyt	emme liene nime‧nneet
2.	nime‧nnet	nime‧nnette	et nime‧nne	ette nime‧nne	2.	lienet nime‧nnyt	lienette nime‧nneet	et liene nime‧nnyt	ette liene nime‧nneet
3.	nime‧nnee	nime‧nnevät	ei nime‧nne	eivät nime‧nne	3.	lienee nime‧nnyt	lienevät nime‧nneet	ei liene nime‧nnyt	eivät liene nime‧nneet
str. bierna	nime‧ttäneen		ei nime‧ttäne		str. bierna	lienee nime‧tty		ei liene nime‧tty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		nime‧tä		cz. teraźniejszego	nime‧ävä	nime‧ttävä
rozszerzony I		nime‧täkseen²		cz. przeszłego	nime‧nnyt	nime‧tty
II	inessivus	nime‧tessä¹	nime‧ttäessä	sprawcy	nime‧ämä^1, 3
II	instructivus	nime‧ten	–	przeczący	nime‧ämätön
III	inessivus	nime‧ämässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	nime‧ämästä	–
	illativus	nime‧ämään	–
	adessivus	nime‧ämällä	–
	abessivus	nime‧ämättä	–
	instructivus	nime‧ämän	nime‧ttämän
IV	mianownik	nime‧äminen
IV	partitivus	nime‧ämistä
V		nime‧ämäisillän²

A, D, E, F[edytuj]

zobacz

G, H, L[edytuj]

zobacz