miekkailija

miekkailija (język fiński)

kaksi miekkailijaa (1.1)

miekkailija (1.2)

wymowa:

znaczenia:

rzeczownik

(1.1) szermierz, szablista, fechtmistrz

(1.2) bot. mieczyk

odmiana:

(1.1-2) miekkailij·a (→ wzór odmiany)

 

przypadek	liczba pojedyncza	liczba mnoga
nominatiivi	miekkailija	miekkailijat
genetiivi	miekkailijan	miekkailijoiden miekkailijoitten (miekkailijain)
partitiivi	miekkailijaa	miekkailijoita
akkusatiivi	miekkailija miekkailijan	miekkailijat
inessiivi	miekkailijassa	miekkailijoissa
elatiivi	miekkailijasta	miekkailijoista
illatiivi	miekkailijaan	miekkailijoihin
adessiivi	miekkailijalla	miekkailijoilla
ablatiivi	miekkailijalta	miekkailijoilta
allatiivi	miekkailijalle	miekkailijoille
essiivi	miekkailijana	miekkailijoina
translatiivi	miekkailijaksi	miekkailijoiksi
abessiivi	miekkailijatta	miekkailijoitta
instruktiivi	-	miekkailijoin
komitatiivi	-	miekkailijoine…

przykłady:

składnia:

kolokacje:

synonimy:

(1.2) gladiolus, miekkalilja

antonimy:

hiperonimy:

hiponimy:

holonimy:

meronimy:

wyrazy pokrewne:

rzecz. miekka • miekkailu

czas. miekkailla

związki frazeologiczne:

etymologia:

fiń. miekkailla + -ja

uwagi:

źródła: