Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/18c

<< Aneks:Język fiński - odmiana czasowników/18

J[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -nnella (nn → nt)

Przykład poniżej: bezokolicznik kuunnella, temat kuun-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kuun‧te‧len	kuun‧te‧lemme	en kuun‧te‧le	emme kuun‧te‧le	1.	olen kuun‧ne‧llut	olemme kuun‧ne‧lleet	en ole kuun‧ne‧llut	emme ole kuun‧ne‧lleet
2.	kuun‧te‧let	kuun‧te‧lette	et kuun‧te‧le	ette kuun‧te‧le	2.	olet kuun‧ne‧llut	olette kuun‧ne‧lleet	et ole kuun‧ne‧llut	ette ole kuun‧ne‧lleet
3.	kuun‧te‧lee	kuun‧te‧levat	ei kuun‧te‧le	eivät kuun‧te‧le	3.	on kuun‧ne‧llut	ovat kuun‧ne‧lleet	ei ole kuun‧ne‧llut	eivät ole kuun‧ne‧lleet
str. bierna	kuun‧ne‧llaan		ei kuun‧ne‧lla		str. bierna	on kuun‧ne‧ltu		ei ole kuun‧ne‧ltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kuun‧te‧lin	kuun‧te‧limme	en kuun‧ne‧llut	emme kuun‧ne‧lleet	1.	olin kuun‧ne‧llut	olimme kuun‧ne‧lleet	en ollut kuun‧ne‧llut	emme olleet kuun‧ne‧lleet
2.	kuun‧te‧lit	kuun‧te‧litte	et kuun‧ne‧llut	ette kuun‧ne‧lleet	2.	olit kuun‧ne‧llut	olitte kuun‧ne‧lleet	et ollut kuun‧ne‧llut	ette olleet kuun‧ne‧lleet
3.	kuun‧te‧li	kuun‧te‧livat	ei kuun‧ne‧llut	eivät kuun‧ne‧lleet	3.	oli kuun‧ne‧llut	olivat kuun‧ne‧lleet	ei ollut kuun‧ne‧llut	eivät olleet kuun‧ne‧lleet
str. bierna	kuun‧ne‧ltiin		ei kuun‧ne‧ltu		str. bierna	oli kuun‧ne‧ltu		ei ollut kuun‧ne‧ltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kuun‧te‧lisin	kuun‧te‧lisimme	en kuun‧te‧lisi	emme kuun‧te‧lisi	1.	olisin kuun‧ne‧llut	olisimme kuun‧ne‧lleet	en olisi kuun‧ne‧llut	emme olisi kuun‧ne‧lleet
2.	kuun‧te‧lisit	kuun‧te‧lisitte	et kuun‧te‧lisi	ette kuun‧te‧lisi	2.	olisit kuun‧ne‧llut	olisitte kuun‧ne‧lleet	et olisi kuun‧ne‧llut	ette olisi kuun‧ne‧lleet
3.	kuun‧te‧lisi	kuun‧te‧lisivat	ei kuun‧te‧lisi	eivät kuun‧te‧lisi	3.	olisi kuun‧ne‧llut	olisivat kuun‧ne‧lleet	ei olisi kuun‧ne‧llut	eivät olisi kuun‧ne‧lleet
str. bierna	kuun‧ne‧ltaisiin		ei kuun‧ne‧ltaisi		str. bierna	olisi kuun‧ne‧ltu		ei olisi kuun‧ne‧ltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kuun‧ne‧lkaamme	–	älkäämme kuun‧ne‧lko	1.	–	olkaamme kuun‧ne‧lleet	–	älkäämme olko kuun‧ne‧lleet
2.	kuun‧te‧le	kuun‧ne‧lkaa	älä kuun‧te‧le	älkää kuun‧ne‧lko	2.	ole kuun‧ne‧llut	olkaa kuun‧ne‧lleet	älä ole kuun‧ne‧llut	älkää olko kuun‧ne‧lleet
3.	kuun‧ne‧lkoon	kuun‧ne‧lkoot	älköön kuun‧ne‧lko	älkööt kuun‧ne‧lko	3.	olkoon kuun‧ne‧llut	olkoot kuun‧ne‧lleet	älköön olko kuun‧ne‧llut	älkööt ole kuun‧ne‧lleet
str. bierna	kuun‧ne‧ltakoon		älköön kuun‧ne‧ltako		str. bierna	olkoon kuun‧ne‧ltu		älköön olko kuun‧ne‧ltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kuun‧ne‧llen	kuun‧ne‧llemme	en kuun‧ne‧lle	emme kuun‧ne‧lle	1.	lienen kuun‧ne‧llut	lienemme kuun‧ne‧lleet	en liene kuun‧ne‧llut	emme liene kuun‧ne‧lleet
2.	kuun‧ne‧llet	kuun‧ne‧llette	et kuun‧ne‧lle	ette kuun‧ne‧lle	2.	lienet kuun‧ne‧llut	lienette kuun‧ne‧lleet	et liene kuun‧ne‧llut	ette liene kuun‧ne‧lleet
3.	kuun‧ne‧llee	kuun‧ne‧llevat	ei kuun‧ne‧lle	eivät kuun‧ne‧lle	3.	lienee kuun‧ne‧llut	lienevät kuun‧ne‧lleet	ei liene kuun‧ne‧llut	eivät liene kuun‧ne‧lleet
str. bierna	kuun‧ne‧ltaneen		ei kuun‧ne‧ltane		str. bierna	lienee kuun‧ne‧ltu		ei liene kuun‧ne‧ltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kuun‧ne‧lla		cz. teraźniejszego	kuun‧te‧leva	kuun‧ne‧ltava
rozszerzony I		kuun‧ne‧llakseen²		cz. przeszłego	kuun‧ne‧llut	kuun‧ne‧ltu
II	inessivus	kuun‧ne‧llessa¹	kuun‧ne‧ltaessa	sprawcy	kuun‧te‧lema^1, 3
II	instructivus	kuun‧ne‧llen	–	przeczący	kuun‧te‧lematon
III	inessivus	kuun‧te‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kuun‧te‧lemasta	–
	illativus	kuun‧te‧lemaan	–
	adessivus	kuun‧te‧lemalla	–
	abessivus	kuun‧te‧lematta	–
	instructivus	kuun‧te‧leman	kuun‧ne‧ltaman
IV	mianownik	kuun‧te‧leminen
IV	partitivus	kuun‧te‧lemista
V		kuun‧te‧lemaisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -nnellä (nn → nt)

Przykład poniżej: bezokolicznik käännellä, temat kään-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kään‧te‧len	kään‧te‧lemme	en kään‧te‧le	emme kään‧te‧le	1.	olen kään‧ne‧llyt	olemme kään‧ne‧lleet	en ole kään‧ne‧llyt	emme ole kään‧ne‧lleet
2.	kään‧te‧let	kään‧te‧lette	et kään‧te‧le	ette kään‧te‧le	2.	olet kään‧ne‧llyt	olette kään‧ne‧lleet	et ole kään‧ne‧llyt	ette ole kään‧ne‧lleet
3.	kään‧te‧lee	kään‧te‧levät	ei kään‧te‧le	eivät kään‧te‧le	3.	on kään‧ne‧llyt	ovat kään‧ne‧lleet	ei ole kään‧ne‧llyt	eivät ole kään‧ne‧lleet
str. bierna	kään‧ne‧llään		ei kään‧ne‧llä		str. bierna	on kään‧ne‧lty		ei ole kään‧ne‧lty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kään‧te‧lin	kään‧te‧limme	en kään‧ne‧llyt	emme kään‧ne‧lleet	1.	olin kään‧ne‧llyt	olimme kään‧ne‧lleet	en ollut kään‧ne‧llyt	emme olleet kään‧ne‧lleet
2.	kään‧te‧lit	kään‧te‧litte	et kään‧ne‧llyt	ette kään‧ne‧lleet	2.	olit kään‧ne‧llyt	olitte kään‧ne‧lleet	et ollut kään‧ne‧llyt	ette olleet kään‧ne‧lleet
3.	kään‧te‧li	kään‧te‧livät	ei kään‧ne‧llyt	eivät kään‧ne‧lleet	3.	oli kään‧ne‧llyt	olivat kään‧ne‧lleet	ei ollut kään‧ne‧llyt	eivät olleet kään‧ne‧lleet
str. bierna	kään‧ne‧ltiin		ei kään‧ne‧lty		str. bierna	oli kään‧ne‧lty		ei ollut kään‧ne‧lty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kään‧te‧lisin	kään‧te‧lisimme	en kään‧te‧lisi	emme kään‧te‧lisi	1.	olisin kään‧ne‧llyt	olisimme kään‧ne‧lleet	en olisi kään‧ne‧llyt	emme olisi kään‧ne‧lleet
2.	kään‧te‧lisit	kään‧te‧lisitte	et kään‧te‧lisi	ette kään‧te‧lisi	2.	olisit kään‧ne‧llyt	olisitte kään‧ne‧lleet	et olisi kään‧ne‧llyt	ette olisi kään‧ne‧lleet
3.	kään‧te‧lisi	kään‧te‧lisivät	ei kään‧te‧lisi	eivät kään‧te‧lisi	3.	olisi kään‧ne‧llyt	olisivat kään‧ne‧lleet	ei olisi kään‧ne‧llyt	eivät olisi kään‧ne‧lleet
str. bierna	kään‧ne‧ltäisiin		ei kään‧ne‧ltäisi		str. bierna	olisi kään‧ne‧lty		ei olisi kään‧ne‧lty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kään‧ne‧lkäämme	–	älkäämme kään‧ne‧lkö	1.	–	olkaamme kään‧ne‧lleet	–	älkäämme olko kään‧ne‧lleet
2.	kään‧te‧le	kään‧ne‧lkää	älä kään‧te‧le	älkää kään‧ne‧lkö	2.	ole kään‧ne‧llyt	olkaa kään‧ne‧lleet	älä ole kään‧ne‧llyt	älkää olko kään‧ne‧lleet
3.	kään‧ne‧lköön	kään‧ne‧lkööt	älköön kään‧ne‧lkö	älkööt kään‧ne‧lkö	3.	olkoon kään‧ne‧llyt	olkoot kään‧ne‧lleet	älköön olko kään‧ne‧llyt	älkööt ole kään‧ne‧lleet
str. bierna	kään‧ne‧ltäköön		älköön kään‧ne‧ltäkö		str. bierna	olkoon kään‧ne‧lty		älköön olko kään‧ne‧lty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kään‧ne‧llen	kään‧ne‧llemme	en kään‧ne‧lle	emme kään‧ne‧lle	1.	lienen kään‧ne‧llyt	lienemme kään‧ne‧lleet	en liene kään‧ne‧llyt	emme liene kään‧ne‧lleet
2.	kään‧ne‧llet	kään‧ne‧llette	et kään‧ne‧lle	ette kään‧ne‧lle	2.	lienet kään‧ne‧llyt	lienette kään‧ne‧lleet	et liene kään‧ne‧llyt	ette liene kään‧ne‧lleet
3.	kään‧ne‧llee	kään‧ne‧llevät	ei kään‧ne‧lle	eivät kään‧ne‧lle	3.	lienee kään‧ne‧llyt	lienevät kään‧ne‧lleet	ei liene kään‧ne‧llyt	eivät liene kään‧ne‧lleet
str. bierna	kään‧ne‧ltäneen		ei kään‧ne‧ltäne		str. bierna	lienee kään‧ne‧lty		ei liene kään‧ne‧lty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kään‧ne‧llä		cz. teraźniejszego	kään‧te‧levä	kään‧ne‧ltävä
rozszerzony I		kään‧ne‧lläkseen²		cz. przeszłego	kään‧ne‧llyt	kään‧ne‧lty
II	inessivus	kään‧ne‧llessä¹	kään‧ne‧ltäessä	sprawcy	kään‧te‧lemä^1, 3
II	instructivus	kään‧ne‧llen	–	przeczący	kään‧te‧lemätön
III	inessivus	kään‧te‧lemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kään‧te‧lemästä	–
	illativus	kään‧te‧lemään	–
	adessivus	kään‧te‧lemällä	–
	abessivus	kään‧te‧lemättä	–
	instructivus	kään‧te‧lemän	kään‧ne‧ltämän
IV	mianownik	kään‧te‧leminen
IV	partitivus	kään‧te‧lemistä
V		kään‧te‧lemäisillän²

K[edytuj]

tylne[edytuj]

zakończone na -rrella (rr → rt)

Przykład poniżej: bezokolicznik imarrella, temat imar-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	imar‧te‧len	imar‧te‧lemme	en imar‧te‧le	emme imar‧te‧le	1.	olen imar‧re‧llut	olemme imar‧re‧lleet	en ole imar‧re‧llut	emme ole imar‧re‧lleet
2.	imar‧te‧let	imar‧te‧lette	et imar‧te‧le	ette imar‧te‧le	2.	olet imar‧re‧llut	olette imar‧re‧lleet	et ole imar‧re‧llut	ette ole imar‧re‧lleet
3.	imar‧te‧lee	imar‧te‧levat	ei imar‧te‧le	eivät imar‧te‧le	3.	on imar‧re‧llut	ovat imar‧re‧lleet	ei ole imar‧re‧llut	eivät ole imar‧re‧lleet
str. bierna	imar‧re‧llaan		ei imar‧re‧lla		str. bierna	on imar‧re‧ltu		ei ole imar‧re‧ltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	imar‧te‧lin	imar‧te‧limme	en imar‧re‧llut	emme imar‧re‧lleet	1.	olin imar‧re‧llut	olimme imar‧re‧lleet	en ollut imar‧re‧llut	emme olleet imar‧re‧lleet
2.	imar‧te‧lit	imar‧te‧litte	et imar‧re‧llut	ette imar‧re‧lleet	2.	olit imar‧re‧llut	olitte imar‧re‧lleet	et ollut imar‧re‧llut	ette olleet imar‧re‧lleet
3.	imar‧te‧li	imar‧te‧livat	ei imar‧re‧llut	eivät imar‧re‧lleet	3.	oli imar‧re‧llut	olivat imar‧re‧lleet	ei ollut imar‧re‧llut	eivät olleet imar‧re‧lleet
str. bierna	imar‧re‧ltiin		ei imar‧re‧ltu		str. bierna	oli imar‧re‧ltu		ei ollut imar‧re‧ltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	imar‧te‧lisin	imar‧te‧lisimme	en imar‧te‧lisi	emme imar‧te‧lisi	1.	olisin imar‧re‧llut	olisimme imar‧re‧lleet	en olisi imar‧re‧llut	emme olisi imar‧re‧lleet
2.	imar‧te‧lisit	imar‧te‧lisitte	et imar‧te‧lisi	ette imar‧te‧lisi	2.	olisit imar‧re‧llut	olisitte imar‧re‧lleet	et olisi imar‧re‧llut	ette olisi imar‧re‧lleet
3.	imar‧te‧lisi	imar‧te‧lisivat	ei imar‧te‧lisi	eivät imar‧te‧lisi	3.	olisi imar‧re‧llut	olisivat imar‧re‧lleet	ei olisi imar‧re‧llut	eivät olisi imar‧re‧lleet
str. bierna	imar‧re‧ltaisiin		ei imar‧re‧ltaisi		str. bierna	olisi imar‧re‧ltu		ei olisi imar‧re‧ltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	imar‧re‧lkaamme	–	älkäämme imar‧re‧lko	1.	–	olkaamme imar‧re‧lleet	–	älkäämme olko imar‧re‧lleet
2.	imar‧te‧le	imar‧re‧lkaa	älä imar‧te‧le	älkää imar‧re‧lko	2.	ole imar‧re‧llut	olkaa imar‧re‧lleet	älä ole imar‧re‧llut	älkää olko imar‧re‧lleet
3.	imar‧re‧lkoon	imar‧re‧lkoot	älköön imar‧re‧lko	älkööt imar‧re‧lko	3.	olkoon imar‧re‧llut	olkoot imar‧re‧lleet	älköön olko imar‧re‧llut	älkööt ole imar‧re‧lleet
str. bierna	imar‧re‧ltakoon		älköön imar‧re‧ltako		str. bierna	olkoon imar‧re‧ltu		älköön olko imar‧re‧ltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	imar‧re‧llen	imar‧re‧llemme	en imar‧re‧lle	emme imar‧re‧lle	1.	lienen imar‧re‧llut	lienemme imar‧re‧lleet	en liene imar‧re‧llut	emme liene imar‧re‧lleet
2.	imar‧re‧llet	imar‧re‧llette	et imar‧re‧lle	ette imar‧re‧lle	2.	lienet imar‧re‧llut	lienette imar‧re‧lleet	et liene imar‧re‧llut	ette liene imar‧re‧lleet
3.	imar‧re‧llee	imar‧re‧llevat	ei imar‧re‧lle	eivät imar‧re‧lle	3.	lienee imar‧re‧llut	lienevät imar‧re‧lleet	ei liene imar‧re‧llut	eivät liene imar‧re‧lleet
str. bierna	imar‧re‧ltaneen		ei imar‧re‧ltane		str. bierna	lienee imar‧re‧ltu		ei liene imar‧re‧ltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		imar‧re‧lla		cz. teraźniejszego	imar‧te‧leva	imar‧re‧ltava
rozszerzony I		imar‧re‧llakseen²		cz. przeszłego	imar‧re‧llut	imar‧re‧ltu
II	inessivus	imar‧re‧llessa¹	imar‧re‧ltaessa	sprawcy	imar‧te‧lema^1, 3
II	instructivus	imar‧re‧llen	–	przeczący	imar‧te‧lematon
III	inessivus	imar‧te‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	imar‧te‧lemasta	–
	illativus	imar‧te‧lemaan	–
	adessivus	imar‧te‧lemalla	–
	abessivus	imar‧te‧lematta	–
	instructivus	imar‧te‧leman	imar‧re‧ltaman
IV	mianownik	imar‧te‧leminen
IV	partitivus	imar‧te‧lemista
V		imar‧te‧lemaisillan²

przednie[edytuj]

zakończone na -rrellä (rr → rt)

Przykład poniżej: bezokolicznik kierrellä, temat kier-.

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧te‧len	kier‧te‧lemme	en kier‧te‧le	emme kier‧te‧le	1.	olen kier‧re‧llyt	olemme kier‧re‧lleet	en ole kier‧re‧llyt	emme ole kier‧re‧lleet
2.	kier‧te‧let	kier‧te‧lette	et kier‧te‧le	ette kier‧te‧le	2.	olet kier‧re‧llyt	olette kier‧re‧lleet	et ole kier‧re‧llyt	ette ole kier‧re‧lleet
3.	kier‧te‧lee	kier‧te‧levät	ei kier‧te‧le	eivät kier‧te‧le	3.	on kier‧re‧llyt	ovat kier‧re‧lleet	ei ole kier‧re‧llyt	eivät ole kier‧re‧lleet
str. bierna	kier‧re‧llään		ei kier‧re‧llä		str. bierna	on kier‧re‧lty		ei ole kier‧re‧lty
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧te‧lin	kier‧te‧limme	en kier‧re‧llyt	emme kier‧re‧lleet	1.	olin kier‧re‧llyt	olimme kier‧re‧lleet	en ollut kier‧re‧llyt	emme olleet kier‧re‧lleet
2.	kier‧te‧lit	kier‧te‧litte	et kier‧re‧llyt	ette kier‧re‧lleet	2.	olit kier‧re‧llyt	olitte kier‧re‧lleet	et ollut kier‧re‧llyt	ette olleet kier‧re‧lleet
3.	kier‧te‧li	kier‧te‧livät	ei kier‧re‧llyt	eivät kier‧re‧lleet	3.	oli kier‧re‧llyt	olivat kier‧re‧lleet	ei ollut kier‧re‧llyt	eivät olleet kier‧re‧lleet
str. bierna	kier‧re‧ltiin		ei kier‧re‧lty		str. bierna	oli kier‧re‧lty		ei ollut kier‧re‧lty
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧te‧lisin	kier‧te‧lisimme	en kier‧te‧lisi	emme kier‧te‧lisi	1.	olisin kier‧re‧llyt	olisimme kier‧re‧lleet	en olisi kier‧re‧llyt	emme olisi kier‧re‧lleet
2.	kier‧te‧lisit	kier‧te‧lisitte	et kier‧te‧lisi	ette kier‧te‧lisi	2.	olisit kier‧re‧llyt	olisitte kier‧re‧lleet	et olisi kier‧re‧llyt	ette olisi kier‧re‧lleet
3.	kier‧te‧lisi	kier‧te‧lisivät	ei kier‧te‧lisi	eivät kier‧te‧lisi	3.	olisi kier‧re‧llyt	olisivat kier‧re‧lleet	ei olisi kier‧re‧llyt	eivät olisi kier‧re‧lleet
str. bierna	kier‧re‧ltäisiin		ei kier‧re‧ltäisi		str. bierna	olisi kier‧re‧lty		ei olisi kier‧re‧lty
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	kier‧re‧lkäämme	–	älkäämme kier‧re‧lkö	1.	–	olkaamme kier‧re‧lleet	–	älkäämme olko kier‧re‧lleet
2.	kier‧te‧le	kier‧re‧lkää	älä kier‧te‧le	älkää kier‧re‧lkö	2.	ole kier‧re‧llyt	olkaa kier‧re‧lleet	älä ole kier‧re‧llyt	älkää olko kier‧re‧lleet
3.	kier‧re‧lköön	kier‧re‧lkööt	älköön kier‧re‧lkö	älkööt kier‧re‧lkö	3.	olkoon kier‧re‧llyt	olkoot kier‧re‧lleet	älköön olko kier‧re‧llyt	älkööt ole kier‧re‧lleet
str. bierna	kier‧re‧ltäköön		älköön kier‧re‧ltäkö		str. bierna	olkoon kier‧re‧lty		älköön olko kier‧re‧lty
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	kier‧re‧llen	kier‧re‧llemme	en kier‧re‧lle	emme kier‧re‧lle	1.	lienen kier‧re‧llyt	lienemme kier‧re‧lleet	en liene kier‧re‧llyt	emme liene kier‧re‧lleet
2.	kier‧re‧llet	kier‧re‧llette	et kier‧re‧lle	ette kier‧re‧lle	2.	lienet kier‧re‧llyt	lienette kier‧re‧lleet	et liene kier‧re‧llyt	ette liene kier‧re‧lleet
3.	kier‧re‧llee	kier‧re‧llevät	ei kier‧re‧lle	eivät kier‧re‧lle	3.	lienee kier‧re‧llyt	lienevät kier‧re‧lleet	ei liene kier‧re‧llyt	eivät liene kier‧re‧lleet
str. bierna	kier‧re‧ltäneen		ei kier‧re‧ltäne		str. bierna	lienee kier‧re‧lty		ei liene kier‧re‧lty

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		kier‧re‧llä		cz. teraźniejszego	kier‧te‧levä	kier‧re‧ltävä
rozszerzony I		kier‧re‧lläkseen²		cz. przeszłego	kier‧re‧llyt	kier‧re‧lty
II	inessivus	kier‧re‧llessä¹	kier‧re‧ltäessä	sprawcy	kier‧te‧lemä^1, 3
II	instructivus	kier‧re‧llen	–	przeczący	kier‧te‧lemätön
III	inessivus	kier‧te‧lemässä	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	kier‧te‧lemästä	–
	illativus	kier‧te‧lemään	–
	adessivus	kier‧te‧lemällä	–
	abessivus	kier‧te‧lemättä	–
	instructivus	kier‧te‧lemän	kier‧re‧ltämän
IV	mianownik	kier‧te‧leminen
IV	partitivus	kier‧te‧lemistä
V		kier‧te‧lemäisillän²

*[edytuj]

odmiana nieregularna, bezokolicznik: olla

tryb oznajmujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	olen	olemme	en ole	emme ole	1.	olen ollut	olemme olleet	en ole ollut	emme ole olleet
2.	olet	olette	et ole	ette ole	2.	olet ollut	olette olleet	et ole ollut	ette ole olleet
3.	on	ovat	ei ole	eivät ole	3.	on ollut	ovat olleet	ei ole ollut	eivät ole olleet
str. bierna	ollaan		ei olla		str. bierna	on oltu		ei ole oltu
imperfekt					czas zaprzeszły
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	olin	olimme	en ollut	emme olleet	1.	olin ollut	olimme olleet	en ollut ollut	emme olleet olleet
2.	olit	olitte	et ollut	ette olleet	2.	olit ollut	olitte olleet	et ollut ollut	ette olleet olleet
3.	oli	olivat	ei ollut	eivät olleet	3.	oli ollut	olivat olleet	ei ollut ollut	eivät olleet olleet
str. bierna	oltiin		ei oltu		str. bierna	oli oltu		ei ollut oltu
tryb warunkowy
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	olisin	olisimme	en olisi	emme olisi	1.	olisin ollut	olisimme olleet	en olisi ollut	emme olisi olleet
2.	olisit	olisitte	et olisi	ette olisi	2.	olisit ollut	olisitte olleet	et olisi ollut	ette olisi olleet
3.	olisi	olisivat	ei olisi	eivät olisi	3.	olisi ollut	olisivat olleet	ei olisi ollut	eivät olisi olleet
str. bierna	oltaisiin		ei oltaisi		str. bierna	olisi oltu		ei olisi oltu
tryb rozkazujący
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	–	olkaamme	–	älkäämme olko	1.	–	olkaamme olleet	–	älkäämme olko olleet
2.	ole	olkaa	älä ole	älkää olko	2.	ole ollut	olkaa olleet	älä ole ollut	älkää olko olleet
3.	olkoon	olkoot	älköön olko	älkööt olko	3.	olkoon ollut	olkoot olleet	älköön olko ollut	älkööt ole olleet
str. bierna	oltakoon		älköön oltako		str. bierna	olkoon oltu		älköön olko oltu
tryb potencjalny
czas teraźniejszy					perfekt
	twierdzenie		przeczenie			twierdzenie		przeczenie
osoba	lp	lm	lp	lm	osoba	lp	lm	lp	lm
1.	lienen	lienemme	en liene	emme liene	1.	lienen ollut	lienemme olleet	en liene ollut	emme liene olleet
2.	lienet	lienette	et liene	ette liene	2.	lienet ollut	lienette olleet	et liene ollut	ette liene olleet
3.	lienee	lienevät	ei liene	eivät liene	3.	lienee ollut	lienevät olleet	ei liene ollut	eivät liene olleet
str. bierna	oltaneen		ei oltane		str. bierna	lienee oltu		ei liene oltu

Formy odczasownikowe
bezokoliczniki/odsłownik				imiesłowy
		str. czynna	str. bierna		str. czynna	str. bierna
I		o‧lla		cz. teraźniejszego	o‧leva	o‧ltava
rozszerzony I		o‧llakseen²		cz. przeszłego	ollut	oltu
II	inessivus	o‧llessa¹	o‧ltaessa	sprawcy	o‧lema^1, 3
II	instructivus	o‧llen	–	przeczący	o‧lematon
III	inessivus	o‧lemassa	–	¹⁾ Może być połączony z przyrostkiem dzierżawczym. ²⁾ Używany wyłącznie z przyrostkiem dzierżawczym; to jest forma dla 3. osoby liczby pojedynczej i mnogiej. ³⁾ Tylko czasowniki przechodnie mają tę formę.
	elativus	o‧lemasta	–
	illativus	o‧lemaan	–
	adessivus	o‧lemalla	–
	abessivus	o‧lematta	–
	instructivus	o‧leman	o‧ltaman
IV	mianownik	o‧leminen
IV	partitivus	o‧lemista
V		o‧lemaisillan²